Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät pysty nukkumaan kuutamossa. Jokin ihmissusigeeni arvatenkin valvottaa, sillä täysikuun öinä iskee inspiraatio: tekisi mieli mennä ulos juoksentelemaan, luoda jotakin suurta tai ainakin istua vinttikamarin nurkassa ja katsella ikkunasta sisään paistavaa kuuta. Ylläolevan kollaasin kuutamokuvat otin kesäkodissa toissayönä kun kuu paistoi niin, etten saanut nukuttua.
Lopeteltuani Gelinekin romaanin Kymmenes sinfonia, valikoitui luettavaksi Suzanne Collinsin Nälkäpeli sekä George R. R. Martinin Valtaistuinpeli. Kuutamolla siis luetaan peleistä. Aamulla valvotut yöt näkyvät mustina silmänaluksina niin, että genreen sopisi myös jokin vampyyrityyppinen -kirja. Onneksi vuoroaan odottaa Gregory Maguiren Wiched, joka sopii myös kuunhämyiseen elokuuhun. Ja lisäksi vielä Audreu Nieffeneggerin Hänen varjonsa tarina, joka tarttui mukaan kesäkodin kirjastosta...
Mistä muuten johtuu se, että juuri elokuun kuutamo on niin lumoava?
Minä en ole vielä seurannut syksyn kirjauutuuksia, vaan luotan siihen, että löydän muista blogeista hyviä suosituksia siinä vaiheessa kun aktiivisemmin uutuuksia seuraavat bloggaajat ovat poimineet jyvät akanoista. "Kuutamopinon" lukemiseen menee jokunen tovi ja elokuun yöt houkuttavat myös muutaman kirjoitusprojektin loppuunsaattamiseen. Sitten aletaankin jo kaivata syksyä.
5 kommenttia:
Elokuun illat ja yöt ovat kyllä ihania... Ehkä, kun ollaan niin pitkään nautittu valoisista öistä, niin pimeydessä on taas uutuudenviehätyksensä? Tai se lämpö joka vielä on ilmassa? En tiedä, mutta tykkään.
Luin tuon Nälkäpeli postauksesi ensin ja meinasin sinne jo kommentoida, että jos tiiliskiviä kaipaat luettavaksi niin aloita Martinin Tulen ja jään laulu -saaga. Mutta olet ilmeisesti päässyt jo Westerosin valtakuntaan sarjan ensimmäisen kirjan kautta :) Itse luen juuri sarjan neljättä opusta Korppien kestit, koska lupasin itselleni, että se on luettu ennenkuin viides tulee suomennettuna. Ja se julkaistiin englanniksi viime kuussa, joten Lohikäärmetanssia odotellessa.. Vielä kun kirjailija saisi itsestään irti ne sarjan kaksi viimeistä kirjaa, niin saisi tietää miten ne kaikki langat oikein solmitaan...
Joo! Valtaistuinpeli on aluillaan ja vaikuttaa lupaavalta. Vähän pelottaa, että tässä käy samoin kuin Belgarionin tarussa, eli viimeiset osat eivät enää saa tuulta siipien alle vaan kahlaan ne puoliväkisin. Olen aina ollut vähän haastava lukija tällaisen hc-fantasian kanssa, mutta yrittänyttä ei laiteta!
Ihan jännittää mitä mahdat tykätä Valtaistuinpelistä. Olen lukenut kirjan monesti ja se paranee kerta kerralta. Kaikkia se silti ei ole miellyttänyt. Uskon vakaasti, että sarjan viimeiset osat ovat jotain ihan muuta kuin Eddingsin tasoa.
Elokuun öissä on lumovoimaa. Kesäkuukausista se on ehdoton suosikkini. Kuvakollaasissasi on tunnelmaa!
Sanotaanko näin, että tämän neljännen osan kanssa alkaa turnausväsymys jo iskeä, mutta siitä enemmän Kirjahyllyssä kunhan saan opuksen ensin loppuun. Sen voin kuitenkin todeta, että tämä on, kuten Raija totesi, jotain ihan muuta kuin Eddingsin tasoa. Positiivisessa mielessä.
Lähetä kommentti