Recent Posts

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Winston Graham: Poldark - Kapinallinen



Winston Graham: Poldark - Kapinallinen
Gummerus 2016
555s.
Oma ostos

Ah, mikä kirja. Olen varmasti moneen otteeseen maininnut, miten rakastan pitkiä, vanhanaikaisia, jaarittelevia historiallisia romaaneja, jotka eivät millään tavalla vastaa nykypäivän kirjallista ihannetta minimalistisesta ja kielellisesti taitavasta kaunokirjallisuudesta. Poldark on juuri sitä, mihin haluan laittaa aikani sateisena kesäpäivänä! Gummerrus julkaisee alunperin 1940-luvulla kirjoitetun kirjan uuden käännöksen, ja BBC näyttää syksyllä kirjasta tehdyn tv-sarjan. Uusi käännös tuo kirjan kielen lähemmäksi nykypäivää, mutta tarina on tyyliltään juuri sellainen kunnollinen, vanhanaikainen historiallinen romaani, josta tykkään.

1700-luvun lopulta alkava kirjasarja kertoo Ross Poldarkista, joka palaa kotiinsa Cornwalliin Yhdysvaltain vapaussodasta. Lapsuudenrakkaus on menossa naimisiin toisen miehen kanssa ja Poldarkien sukutila raunioituu säänpieksemällä nummella. Ross yrittää niellä pettymyksensä ja aloittaa uuden elämän ilman Elisabethia, jonka muisto on saanut hänet jaksamaan sodan kauheudet. Kirja kuvaa Rossin elämää vuosina 1783-1787. Kokonaisuudessaan 12-osainen kirjasarja kuvaa Poldarkien suvun tarinaa. Seuraava osa, Demelzan laulu ilmestyy syksyllä 2016. Toivottavasti kustantamo julkaisee koko kirjasarjan uudelleen suomennettuna. 

Ehdottoman herkullinen kirja. Tarinassa seurataan kylän juonitteluja, ihmissuhteita, kaivostyöläisten arkea, sekä pientä tyttöä, jonka Ross pelastaa keittiöpiiakseen. Yksi kirjan eduista on cornwallilainen maisema ja brittiläisyys! Tarinan miljöö tuo mieleen Daphne du Maurierin Rebekkan sekä Kate Mortonin ihanan Hylätyn puutarhan. Kävin itse Cornwallissa viime kesänä ja maisema jätti ikuisen jäljen sydämeeni. Nyt ei auta kuin odotella sarjan seuraavaa osaa!

Kieleltään kertomus on tuotu lähemmäs nykypäivää, vaikka tarina säilyttää silti vanhahtavan fiiliksensä. Anuirmeli Sallamo-Lavi ja Irmeli Sallamo ovat tehneet hienoa työtä kirjan käännöksen kanssa. Ehkä olen haistavinani kirjan kielessä jopa jotain samaa kuin Sallamo-Lavin suomentamassa Diana Gabaldonin Matkantekijä- sarjassa.

Suosittelen kirjaa historiallisten romaanien ystäville!



sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli



Kristiina Vuori: Kaarnatuuli
Tammi 2016
516s.
Oma ostos

Oho, niin se vaan on heinäkuu vierähtänyt ihan huomaamatta ja minulla on taas bloggaamatta monta kirjaa, jotka olen kesälomalla (ja ennen kesälomaa) lukenut. Bloggausrytmi on päässyt tämän vuoden aikana jotenkin pahemman kerran repsahtamaan, mutta blogi on yhä hengissä siitä huolimatta, että päivittyy vähän miten sattuu.

Kristiina Vuori on lunastanut historiallisilla romaaneillaan paikan yhtenä luottokirjailijoistani. On kiva tietää, että joka vuosi ilmestyy yksi tuhti lukuromaani, jonka parissa saa mukavasti menemään aikaa. Toivottavasti kirja/vuosi tahti ei käy kirjailijalle liian raskaaksi, romaanit ovat kuitenkin melko mötkäleitä ja vaativat kaikesta päätellen myös paljon taustatyötä. Kaarnatuulessa Vuori on ottanut keskeiseksi hahmokseen tällä kertaa todellisen historiallisen henkilön, Valpuri Innamaan.

1500-luvun Turkuun sijoittuva Kaarnatuuli kertoo Valpurista, joka miehensä Henrikin kuoleman jälkeen joutuu ottamaan ohjat käsiinsä ja toimimaan itsenäisenä naisena aikana, jolloin naiset olivat miehen omaisuutta siinä missä talo ja karja. Vuoren Valpuri on vahva persoona, joka kaipaa myös rakkautta ja ystävyyttä, vaikka kumpainenkin on vaikea saavuttaa omaa etua tavoitellessa. Vuori kutoo Valpurin tarinasta mielenkiintoisen kokonaisuuden, eikä historiallinen hahmo tunnu karikatyyriltä, vaan Valpurissa on oikeasti eloa.

Vuori on sujuva kirjoittaja, jonka tyyli on kehittynyt jokaisen kirjan myötä. Tekstissä käytetään vanhoja sanoja ja termejä, jotka tuovat tekstiin mukavan, vanhahtavan sävyn ja tempaavat lukijan keskiajan maailmaan. Vaikka periaatteessa alan olla hiukan kyllästynyt nykyään niin suosittuun ja trendikkääseen keskiajan/renessanssin Turun miljööseen, Vuori kuvaa aikaa uskottavasti ja elävästi. 

Kaarnatuulessa myös juonen kuljetus toimii. Vaikka tarinan juoni on elämänkerralliseen tapaan aika yllätyksetön ja tapahtumat seuraavat toisiaan ilman kovin suuria käänteitä, teksti vetää mukaansa ja tarinaa on herkullista lukea. Mielestäni Vuoren romaanien heikkous piilee niiden lopuissa; oikeastaan jokaisen romaanin loppu on tullut vastaan yllättäen, ihan kuin kirjailijalla olisi ollut vaikeuksia lopettaa teksti.

Kustantamolle hiukan risuja kirjan ohuista sivuista! Hämmästyin ensin "ohutta" historiallista romaania, kunnes tajusin, että 500 sivuinen teksti on tiivistetty tavallista ohuemmille sivuille. Olen ehkä materialisti, mutta tykkään pidellä paksuja kirjoja käsissäni...

Suosittelen kirjaa historiallisten romaanien ystäville.





perjantai 1. heinäkuuta 2016

Moira Young: Julma maa



Moira Young: Julma maa
Otava 2013
382s.
Kirjastosta

Moira Youngin kirja Julma maa tarttui mukaani kirjastoreissulla jo jonkin aikaa sitten. Kevät- ja kesäkiireet ovat jumittaneet tästä (ja monesta muustakin) kirjasta bloggaamista, mutta Julma maa kolahti sen verran hyvin, että tämä oli pakko nostaa vielä esille vaikka kirjan lukemisesta onkin vierähtänyt jo tovi.

Dystopiat ja YA-genreen sujahtavat kirjat ovat suosittuja edelleen. Julman maan suomentamisesta on jo muutama vuosi ja ilmeisesti kirjatrilogia ei ole saanut merkittävää suosiota, koska muita osia ei ole tietääkseni käännetty suomeksi. Minulle sääli, koska pidin kirjasta paljon. Sen asetelma, rosoinen maailma ja erikoinen kieli toimivat loistavasti.

Saba ja Lugh ovat kaksoset, jotka elävät isänsä ja pikkusiskonsa kanssa kuivassa, karussa maailmassa. Mustaviittaiset ratsastajat tulevat ja vievät Lughin ja surmaavat heidän isänsä. Saban on lähdettävä veljensä perään halki julman maan, joka on vieras ja outo. Saban ja hänen sisarensa Emmin matka Lughin perässä on raskas ja armoton, tarinan maailma on postapokalyptinen, raaka. Matkan varrelle osuu myös rakkaus, jota Saba ei päästäisi lähelle. 

Julma maa on jakanut mielipiteitä erityisesti kerrontateknisten ratkaisujen takia. Puhekielisyys ja repliikkimerkintöjen puuttuminen voinee säikyttää osan lukijoista, mutta itse nautin kirjan lukemisesta ja kerronnasta, joka ikään kuin tuli iholle aivan eri tavalla kuin olin odottanut. Myös tarina veti mukanaan ja luin kirjan peläten koko ajan sen loppumista. Harmitti, kun kirjaston tietokannan selaaminen paljasti, ettei jatko-osia ole suomennettu. 

Suosittelen romaania dystopioiden ja YA-genreen sijoittuvien romaanien ystäville.