Suzanne Collins: Matkijanärhi

Kiitos kesäkodin kirjaston, sain haalittua käsiini Collinsin Nälkäpelin viimeisen osan, Matkijanärhen. Trilogian ahmimisen jälkeen (ja siinä välissä meni vielä Atwood ja muutama luku Valtaistuinpeliä) on vähän sellainen olo, kun olisi paukutettu lekalla päähän. Voi olla, että pidän pari päivää taukoa lukemisesta, tai muutun ihan hupsuksi.

Matkijanärhi saattaa päätökseen Nälkäpelin ja tarinan, joka alkoi kun Katniss ilmoittautui vapaaehtoisena peliin pelastaakseen sisarensa. Matkijanärhessä liikutaan Vyöhykkeellä numero 13, joka on jo yli 70 vuoden ajan ollut Capitolin valtaa vastustavien, tuhotun vyöhykkeen asukkaiden kotipaikka: maanalainen verkosto täynnä aseita ja kontorolloitua sekä kurinalaista elämää. Jotta Capitolin valta saataisiin lopulla murrettua, on pelin jatkuttava vielä hetki, ja Katnissin astuttava taas esiin Matkijanärhen puvussa, vallankumouksen ja kapina-aatteen symbolihahmona.

Suzanne Collinsin tuotannossa on kokemukseni mukaan sellainen ote, että romaanien tapahtumat onnistuvat joka kerta yllättämään minut. Aina vastassa on jotain sellaista, mitä en yhtään osannut odottaa. Olen myös iloinen siitä, ettei romanssi ole millään muotoa keskeisessä osassa tätä kirjasarjaa, vaikka kolmiodraaman ainekset ovatkin yksi mielenkiintoisista elementeistä. Matkijanärhen juoni ei kuitenkaan missään vaiheessa keskity romantiikan ympärille, vaan sävy on synkeä. Maanalaisissa käytävissä vaeltavien ihmisten elämä tuntuu surkealta, ja samalla päähenkilöiden realiteetit asettuvat omiin uomiinsa. Katniss ei missään nimessä ole sankari, vaikka lukija on ehkä jossain vaiheessa erehtynyt uskomaan tai toivomaan niin.

Nälkäpeli ei kokonaisuudessaan ole mikään lastenkirjasarja, vaan pistää ihan aikuislukijankin pohtimaan maailman menoa. Itse jäin kuitenkin näin kuriositeettina ihmettelemään mikä yhteiskunnan on sysännyt siihen asetelmaan, jossa se Nälkäpelin alkaessa oli? Mitä on vyöhykkeiden ulkopuolella, ja miksei kukaan lähde sinne? Pakene ja perusta omaa elämäänsä johonkin muualle? Näiden kysymysten lisäksi kirjasarjassa tuli vastaan myös joitain muita epäloogiselta tai ristiriitaiselta tuntuvia juonikuvioita ja ratkaisuja, jota kuitenkin mieluusti sivuutin, sillä niin mukaansatempaava tarina kokonaisuudessaan oli.

Hieno ja mielenkiintoinen lukukokemus kerrassaan, ja kiitokset kaikille bloggaajille, joiden ansiosta löysin nämä kirjastosta ja päädyin lukemaan. Tämä on nimittäin ihan 100% niitä kirjoja, jotka olisivat jääneet minulta lukematta, sillä en olisi ikinä keksinyt lähteä hakemaan kirjastosta tällaista käsiini. Kiitos!

Suosittelen Matkijanärheä Nälkäpeli -trilogiaa lukeneille ja näin yhteenvetona koko sarjaa niille, jotka tahtovat lukea mukaansatempaavan, älykkäästi rakennetun, mutta paikoin raa'an ja ahdistavan tarinan tulevaisuuden maailmasta.