Suzanne Collins: Vihan liekit

Voi kun pistää harmittamaan, että olen välillä kuin pahainen ahmimisikäinen lapsi, joka lukee ja lukee ja lukee ja haukkaa koko kirjan yhdeltä istumalta. Suzanne Collinsin kirjoilla näyttää nyt olevan sellainen vaikutus, että ne on pakko lukea yhdeltä istumalta. Niin kävi myös Vihan liekkien kanssa.

Romaanissa eletään Nälkäpelin jälkeistä aikaa, ja Katnissin tehtävänä on uskotella, että pelissä kylvetyt kapinan siemenet ovat vain rakastuneen tytön hourailua. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei yhteiskunta anna anteeksi virhettä, Katnissista on tulossa vallankumouksen symboli, kun vyöhykkeillä herää kapina vallanpitäjiä vastaan. Ja sitten: Nälkäpeli alkaa uudestaan.

Vihan liekit ei ottanut tulta alleen ihan samalla tavalla kuin trilogian ensimmäinen osa, mutta väistämättä tämäkin oli sellainen kirja, jonka mielellään luki loppuun saakka. Collins on onnistunut ainakin toistaiseksi välttämään aika hyvin teinidraaman kuvaamisen, vaikka kaikki ainekset olisivat kasassa. Siitä suuri plussa, sillä tulevaisuuden yhteiskuntaspekulaatiossa on ihan riittämiin pohdiskeltavaa ainakin näin aikuislukijan näkökulmasta katsottuna.

Kotipaikkakunnan kirjastossa ei trilogian päätösosaa ollut, joten pitää katsoa, jos kesäkodin kirjastoista vaikka löytyisi. En nyt millään malttaisi olla lukematta sarjan päätöstä, sillä Vihan liekit jää kutkuttavasti kesken. Kaikkein mieluiten olisin lukenut koko tarinan, trilogian, yksien kansien välissä. On kuitenkin ymmärrettävää, että sellainen tiiliskivi olisi varmasti säikyttänyt nuoremmat lukijat pakoon...

Vihan liekit on tullut luettua myös Taikakirjaimissa (en aikaisemmin huomannut, että sieltäkin löytyi Nälkäpelin arvostelu), Kirjamielessä, Alas taikavirtaa -blogissa, Harakanvarpaissa ja Jossulta (myös Nälkäpeli löytyi sieltä, kiitos vinkistä!).

Suosittelen Vihan liekkejä niille, jotka lukivat Nälkäpelin ja pitivät siitä. Tämä kirjasarja nähtävästi pitää lukea kokonaan jos tahtoo tietää miten tarina päättyy...