Recent Posts

torstai 28. maaliskuuta 2013

Vielä ehtii!

Minä starttaan pääsiäisreissuun, joka pitää sisällään ainakin paljon kilometrejä, mutta myös tiiliskivimäisen Lasten kirjan, jonka parissa pääsiäinen toivon mukaan sujuu mukavasti.

Vielä kuitenkin ehtii osallistuaa Kevättalviseen arvontaan! Kiitos jo nyt kaikille osallistujille, sekä uusille lukijoille, jotka ovat löytäneet tiensä Vinttikamariin!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Pirjo Hassinen: Sano että haluat

Pirjo Hassinen: Sano että haluat (Otava), 410s.
Voisin päättää, että maaliskuu on jonkinlainen "huonokirjakuukausi". Ei, nyt olen epäreilu. En tiedä onko olemassa huonoja kirjoja, vaiko vain vääriä lukijoita. Viime postauksessani Chun Shun Beijing beibe -kirjasta tuskailin teosta, joka ei saanut minua yhtään innostumaan lukemisesta. Pirjo Hassisen kanssa meinasi käydä vähän samalla tavalla. Taisin aloittaa kirjan joskus helmikuussa, eikä siitä meinannut tulla loppua millään. 400 sivua silkkaa ihmissuhdesoppaa on vain ihan liikaa minulle.

Sano että haluat kertoo Laurasta ja tämän miehestä Jimistä, joka haaveilee perustavansa ravintolan työtoverinsa Essin kanssa. Ilmassa on kolmiodraaman ainekset, mutta psykologin työtä tekevä osittain minäkertojan, osittain kaikkitietävän kertojan roolissa toimiva Laura analysoi ja pohtii. Ja sitten Essi katoaa, eikä kukaan tiedä miksi. Tarinassa edetään eri aikatasoissa ja tarkastellaan tapahtumia monien kertojien silmin. Hassinen käyttää Lauran puheenvuoroissa ennakointia ja lukijan puhuttelua, mitkä saattavat ärsyttää tai luoda jännitettä. Minusta jännite puuttui oikeastaan kokonaan ja juoni otti mukaansa vasta ihan viimeisillä sivuilla.

En osaa sijoittaa Sano että haluat -romaania mihinkään lokeroon. Ehkä se on hyvä asia, ehkä ei. Huomaan tarvitsevani kontekstia ja viitekehystä (kerran humanisti on aina humanisti). Onko kirja parisuhdedraama vai dekkari? Trilleri? En tiedä. Viimeiselläkään sivulla en ole ihan varma siitä mitä olen lukenut.

Ei kuitenkaan käy kieltäminen, etteikö Hassinen olisi taitava sanojen käyttäjä. Hän huomioi maailmaa ja piirtää sen lukijan eteen tavalla, joka on melkein nautittava. Hän kuvailee melkein inhorealistisesti joitakin yksityiskohtia ja toisinaan taas piirtää lukijan eteen runollisen maiseman. Voi olla, että mieltymykseni lukijana ovat muuttuneet, kun sanon: vähemmän on enemmän. Tässä tarinassa olisi voinut olla sivuja puolet vähemmän, ja silti se olisi luultavasti toiminut yhtä hyvin. Jopa paremmin. Lukijana kiinnostus alkoi herpaantua, kun samoja asioita vatpottiin sivulta toiselle. Jotkut henkilöt tuntuivat täysin turhilta, kunnes kirjan lopulla paljastui, että heillä oli silti oma merkityksensä. Joka tapauksessa lukeminen tuntuu puuduttavalta, jos vaikuttaa siltä, että kertoja kuljettaa mukana täysin yhdentekeviä henkilöhahmoja.

Sano että haluat ei missään tapauksessa ollut kirja minua varten. Mutta en sano, etteikö tästä voisi tykätä, jos pitää kauniista kielenkäytöstä ja hitaasti kulkevasta juonesta. Aistillisuudesta. Sillä juuri sitä tämä romaani oli. Suosittelen pitkistä ja laveista tarinoista pitäville. Niille, jotka aistivat pieniä vivahduksia ja mutustavat kieltä.

Tämän on lukenut myös Booksy. Käykää tsekkaamassa!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Chun Shu: Beijing beibi

Chun Shu: Beijing beibi (Voltti 2003) 334s.
Itkin, koska minulla ei ollut uusia housuja ja kenkiä, joita olisin voinut käyttää treffeille lähtiessäni.
Itkin, koska sähkökitara maksoi 1500 yuania eikä minulla ollut varaa sellaiseen. (Chun Shu: Beijing beibi, s.85)

Tässä kirja, joka on syypää maaliskuun lukujumiini. Ainakin osittain. Välillä käy niin, että käsiin sattuu, opus, joka saa masentumaan ihmiskunnan typeryydestä ja pinnallisuudesta. Tai sitten vain ei kolahda, mutta jonkinlaisella raivolla yrittää lukea kirjan loppuun saakka, tuskainen sivu kerrallaan.

Omaelämänkerrallinen Beijing beibi on takakannen mukaan tätä: "Elämä, musiikki, unelmat, punk-asenne. Levoton ja kiihkeä tarina nuoren tytön kapinasta Beijingin underground-maailmassa". Tartuin kirjaan kirjastossa, koska ilmeisesti odotin jotakin Käärmeitä ja lävistyksiä -tyyppistä maailmaa (ilmeisesti kyseinen romaani kuitenkin teki minuun vaikutuksen, koska kiinnostuin kirjastossa selaamaan kirjaan, joka tuntui pyörivän samanlaisessa maailmassa). Tämä oli kuitenkin ihan muuta: vähän typerältä vaikuttavan teinitytön miessekoiluja, kömpelöä kieltä ja maailmankuva, johon en osannut yhtään samaistua. Ja voin vakuuttaa, että yritin ihan tosissaan.

En käsittänyt, miksi vanhempani eivät edes yrittäneet ymmärtää minua ja mutkikkaita mielenliikkeitäni. Heillä ei ollut aavistustakaan kuinka synkkiä ajatuksia haudoin mielessäni, kuinka epätoivoinen olin. Nukahdin heti syvään uneen, kuin tuulen mukanaan riepottama tuhka, joka oli viimein päässyt taas laskeutumaan maahan. (Shu: Beijing beibi, s.239)

Nuoruus on tietenkin tuskaista aikaa. En kuitenkaan kirjaa lukiessani oikein päässyt perille, mistä kertojan tuska kumpusi. Kansiliepeen mukaan romaani on ollut Kiinassa "kohuttu menestys". Voin kuvitella, että nuoren tytön miesseikkailut ja koulusta lintsaaminen kiinnostaisi jotakuta, mutta toisaalta ihmettelin, miksi kirja on ainakin Suomessa luokiteltu aikuistenkirjojen puolelle. Tässä ei ollut mitään erityisen järkyttävää, mutta en usko, että myöskään kovin paljon mitään sellaista, joka aikuista lukijaa kiinnostaisi. Ehkä olen huono lukija kirjalle, koska en ole kokenut teini-iän angstista kapinavaihetta. Tosin olen lukenut kirjoja, joissa kyseinen elämänvaihe on kuvattu niin hyvin, että siihen on ollut mahdollista samaistua omakohtaisten kokemusten puutteesta huolimatta.

Tiesin kyllä olevani loistavan lahjakas ja älykäs, mutta aina tosi paikan tullen nuo hyvät ominaisuudet tuntuivat katoavan jonnekin. (Shu: Beijing beibi, s.286)

Ehkä olin väärä lukija tälle kirjalle. Ehkä uskaltaisin suositella Beijing beibiä, jollekin, joka on kiinnostunut nuoren naisen itsenäistymispyrkimyksistä ja siitä, miten hän hakee paikkaansa maailmassa. Kirja on luettu myös täällä, käykää katsastamassa!

P.s. Muistakaahan osallistua Vinttikamarin talviseen kevätarvontaan!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Vinttikamarin talvinen kevätarvonta!


Karkoitetaan Vinttikamarin hiljaisuutta talvisella kevätarvonnalla!

Minä olen ollus laiska bloggaaja pitämään minkäänlaisia arvontoja tai muita sosiaalisia häppeningejä. Vinttikamari ei ole juhlinut vuosipäiviä eikä viettänyt teemaviikkoja. Täällä on lähinnä vain luettu ja välillä hiukan kirjoitettu, mutta likimain kaikki muu kirjablogimaailmaan liittyvä oheistoiminta on jäänyt vain suunnittelun asteelle. Pyytelen anteeksi kevättalven blogihiljaisuutta ja järjestän Vinttikamarin olemassaolon ihkaensimmäiset perinteiset blogiarpajaiset!

Arvonnan säännötkin ovat ne perinteiset kolmen arvan menettelyllä toimivat. Kommentoimalla yksi arpa. Kommentoimalla ja linkittämällä kaksi. Kommentoimalla, linkittämällä ja lukijaksi kirjautuneena/kirjautumalla kolme. Jälkimmäiset valinnaisessa järjestyksessä, mikäli se tällä humanistilogiikalla niin toimii. Kerro monellako arvalla olet mukana!

Osallistumisaika päättyy 31.3. ja arvonnan tulokset julkistetaan heti tulevalla viikolla!

Ja mitä on palkintona?

Blogiani lueskelleet ovat ehkä tietoisia siitä, että lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi hyppysissäni tanssahtelee usein neulepuikkoja. Tammikuussa tekemästäni Kirjojen inspiroimaa -käsityöpostauksesta innostuneena neuloin arvonnan voittajalle Bellan lapaset, joiden esikuva löytyy siis Stephenie Meyerin romaaniin perustuvasta Houkutus -elokuvasta. Alkuperäiset lapaset ovat mielestäni tumman vihreät, mutta näihin löytyi hauska harmaa, liukuvärjätty lanka. Koko on about naisen s.

Kaveriksi lapasille kuuluisi luontevasti Houkutus, mutta koska suurin osa on joko kirjan lukenut tai jättänyt suosiolla lukematta, valitsin Sergei Lukjanenkon Yöpartion. Tarinassa on yhdistelmä hämyistä Moskovaa, vampyyreita sekä hyvän ja pahan taistelua. Tämä oli todella erilainen lukukokemus ja sopii niillekin, joiden mielestä Houkutus ja vampyyrit ovat so last season.




Arpaonnea ja kevään odotusta kaikille Vinttikamarissa hengaileville!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Camp NaNoWriMo ja muuta keväistä


Marraskuussa kirjoitettiin kovalla tohinalla NaNoWriMo -romaaneja. Niin kuin moni Vinttikamarissa vieraileva tietää, kyseessä on jokavuotinen, kuukauden kestävä rupeama, jonka aikana pitäisi saada kasaan 50 000 sanan mittainen romaanikäsikirjoitustekele. NaNoWriMosta ja sen hulluudesta sekä hauskuudesta olen aikaisemmin kirjoittanut täällä.

Syksyn kirjoitusurakan rinnalle on kehittynyt hieman kevennettävissä oleva versio, joka niin ikään hyödyntää kollektiivisen kirjoittamisen hauskuutta ja kamaluutta. Camp NaNoWriMossa kirjoittajan on mahdollista valita kesäiseksi kirjoituskuukaudekseen huhtikuu tai heinäkuu. Myös tavoitteen voi kaavailla itse ja kapinallisia kohdellaan suotuisasti. Olipa sitten kyseessä perinteinen romaanikäsikirjoitus tai vaikka lyhyempi teksti, jonka raakaversion haluaisit kasaan. Käy rekisteröitymässä nettisivuilla ja liity mukaan kirjoittavien ihmisten joukkoon. Kirjoitusryhmä Leirinuotion porukan kanssa leireilemme camp nanon merkeissä huhtikuussa.

Camp nanon lisäksi kevääni on näyttänyt huiman kiireiseltä, mutta onneksi ihan positiivisessa mielessä. Vinttikamarin, lukuharrastuksen ja blogielämän laiminlyömisestä harmistuneena olen päättänyt pitää lähiaikoina blogielämäni ensimmäiset viralliset arpajaiset. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan myöhemmin, mutta pysykää kuulolla. Kyllä täällä vielä ollaan, vaikka hiljaista on pidellyt!