Recent Posts

Näytetään tekstit, joissa on tunniste haasteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haasteet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. elokuuta 2015

Kolmen kirjan haaste

Kuutar heitti minulle kolmen kirjan haasteen, jossa ideana on listata kolme sellaista kirjaa, jotka on blogin aikana lukenut ja blogannut ja jotka haluaisi lukea uudelleen. Haaste on minulle helppo ja mieluinen; perustin näet blogini aikoinaan osittain sen takia, että minulla on paha tapa lukea samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, ja arvelin blogin motivoivan lukemaan myös uutuuksia ja sellaisia kirjoja, joihin ei mukavuudenhaluisena viitsi tarttua. Siinä suhteessa Vinttikamari on toiminut hyvin, koska olen vähentänyt kirjojen uudelleenlukua ja tarttunut ennakkoluulottomammin myös uutuuskirjoihin.

Olen lukenut blogini aikoina tosi monia hyviä kirjoja, joista osa on pitkäaikaisia suosikkeja. Nämä seuraavat kolme eivät ole siis välttämättä blogiaikani kolme parhainta kirjaa, mutta joka suhteessa sellaisia, joihin voisin ja haluan palata vielä uudelleen.

Tuulen viemää (Margaret Mitchell): Klassikkoromaani joka yllätti. Tartuin kirjaan äidin kannustamana pitkin hampain ja rakastuin siihen.

Ready Player One (Ernest Cline): Luin kirjan läpi niin vilpittömän jännittyneenä, että pitäisi palata tähän uudelleen ja lukea kirja oikeasti ajatuksella.

Noidan Rippi (Susan Fletcher): Ihana, ihana kirja Skotlannista. 

Haaste näyttää kiertäneen jo tosi monessa blogissa, joten tällä kertaa en haasta muita bloggareita mukaan.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Rakas romaanihenkilö copycat

Amma järjesti kolmannen (hauskan!) copycat-kilpailun, johon halusin ehdottomasti osallistua. Tällä kertaa aihe oli ehkä hiukan aikaisempaa vaikeampi, koska piti valita rakas romaanihenkilö ja tehdä kansikuva hänelle. Tein oikeastaan rakkaimman romaanihenkilöni jo ensimmäisessä copycat-kisassa valokuvaamalla itseni L.M. Montgomeryn Sinisen linnan Valancyna. 

Rakkaan romaanihenkilön rooliin olisi ollut monen monta ehdokasta. Harkitsin Diana Gabaldonin vahvaa Clairea, Charlotte Bronten Humisevan harjun synkkää Heatclifiä, ja Tove Janssonin Nuuskamuikkusta. Valitsin kuitenkin lopulta hahmon hyvin läheltä rakasta Valancya. Nimittän Montgomeryn Pienen Runotytön, Emilian.

Emilia on monen kirjoittamista harrastavan esikuva. Sisukas alppipolulla kiipeilijä, joka sai leimahduksia ja kirjoitti runoja ja tarinoita. Mutta millainen Emilia olisi tänä päivänä? Kun mietin Emiliaa ja hänen luonnettaan, minulle tulee mieleen yksi hahmo, niin ikään rakas romaanihahmo, jolla on samanlaista päättäväisyyttä ja itsetuntoa kuin Montgomeryn Runotytöllä. 

J.K. Rowlingin Hermione ja Emilia olisivat olleet hyviä ystäviä, jos he olisivat tavanneet. Ensialkuun he olisivat viettäneet vuosia kilpaillen siitä kumpi on nokkelampi ja älykkäämpi, taitavampi käyttämään sanoja ja lukemaan. Jossain vaiheessa he olisivat ymmärtäneet, että on oikeastaan hauskempaa olla ystävä kuin vihollinen. Hermionella ei Harry Pottereissa ollut varsinaista tyttökaveria, mutta luulen, että Emilia olisi ollut sellainen. Ja luulen, että nyt copycat kisan kunniaksi heitän rakkaan romaanihenkilöni Harry Potterin mystiseen maailmaan pyydystämään sulkakynää, jonka Hermione on suutuksissaan loihtinut lentämään Emiliaa pakoon.




Harry Potter ja viisasten kivi -romaanin viidennessä painoksessa oli poikkeuksellisesti erilainen kansi kuin muissa sarjan kirjoissa, jotka kuvitti Mika Launis. Myöhästyin Harry Potterien alkuhuumasta sen verran, että en saanut Launiksen kannella varustettua kirjaa, vaan tämän toisen kannen, joka on alunperin kirjasarjan amerikkalaista painosta varten Mary GrandPrén kuvituksella varustettu. Silloin "vääränlainen" kansikuva harmitti, mutta nykyisin on hauska ajatella omistavansa vähän harvinaisemmalla kannella varustetun Potterin. GrandPrén kuvitukset ovat itseasiassa aika lumoavia, ja kannen hauska kuva antoi inspiraation tämänkertaiseen copycatiin. En halunnut omasta kannestani ihan niin tummaa ja synkkää, joten maalasin sen vesivärikynillä saadakseni siitä hiukan raikkaamman.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Helmikuun haastevastaukset

Kattona taivas -blogin Nadia haastoi minut jo jokunen tovi sitten vastaamaan muutamaan kysymykseen. Olen ollut enimmäkseen laiska, mutta myös vähän kiireinen ja nyt poikkeuksellisen vapaan sunnuntain kunniaksi päätin siivota edes hiukan Vinttikamariin kertyneitä pölypalloja ja vastata samalla kysymyksiin.

1. Mainitse henkilö tai asia, joka on toiminut lukuharrastuksen innoittajanis?
Äitini ja isäni, jotka ovat aina kannustaneet ja tuuppineet minua lukemaan. Luultavasti siksi, että pysyisin poissa pahanteosta, mutta yhtä kaikki.

2. Aihealue, jota et vielä tunne, mutta josta haluaisit lukea?
Minua kiinnostaisi lukea jotakin populaaria ja kohtuullisen kevyttä Skandinavian lappiin ja saamelaisiin liittyvää.

3. Mikä oli lapsuutesi rakkain kirja?
Enid Blytonin Seikkailujen laakso

4. Mikäli näet hyvän elokuvan, haluatko lukea siitä myös kirjan, mikäli sellainen on julkaistu?
Yleensä kyllä. Viimeksi tartuin Kirjavaan huntuun edellämainistusta syystä.

5. Mikä on paras tapa välittää lukuharrastusta myös muille?
Antaa hyviä lukuvinkkejä ja antautua keskusteluun kirjoista

6. Mikä on suhteesi julkisiin kirjastoihin?
Luulen, että ne ovat yksi syy ihmisten onnellisuuteen

7. Mikä on suosikkilukupaikkasi?
Sohva ja kesäkodin kuistin kaide, jolla istuessa on vaarassa saada päähänsä ampiaispesän ja pudota jasmiinipensaaseen.

8. Pyritkö ostamaan lukemasi kirjat, vai lainaatko ne mieluummin kirjastosta?
Suosin kirjastoa, mutta uutuuksien kohdalla saatan olla malttamaton.

9. Mikä on suosikkimaasi, josta luet kirjallisuutta?
Ei minulla taida olla suosikkimaata. Brittiläisissä kirjoissa on kyllä oma hohtonsa.

10. Luetko enemmän suomalaista vai ulkomaista kirjallisuutta? Onko valintasi tietoinen?
Ennen luin enimmäkseen ulkomaista kirjallisuutta, koska se oli jotenkin positiivisempaa kuin kotimainen. Nykyään luen yhtä lailla kumpaakin, koska olen oppinut sietämään suomalaista melankoliaa.

Melkein asiaankuuluvana kuvituksena reissukuvia Brittiläisen
kirjallisuuden kotimaasta, satujen ja tarinoiden Englannista.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Kesän kymmenet

Bee haastoi minut (tai haastoin Been kustannuksella itseni!) kertomaan kesästä kymmenen kivaa ja kymmenen ei-niin-kivaa. Kivat kuvina. Muut tulevat siellä lopussa.











Kesän ei-kivat: 
1. Muurahaiset. Arvatkaa miltä tuntuu palata viikon road tripiltä kotiin, kun kellariin ja kylpyhuoneeseen on muuttanut valtava pataljoona. Ahmu vastaan Avara luonto. Avara luonto voitti.
2. Lomaltapaluu. Ei työssä mitään vikaa ole, mutta kuukauden vapauden jälkeen se tuntuu aina yhtä karmaisevalta.
3. Lukeminen. En ole lukenut tänä kesänä mitään sellaista, mikä olisi vienyt jalat alta ja sykähdyttänyt. Koko kirjavuosi on ollut nahkea. Toivoisin syksyn olevan tajunnanräjäyttävä tai kadotan pian uskoni kirjallisuuteen (ei sentään.)
4. Hirvikärpäset. Oikeasti! Siivekäs hämähäkki, joka kiipeää tukkaan, eikä kuole vaikka sitä löisi kengällä, suihkuttaisi Raidia päälle, ajaisi yli katujyrällä tai valaisi sementtiin. Hei haloo, kuka tällaisen eläimen on keksinyt?!
5. Aika. Joka kuluu aina väärällä tavalla. Kesällä aikaa pitäisi riittää kaikkeen. Puutarhajuhliin, sukulointeihin, iltamiin ja muuhun. Mutta oikeasti aikaa ei ole sen enempää kuin muulloinkaan. Kesä luo illuusion ja ajan riittämättömyys tekee vihaiseksi.
6. Kärsimättömyys. Liittyen Kesän kivojen kohtaan "kyllä". Kaikki mulle heti, en jaksa odottaa, mutta on pakko. Epävarmuus ja epätietoisuus. 
7. Pelko. Hassut asiat jotka pelottavat.
8. Kuumuus. Näin ei kuulemma saa sanoa. Ja kutut. Kuumalla ilmalla ei voi nukkua eikä hengittää.
9. Lomakansa. Se, että heinäkuussa ihmiset kadottavat aivonsa ja käyttäytyvät typerästi. Lomallakin saa olla ystävällinen ja huomioida muut ihmiset. Kuten olemalla tiputtelematta hikeä ympäriinsä ja kailottamatta kovaan ääneen kännissä. Suomalaiset... huokaus...
10. Suunnitelmattomuuden kostautuminen. Se, ettei suunnittele liikoja on hyvä, mutta siitä voi koitua myös harmia. Kuten se, että en päässyt Kauas Pohjoiseen enkä Kainuuseen. Ehkä ensi kesänä sitten.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kirjallisuuden inspiroimaa: Sanoista tehden (+arvonta!)


Ihanaa kirjan ja ruusun päivä kaikille!

Olen kirjoitellut tämän vuoden puolella jo muutamista kirjallisuuden inspiroimista asioista. Tammikuussa aiheena olivat kirjallisuuden inspiroimat käsityöt ja tammikuun lopussa talot ja rakennukset. Nyt kevään jo kolkutellessa inspiroidun käsillä tekemisestä ja siitä, miten viehättävän kauniita sanat voivatkaan olla.

Sanat kääntyvät moneksi. Kirjan sivuja voi käyttää lahjapaperina tai niistä voi askarrella kaikenlaista. Itse innostuin liimaamaan sanoja lasikuplan alle, ja taiteilemaan niistä riipuksia, sormuksia ja korvakoruja. Hauskat, vanhat sanat ovat peräisin Aura -sanomalehdestä vuodelta 1886. Lasikuplien läpi heijastuu päivämääriä, kummallisesti kirjoitettuja sanoja ja joku Edward. Lasin alle voisi piilottaa myös vaikkama Mr. Darcyn tai jonkun muun kirjallisuuden suosikin. Kovin pitkää tarinaa lasikuplan alle on vaikea mahduttaa, mutta pienetkin sanat muuttuvat moninkertaiseksi lasisen suurennuslasin alla.





Mitä muuta sanoista voisi askarrella? Kirjoitettu sana näyttäisi hauskalta seinätaulussa tai kahvikupin kyljessä. Entäpä paidan rintamuksessa, rintanapissa tai sohvatyynyssä? Sanat pitävät sisällään aina enemmän, kuin pelkän ulkoisen muotonsa. Niihin liittyy kertomus, tarina ja informaatio. Entäpä jos sanat ovat vierasta kieltä tai sellaisia kirjainmerkkejä, joita ei ymmärrä? Silloin sanat ovat mysteeri ja tutkimusmatka, joka johtaa vieraisiin paikkoihin ja tuntemattomiin maisemiin.

Arvon tähän postaukseen 5.5. mennessä kommentoineiden kesken askartelemani sanakorusarjan, johon kuuluvat korvakorut, riipus ja sormus. Sanat ovat sattumanvaraiset! Linkittäkin saa, mutta ei ole pakko. Jos keksitte, niin kertokaa mitä muuta kivaa sanoista voisi askarrella!


torstai 14. helmikuuta 2013

2X11

Minua on kovasti haastettu. Sekä Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogin Anna, sekä The Wonderful World of Books -blogin Valpuri heittivät minua haasteella. Olen ihan otettu! Kiitokset kummallekin!

Jossain Suomen ja Norjan rajalla kesällä 2010
1. Minusta on kiva lukea tuttu kirja uudelleen. Se on vähän kuin palaisi vanhan ystävän luo tauon jälkeen.
2. Haluaisin lähteä ensi kesänä johonkin reissuun. Mielellään jonnekin missä on vuoria.
3. Luin yliopistossa italian alkeet, mutta olen unohtanut jo kaiken. Haluaisin opetella taas uudelleen puhumaan tuota nättiä kieltä!
4. Olin pienenä partiolainen.
5. En oikein pidä laivamatkustamisesta. Tulen kai merisairaaksi.
6. Minulla on musta piano.
7. Minulla on yleensä aina monta projektia kesken samaan aikaan.
8. Olen yrittänyt rajoittaa kirjojen hankkimista tilanpuutteen vuoksi. Kirjahylly pursuilee.
9. Haluaisin rakentaa talon. Se on vähän epärealistista, koska en osaa rakentaa.
10. En ole mikään viherpeukalo, mutta jostain syystä saan orkideat ja puutarhan laventelit pysymään hengissä.
11. Minusta tuntuu, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja kaikelle, mitä olisi kiva tehdä.

Annan kysymykset:

1. Mitä sinun tekisi mieli syödä juuri nyt?
- Lakritsia!

2. Ranta- vai kaupunkiloma?
-Ei kumpikaan. Minä tykkään eniten roadtripeistä ja sellaisista lomista, joilla pääsee näkemään luonnonihmeitä niin kuin kivisiä merenrantoja, nummia, vuoria, kallioita, jokia ja kaikkea sellaista!

3. Mielenkiintoisin asia, jonka olet oppinut tänä vuonna?
- Se, että romaanin kirjoittamisessa kannattaa oikeasti harkita teorian hyödyntämistä!

4. Mitä kirjaa et mistään nimessä suosittelisi ystävällesi? Miksi?
- Eri ihmisille suosittelen tiettykin erilaisia kirjoja. En ole kyllä koskaan lukenut yhtään "kevyttä hömppäkirjaa", jota olisin viitsinyt suositella muille. Niissä ei vaan yleensä ole hirveästi sisältöä.

5. Minkä kirjan toivoisit kaikkien maailman ihmisten lukevan?
- Apua, yritin miettiä, mutta en kyllä osaa vastata!

6. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?
- Harrastusta ja mahdollisuutta vaihtaa ajatuksia samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. 

7. Mikä on lempivärisi ja miksi?
- Musta, koska siinä on hyvä olla

8. Jos et olisikaan juuri siinä ammatissa kuin olet/ opiskelisi sitä alaa kuin opiskelet, mitä voisit tehdä sen sijasta?
- Jotakin fyysistä. Ehkä opettelisin rakentamaan niitä taloja ;)

10. Minkälaisessa talossa tai asunnossa asut?
- Pienessä omakotitalossa pienen metsän reunalla.

11. Jos vain taivas olisi rajana ja rahaa kuin roskaa, minkälaisessa asumuksessa mieluiten asuisit? (yksityiskohdat ja mielikuvituksen käyttö plussaa!)
- Humisevassa harjussa Pohjois-Englannin nummilla tai erämaassa Skotilannissa. Jykevässä kivitalossa. Tai hirsimökissä metsän keskellä. Tärkeintä on maisema, eli se mitä näkee kun katsoo ulos. Kirjoille ja ajatuksille pitää olla myös tilaa.


Valpurin kysymykset:
1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
- Tarve laittaa muistiin mitä olen lukenut!

2. Mikä on tällä hetkellä vaikeinta elämässäsi?

- Kärsivällisyys ja itseensä uskominen

3. Oletko yökyöpeli vai aamuvirkku?
- Yökyöpeli

4. Mikä on suurin unelmasi?

- Saada tehdä niitä asioita mistä nautin!

5. Mikä on lempiruokasi? Tai ruoka-alueesi (esim. intialainen, italialainen jne.)

- Ei minulla oikein ole suosikkia. En ole juurikaan kulinaristi. Syön mitä eteen tuodaan.

6. Millainen olet luonteeltasi?

- Malttamaton idealisti

7. Koskettavin kirja, jonka olet lukenut?

- Monikin on koskettanut, mutta muistan, että Nieffeneggerin Aikamatkustajan vaimo jotenkin erityisesti.

8. Mitä muuta harrastat bloggaamisen ja lukemisen lisäksi?

- Kirjoittamista, hevosia, neulomista ja niihin liittyviä oheistoimintoja.

9. Paras lukemasi klassikko?

- Nabokovin Lolita ja Steinbeckin Eedenistä itään

10. Onko sinulla ns. ikuisuusprojekteja?

- Loputtomasti!

11. Oletko mielestäsi eniten suomalainen, eurooppalainen vai maailman kansalainen?

- Kyllä minä jotenkin aika suomalainen taidan olla. Vaikka en kyllä aina tahtoisi.

Kiitos haasteista! Tällä kertaa olen niin laiska, että en laita eteenpäin.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Tunnustusta ja hyvää mieltä



Vaikka on lokakuu kurjimmillaan ja taivas harmaa, vettätihkuva - tai kenties juuri siksi? Nyt on hyvä aika kääriytyä vilttiin juoda teetä uudesta, Amman kilpailusta voitetusta teekupista (!) ja lukea. Kiitos Amma tästä! Minua on viime aikoina harmittanut se, että olen ollut äärimmäisen epäsosiaalinen bloggaaja, joka ei ole ehtinyt tai saanut aikaiseksi käydä vierailuilla muualla. Kunhan olen nyvöttänyt oman kirjakasani vieressä kuin kultainen noutaja luuta tuijottamassa. Ihan kiva välillä, kun joku vähän herättelee; siksi Lukunurkkauksen tunnustus lämmittikin mieltä! Kiitos!

Minä luulen, että olen joskus osallistunutkin tunnustukseen, eli kertonut itsestäni kahdeksan asiaa. Voisin olla tosi laiska ja vain linkittä aikaisempaan vastaavaan haasteeseen, mutta en tiedä olisiko se reilua. Yritän sen sijaan keksiä jotakin uutta. Vanhat vastaukset löytyvät täältä.

1. Meillä on pihassa viisi omenapuuta. En tiedä minne ihmeeseen tungen kaikki omenat.
2. Kolautin tänään etuhampaani johonkin. Olen luulosairas ja pelkään, että se irtoaa, vaikka käsittääkseni se on aika epätodennäköistä ottaen huomioon miten pieni tälli oli kyseessä.
3. Leivoin eilen kaksi pellillistä pullaa, joista toinen tuli miehen avustuksella tuhottua aika nopeasti. Nyt on vähän syyllinen olo.
4. Välttelen tällä hetkellä yläkerran komeron siivoamista kirjoittamalla blogia.
5. Minulla on tällä hetkellä kesken neljä kirjaa.
6. Löysin hetki sitten sohvamme sisältä kadoksissa olleen neuleohjeen.
7. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä teemme tulevana jouluna.
8. Suhtaudun hiukan kauhulla marraskuun NaNoWiMoon, koska tuntuu, että minulla on vähemmän aikaa kuin pitkiin aikoihin. En edes tiedä mistä se johtuu, mutta ehkä marraskuu on hyvä hetki selvittää asiaa.

Tämä haaste on kiertänyt jo aika monessa blogissa, mutta heitänpä sen kuitenkin seuraaville kanssabloggaajille: B.N, Dee, Booking it some more, Tarinauttisen hämärän hetket ja Le Masque Rouge.

perjantai 10. elokuuta 2012

Copycat -kisa

Amman ihanan Copycat -kisan aika koitti taas. Oli ensin sellainen olo, että en taida osallistua, sillä en millään keksinyt hyvää ideaa. Muiden kuvia katsellessani alkoi raksuttaa. Viime vuonna kansikuvaa varten kuvasin itseäni, mutta tänä vuonna halusin kokeilla muuta (osittain siksi, että sekä minulla että kuvaajalla meinasi palaa hermot Sinisen linnan kansikuvan henkistä kuvaa ottaessa...)

Kansikuva luonnosteluvaiheessa.
Koska kilpailun säännöt eivät sitä kieltäneet, päätin piirtää kansikuvan itse. Onhan huomioitavaa, että suuri osa kirjojen kansista on kuvitettu piiroksilla. Valokuva ei siis ole ainoa tapa täyttää kirjan kansia. Inspiraatio löytyi viime vuonna luettujen kirjojen joukosta. Piirrettyäni, kumitettuani ja kirottuani sain lopulta aikaiseksi sitä mitä yritin!


Kansikuvani inspiraationa toimi Jacqueline Kellyn Luonnonlapsi Calpurnia Tate. En löytänyt mistään tietoja alkuperäisen kannen kuvittajasta (sama kuva on ollut kansissa myös maailmalla), mutta kunnia kuuluu tietysti hänelle. Jos joku sattuu kuvittajan tietämään, niin valistakaa minua.

Edit: Selvisi, että alkuperäisen kuvan tekijä on siluettitaiteilija Beth White. Ilmeisesti alkuperäinen kuva on siluettileikkaus, eikä piirros! Käsittämätöntä! Omani on ihan vaan huopakynällä piirretty.

Omassa kannessani korvasin alareunan eläimet sanoilla, ja yritin piirtää tytön jaloissa kasvavat kasvit Sananjaloiksi, koska kyseinen hämärien metsien asukki sopii hyvin kirjojen ystävälle. Tytön käteen ajattelin piirtää ensin kirjan, mutta koska myös kirjoittaminen on lähellä sydäntäni, kiemurtelee tytön kädestä "Olipa kerran kauan sitten" tarinaperinteen mukaisesti.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Muistoja Kirjailijoiden saarelta ja haaste kirjallisista paikoista

Kirjoitin jonkin aikaa sitten Kirjailijoiden saaresta ja arvuuttelin paikoilla, jotka liittyvät tarinoihin ja niiden tekijöihin. Osallistuminen ei ollut hurjan suurta, mutta mukavaa, että muutama uskaltautui arvailemaan (ja ilmi selvästi myös tietämään) sumujen saarella otettujen kuvien perusteella esittämiäni kysymyksiä. Tässä vastaukset kysymyksiin (voit kurkistaa kuvat yllä olevasta linkistä).

1. Kuka syntyi kuvan talossa, missä kaupungissa ollaan?
Kuvan talossa syntyi William Shakespeare vuonna 1564. On hurjaa ajatella, että rakennus on säilynyt näihin päiviin saakka. Ilmeisesti Starford-Upon-Avonin kaupungissa (kuten myös muualla Englannissa) osataan arvostaa historiallisia kohteita! Avon -joen kupeessa kasvava pieni kaupunki on Shakespearen lisäksi tunnettu joessa parveilevista joutsenista sekä aluksista, joilla voi matkata ylös ja alas pitkin Avonia.



2. Nummimaisemia katsellut kirjailija?
Tietystikin Emily Brontë, jonka Humiseva harju on kuuluisa klassikko. En ehtinyt käydä raunioilla, joiden kerrotaan olevan Humisevan harjun esikuva. Ehkä seuraavalla reissulla!

3. Mikä kartano Peak Districtillä? Mistä elokuvasta tuttu?
Vuoden 2005 Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvasovituksessa Mr. Darcyn kartanona käytettiin Chatsworthin kartano. Devonshiren herttuan kämpässä on muuten kuvattu myös Keira Knightleyn tähdittämä Herttuatar -elokuva. Olipa hauska kävellä samassa veistosgalleriassa, jossa Elisabet käveli vieraillessaan ensimmäistä kertaa Darcyn talossa...


Ylempi kuva vuoden 2005 Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvasta
Alempi kuva kesän reissultani. Bongaa jellona leffasta!
4. Kansantarujen veijarit?
He ovat tietysti Robin Hood ja Pikku John. Robinin kerrotaan menneen naimisiin Marian -neidon kanssa Endwinstowen kirkossa. Nykyisin Sherwoodin metsää hoidetaan ja vaalitaan, ja se toimii myös paikallisten ulkoilualueena. Metsän keskellä seisoo valtava, ikivanha tammi, joka on tarinan mukaan ollut iloisten veijarien kohtauspaikkana. Tammi on ollut merkittävä turistinähtävyys jo viktoriaanisella ajalla!

5. Kenen luostari?
Lordi Byron peri Newsteadin luostarin isosedältään! Nottinghamshiressä sijaitseva luostari oli Byronille tuttu jo lapsuudesta, mutta myöhemmin se ei tuottanut omistajalleen merkittäviä tuloja. Byron on tuttu runoistaan ja osallisuudestaan Mary Shelleyn Frankenstein -tarinoiden syntyyn.


Oikeita vastauksia sateli kaksin kappalein. Maria Sinisen linnan kirjastosta ja Katja Lumiomena ovat selvästi perillä Brittein saarten kirjallisista paikoista! Hienoa! Kummallekin lähtee aiheeseen sopiva yllätys, laittakaahan osoitetta Vinttikamarin postiluukkuun.

Lisäksi olisin utelias kuulemaan teiltä kaikilta vastauksen seuraavaan kysymykseen: mikä on se kirjallinen paikka, jossa tahtoisit päästä käymään/olet käynyt jo? Paikka voi olla muuallakin kuin Englannissa, mutta sen pitäisi jollain tavalla liittyä sinulle tärkeään kirjaan joko kirjailijan tai miljöön kautta. Esittele tämä kirjallinen paikka blogissasi! Voit linkittää oman kirjallisen paikkasi tähän postaukseen, niin kokoan kirjalliset haavepaikat yhteen, jos niitä kertyy.


maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kirjailijoiden saarella

Englanti! Satujen ja tarinoiden saari! On melkein outoa, miten monellakin tavalla erikoinen maa on saanut aikaiseksi niin suuren määrän hienoa ja kuolematonta kirjallisuutta. Englanti on kulttuuriltaan erityislaatuinen, enkä koskaan lakkaa ihmettelemästä paikallisten mentaliteettia ja sitä, miten ikivanhat talot ja kylät kasvavat keskellä tilkkutäkkiä muistuttavaa maaseutua.

Reissasin tänä kesänä käymään Englannissa. Kaikeksi onneksi paikallisten lomakausi ei ollut alkanut, vaan pääsimme kiertelemään maata suhteellisen rauhassa. Tällä kertaa matka suuntautui seuduille, joilla en ollut koskaan aikaisemmin käynyt (paitsi kirjojen sivuilla). 

Tässä teille pieni aivopähkinä kirjailijoiden ja tarinoiden Englannista. Oikein (tai oikeimmin) vastanneelle lähtee palkinnoksi aiheeseen sopiva yllätys. Vastausaikaa 16.7 saakka! Pitäkää hauskaa ja tunnelmoikaa!


1. Tiedätkö kuka kenties maailmankirjallisuuden tunnetuin henkilö
syntyi tässä talossa? Tiedätkö missä kaupungissa ollaan?

2. Tiedätkö kuka kirjailija kirjoitti ainokaiseksi jääneen romaaninsa
katsellen Yorkshiren karuja nummimaisemia?

3. Tiedätkö minkä romaanin filmatisoinnin lavasteena toimi
tämä upea kartano Peak Districtillä? Kenen kartanoa
se esitti?

4. Tiedätkö ketkä kansantarujen iloiset veijarit piilottelivat
tässä metsässä? Tiedätkö minkä kylän kirkossa tarinan
rakastavaisten kerrotaan menneen naimisiin?

5. Tiedätkö kuka runoilija peri tämän luostarin tiluksineen? Tiedätkö
mikä luostari on kyseessä?

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Haastetta ja arvontaa

Kuvaa klikkaamalla Oota, mä luen tän
eka loppuun -blogin arvontaan.
Kevät tulee niin että kohisee. Koko päivä on mennyt juostessa erilaisissa kaupoissa, mutta en missään vaiheessa sitten tullutkaan ostaneeksi niitä siemenperunoita, joiden takia lähdin alun alkaen matkaan. Kevät saa mielen harhailemaan, mutta perunat pitäisi saada kuitenkin itämään jotta ehtivät juhannukseksi. Silloin kuuluu syödä perunoita, eikä siihen ole enää niin kovin paljon aikaa!

Jos ette ole huomanneet, niin käykää Oota, mä luen tän eka loppuun -blogissa osallistumassa keväiseen arvontaan. Palkinnot ovat hienot!

Minua on myös haastettu! Nafisan Yöpöydän kirjat- ja tässä tapauksessa Vedenhenki -blogista heitti minulle tunnustuksen ja haasteen, jonka ohjeet ovat seuraavat:

1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen

Tämä on oikeastaan ihan tosi vaikea haaste, koska täällä kirjablogimaailmassa yli 200 lukijaa taitaa olla vielä melko harvalla. Tai mistä minä tiedän, kun en oikein tajua tiirailla edes omia lukijamääriäni saatikka sitten jonkun muun lukijamääriä...

Olen viime aikoina käynyt retkeilemässä monessa kirjoittajablogissa, joten keskitän tunnustuksen jakamisen tällä kertaa sille suunnalle. Ei sillä, etteikö kirjablogeistakin löytyisi hurja määrä suosikkeja. Tunnustuksen saavat tällä kertaa Lukuhoukka, Missio kässäri, Esikoiskirjailijan vuosi, Marken maailma ja Kaksi sivua. 



maanantai 5. maaliskuuta 2012

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Teoksen scifi- ja fantasiakirjoituskilpailun voittanu Teemestarin kirja on dystopiaa ajasta, jossa maailma on mullistunut ja vesi lopussa. Emmi Itäranta sekoittaa kirjassaan kulttuurit maailmankatastrofin jälkeiseksi fuusioksi, jossa suomalaiseen perinteeseen on omaksuttu vaikutteita idän mystiikasta. Menneisyys, se aika, jota me elämme nyt, on Teemestarin kirjassa painunut unohduksiin ja kadonnut. Ainakin melkein.

Bongasin tämän kirjan kevään uutuuslistoilta ja tein fiksuna varauksen heti kirjastoon, koska tahdoin tämän luettavakseni mahdollisimman pian. Olen lukenut viime vuoden aikana kiitettävästi dystopiaa, joten tällainen tulevaisuuteen sijoittuva kauhukuva sopi hyvin lukulistalleni. Taitaa kelvata myös osaksi Scifihaastetta.

Kirjan kertojana toimii Noria, teemestarin tytär, joka opettelee veden salaisuuksia ja vaalii traditiota. Se Suomi, jossa me asumme, on Norian aikaan osittain veden peitossa. Lumi on kadonnut ja puhtaasta juomavedestä on pulaa. Maisemaa leimaavat muovirojukasat, joista Noria etsii ystävänsä Sanjan kanssa muistoja menneisyydestä. Dystopialle tyypilliseen tapaan tarinaa leimaa epätietoisuus siitä, mitä maailmassa oikein on tapahtunut, että asiat ovat joutuneet sille tolalle, kuin ne ovat.

Kirjan alku tempaisi minut mukaansa ja Itärannan visio tulevaisuuden maailmasta on kammottava ja kiehtova. Se herättää kysymyksiä ja laittaa miettimään asioita. Jollain tapaa Itärannan kynästä kerrottu Noria saa samanlaisen äänen, kuin Atwoodin Orjattaresi -romaanin päähenkilö. Kerronta viestii pelkoa ja epävarmuutta, mutta hiljaista hyväksyntää ja kykyä sopeutua vallitsevaan tilanteeseen.

Itärannan kieli on lyyristä ja kielikuvilla leikittelevää, välillä jopa uupumukseen asti. Kirjan loppupuolella aloin jopa kyllästyä siihen, että jokainen luku alkaa melkein runollisella ja filosofisella tarinoinnilla veden olemuksesta ja sen erilaisista merkityksistä. Luulen, että vähempikin olisi riittänyt. Joitain yksityiskohtia jäin myös kirjan juonessa harmittelemaan, varsinkin loppuratkaisu tuntui hätäiseltä muuten rauhallisesti edenneessä kirjassa.

Jännittävänä yksityiskohtana mainittakoon, että Teemestarin kirja on genretetty aikuistenkirjaksi, vaikka useat lukemani nuortenkirjat ovat monella tapaa samalla aaltopituudella. Mainittakoon esimerkiksi Routasisarukset. Onkohan genrevalinnalla kalasteltu lukijoita myös aikuisten joukosta, vai miksi moiseen ratkaisuun on päädytty. Mene ja tiedä.

Tämän ovat lukeneet myös Morre, Booksy ja Elma Ilona. Käykää katsastamassa.

Suosittelen luettavaksi dystopian ystäville sekä niille, joita kiinnostaa tuore ja hiukan erilainen kotimainen tuotanto.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Haastettu!


Valkoinen kirahvi haastoi minut paljastamaan seitsemän asiaa itsestäni. Koska olen tainnut sanallisesti jo osallistua joskus vastaavanlaiseen haasteeseen, päätin laittaa kuvat puhumaan puolestaan. Haaste tuli nyt hyvään paikkaan, koska minulla ei ole mitään kirjoitettavaa kirjoista: monta kirjaa keskeneräisenä ja jostain syystä myös kaikenlaista muuta puuhaa, joka syö hiukan aikaa lukemiselta. Mukavaa puuhaa kyllä, joten ei murhetta sen suhteen.

Minun kirjoittamiseni on vähän kuin hämähäkinseitti:
se alkaa keskeltä ja muuttuu loppua kohden repaleiseksi.
Olen kirjoittanut äkkiä laskettuna viisi romaanikäsikirjoituksen
kriteerit täyttävää tekstiä ja olen vähitellen alkanut pohtia
pitäisikö asialle tehdä jotakin...
Yksi parhaista ystävistäni on nelijalkainen.
 
Minä pidän vuorista. Niitä on kiva katsoa ja niiden lähellä
ollessa tuntee itsensä pieneksi. Luulen, että tykkäisin
asua lähellä vuorta. Varsinkin jos siellä on myös vuorenpeikkoja.
 
Aikaa lukemiselta syövät langat ja käsillä tekeminen.
Valitettavasti idoita on enemmän kuin aikaa
ja taitoa.

Kansanperinne on minulle tärkeä juttu. Toivoisin, että sekä
aineellisen että henkisen kansanperinteen traditio säilyisi.
 
En pidä kahvista, mutta pidän kahvihetkistä
 
Rakastan haaveilua. Voisin istua tuntikaupalla paikallani
ja vain haaveilla.

Laitan tämän haasteen eteenpäin seuraaville: Rooibos, jonka pitkäjänteisyyttä kadehdin, Satakieli, joka on paljon minua määrätietoisempi, Anne Tammelin, jolla on asennetta, J.S. Meresmaa, jonka esikoiskirjaa odotan innolla, sekä Teresita, joka heräilee blogihorroksesta.

torstai 16. helmikuuta 2012

Lasten linnoitus: Ritva Toivolan Tuomas Karhumieli

Pääsinpä viimeinkin aloittamaan Valkoisen kirahvin Lasten linnoitus -haasteen, jossa on tarkoituksena lukea lasten ja nuorten kirjoja aikavälillä 5.2.-12.5. Luen yleensä muutenkin aika paljon lapsille ja nuorille suunnattuja kirjoja, joten varsinaisesti haaste ei tuo uutta, paitsi että päätin lukea myös sellaisia kirjoja, joihin en välttämättä tavallisesti tarttuisi. Tuomas Karhumieli ei kuitenkaan kuulu edellä mainittuun joukkoon, koska suomalaisesta kansanperinteestä ammentava kerronta kiinnostaa aina.

Romaanissa Tuomas lähtee renkipojaksi kestikievariin. Hän oppii pian talon tavoille ja ystävystyy talon tyttären, Annin kanssa. Jopa kissan hahmossa liikkuva talonhaltija suostuu näyttäytymään Tuomakselle. Ongelmia ilmenee vasta sitten, kun taloon palkataan kyytimieheksi Juko, joka ei piittaa nuoresta renkipojasta, vaan tekee tämän elämän hankalaksi. Kun tilanne kärjistyy, vetäisee Tuomas sattumalta päälleen aitassa roikkuvan karhuturkin ja huomaa muuttuneensa karhuksi. Tästä alkaa jännittävä matka joka pitää sisällään niin oman itsensä tutkiskelua kuin metsässä samoiluakin.

Olin ensin hiukan skeptinen kirjaa kohtaan, koska se ei ensin tempaissut minua mukaansa. Ihastelin kuitenkin Toivolan häikäisevää tapata kuvata metsän tunnelmaa ja vangita kertomukseen jotakin perinjuurin suomalaista. Jonnekin 1800-luvun loppuun sijoittuva tarina lupailee myös jatkoa, sillä loppu jää kutkuttavasti hivenen auki.

Tätä on ihasteltu myös Alas taikavirtaa -blogissa.  Kirja muuten voitti LukuVarkaus -palkinnon vuonna 2010!

Suosittelen tätä kirjaa erityisesti varhaisnuorille, jotka tahtovat lukea kiehtovan ja jännittävän tarinan täynnä suomalaisia myyttejä ja kansanperinnettä. Ehdoton katsastettava myös aikuislukijoille, joita kiinnostaa tietää mitä lapsille kirjoitetaan nykyään.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Kirjoita novelli tammikuussa!

Marraskuusta vasta selvittiin ja nyt jo uutta kirjoitushaastetta ilmassa? Tietysti, koska tammikuu on Kansallinen novellinkirjoituskuukausi!

Kyllä, haasteena on kirjoittaa tammikuun aikana novelli. Tämä sopinee niille, joilla marraskuun romaanipaja aiheutti valtavan määrän päänsärkyä ja epäonnistumisen tunteita. Novellin kirjoittaminen vie vähemmän aikaa ja editointiinkin jää päiviä, toisin kuin marraskuun rutistuksessa.

Tässä yhteydessä lienee parasta kertoa, että minä en ole ikipäivänä kirjoittanut yhtäkään novellia. En vaan osaa, en pysty, en kykene. Sanoja tulee liikaa ja ne hukuttavat alleen novellin idean. En saa millään tarinaa mahtumaan tiiviiseen muotoon. En edes yritä. En edes osaa lukea novelleja: jokin aivotoiminnan häiriö, ehkä?

Onko osallistujia tammikuun kirjoitusprojektiin? Itse en uskalla luvata, että kykenisin kirjoittamaan novellin, mutta seuraan mielenkiinnolla sivusta, mitä muut kirjoittavat...

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Tunnustan!


Sain Nafisanilta tunnustuksen, toivon mukaan en ole taas epähuomiossa sivuuttanut jonkun toisen antamana tätä samaa tunnustusta, mutta jos niin on käynyt, niin huomauttakaa hajamielistä. Minulla oli hirveän hieno ajatus vastata tähän tunnustukseen valokuvilla. Menin kuitenkin juuri muutama päivä sitten poistamaan koneeltani kamalan määrän kuvia, enkä jaksa etsiä jäjelle jääneiden joukosta mitään julkaisukelpoista. Tyydyn siis kirjaamaan teille kahdeksan asiaa, joita ette ehkä vielä tiedä minusta.

1. Minulla on hävettävän huono kielipää. Harmittaa monesti erityisesti silloin kun yritän lukea vaikkapa englanniksi: ymmärrän kyllä periaatteessa mistä on kyse, mutta en pääse ollenkaan mukaan tarinaan. Olen yrittänyt treenata kielipäätäni lukemalla vierailla kielillä, mutta lukemisen ilo vain katoaa kokonaan. Olen ehkä liian laiska, kun en yritä tarpeeksi.

2. Olen edellä mainitun lisäksi melkein täysin kykenemätön matemaattiseen ongelmanratkaisuun. En esimerkiksi osaa laskea päässä yhtään, vaan yksinkertaisetkin laskutoimitukset tyyliin 15+23 saavat aikaan sen, että lasken loppujen lopuksi salaa sormin pöydän alla oikean vastauksen pitkällisen miettimisen jälkeen. En myöskään oppinut koskaan koulussa kertotaulua.

3. Hyödyllisten asioiden sijaan osaan monia outoja juttuja, kuten kirjoittaa peilikirjoitusta sekä vasemmalta oikealle, että oikealta vasemmalle ylösalaisin. Pystyn myös kirjoittamaan samanaikaisesti (samaa tekstiä) kummallakin kädellä niin että vasen kirjoittaa peilikuvana saman kuin oikea.

4. Opin helposti asioita ulkoa. Osaan paljon esimerkiksi hirvittävän määrän laulujen sanoja, runoja sekä pätkiä lukioaikaisista oppikirjoista. Vieraan kielen sanat eivät tosin jostain syystä tartu päähäni yhtä helposti.

5. Sanoin ensimmäiset, tunnistettavat sanani kun olin 6kk vanha. Ainakin vanhempani väittävät niin ja ovat myös muutamaan otteeseen huomauttaneet, että niin pieni "puhuva" vauva herätti monesti melkoista hämmennystä. Tykkäsin myös pikkuisena sepitellä omia lauluja ja tarinoita.

6. Tykkään tehdä käsitöitä. Harmi vaan, että keksin koko ajan uusia juttuja, joita olisi hauska tehdä, minkä seurauksena minulla on yleensä monta käsityötä keskeneräisenä. Pikaisen laskutoimituksen lopputuloksena tällä hetkellä kahdeksan(!) keskeneräistä neuletyötä puikoilla.

7. Näen tosi eläviä ja elokuvamaisia unia. Viime yönä olin Tokiossa. Usein näen unia täysin fiktiivisistäkin henkilöistä, joita en usko koskaan tavanneeni tosielämässä enkä televisiossa tms. Joitain uniani olen myös hyödyntänyt omissa kirjoituksissani.

8. Aion taas tänä vuonna osallistua Nanowrimoon ja kirjoittaa marraskuun aikana romaanin.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Ruusuja


Sain Katalta ja Sonjalta blogeissa viime aikoina pyörineen Ruusutunnustuksen. Kiitokset!

Lempiruoka: Minä en ole kauhean innostunut ruokakulttuurista, mutta hyvä ruoka on toki hyvää, melkein riippumatta siitä mitä se on. Siksi olisikin helpompi luetella ne ruokalajit joista en pidä riippumatta siitä miten hyvin ne on laitettu. Yleensä kala ja salaatit maistuvat minulle.

Lempimakeinen: Rakastan salmiakkia.

Lempilukeminen: Jokin kiva, jättimäisen paksu, historiallinen ja hivenen romanttinen. Esimerkiksi Gabaldonin Muukalainen sopii tähän genreen, vaikka alkaa olla aika puhkiluettu. Historiallista sen olla pitää. Tykkään lukea myös nuortenkirjoja ja tietynlaista fantasiaa. Kotimaisen draaman ystävää minusta ei ole vielä kuoriutunut.

Lempipaikka käsitöille: Kotisohva (mielellään samanaikaisesti hyvän elokuvan kera)

Lempielokuva: Pidän monista. Mieleen on erityisesti jäänyt Tyttö ja helmikorvakoru, Amelie, Tuulen viemää yms.

tiistai 16. elokuuta 2011

Makea tunnustus


Sain Sadulta makean tunnustuksen! Kiitos huomiosta! Tehtävänä olisi siis kertoa lempiväri, lempiruoka ja paikka johon haluaisin matkustaa.

Nämä kaikki kysymykset ovat hankalia koska mielipiteeni vaihtelevat melkein päivästä riippuen. Lempivärejäni ovat tällä hetkellä monet murretut värisävyt, erityisesti ne, joita löytyy syksyisestä metsästä: pidän sammalenvihreästä, ruosteenpunaisesta ja mustasta. Oikeastaan epämieluisilta silmissäni näyttävät vain räikeät ja keinotekoiset värisävyt. Kaikki luonnosta löytyvä on kaunista katsella.

Lempiruoka! Siinä vasta kysymys, sillä mielitekonikin vaihtelevat. Jos nyt kuitenkin puhutaan ruuasta, eikä erityisistä herkuista, valitsen hyvin tehdyt salaatit, joista löytyy avokadoa ja vaikkapa katkarapua. Myös kala maistuu herkulliselle ainakin jos se on huolella loimutettu tai savustettu.

Minulla on aika usein sellainen tunne, että haluaisin matkustaa joka paikkaan ja nähdä kaiken! Yleensä minua kiinnostavatkin sellaiset kohteet, joihin ei pahemmin tehdä matkoja, ja joihin on syystä tai toisesta hankala päästä: haluan mennä sellaiseen paikkaan, joka ei ole ihan vielä turistien kansoittama. Siksi tahtoisinkin käydä esimerkiksi Fäärsaarilla, Shetlanninsaarilla ja Grönlannissa. Helpommin lähetyttävistä kohteista minua houkuttelisi Irlanti ja Skotlannin saaret, joilla en ole päässyt käymään, vaikka Skotlannissa olenkin kerran käynyt. Harmi, että matkalle tulee päästyä aika harvoin...

En ole nähnyt haastetta vielä Satakielen blogissa, joten lahjoitan eteenpäin sinne!

torstai 11. elokuuta 2011

Gregory David Roberts: Shantaram

Tämä yli tuhatsivuinen järkäle on odottanut omassa kirjahyllyssäni joulusta saakka ja nyt luin sen muutamassa päivässä. Miksi odotin niin kauan, sillä Gregory David Robertsin omiin kokemuksiin perustuva Shantaram oli ihmeellinen kertomus Intiasta ja romaanin kertojan matkasta kohti omaa itseään. En löytänyt blogimaailmastakaan yhtään arviota tästä kirjasta, joten ilmeisesti se ei ole vielä saanut suuremmin huomiota.

Romaanin minäkertoja Lindsay on karannut vankilasta ja päätynyt Bombayhin, joka imaisee hänet heti maailmaansa. Linin tie kulkee Indian Guest housesta Bombayn slummiin ja lopulta Afkanistanin lumisille vuorille Bombayn mafiapäällikön apurina. Olennaisia eivät kuitenkaan ole itse tapahtumat, vaan ne kaikki ihmiskohtalot ja oivallukset, joita Lin matkallaan näkee. Hän on länsimaalainen, mutta Intia imaisee hänet mukaansa ja opettaa hänet rakastamaan kuin Intialainen: epäilyksettä joka hengenvedollaan.

Robertsin omiin kokemuksiin perustuva romaani on kertomus lain ulkopuolella olevasta maailmasta, kertomus hyvistä ihmisistä, jotka tekevät välillä pahoja tekoja. Minua lukukokemuksessa vavahdutti ymmärrys siitä, miten monitulkintaisia ihmisten teot ovat, ja miten monista eri elementeistä totuus voi rakentua. Kaiken lisäksi Shantaram aivan tuoksuu Intialle ja Bombayn kaduille. Roberts kuvaa karujakin asioita suoraan ja kaunistelematta, mutta ei herkuttele kurjuudella: kaikessa kamalassakin voi olla jotain kaunista.

Osallistun kirjalla Sadun minihaasteeseen, jossa piti lukea yli 500 sivuinen kirja. Lisäksi alan odotella mielenkiinnolla vuotta 2012, sillä silloin pitäisi ilmestyä kirjaan perustuva elokuva, jossa pääosaa näyttelee itse Johnny Depp. Tätä ei voi missata.

Suosittelen Gregory David Robertsin Shantaramia luettavaksi kaikille niille, jotka jaksavat kahlata läpi tiiliskivimäisen teoksen täynnä Intian tuoksua, filosofiaa, jännitystä ja tunnetta. Tätä kirjaa en voinut laskea käsistäni kun pääsin alkuun, ja blogimaailmassa tätä ei ole vielä huomioitu, joten kipin kapin muutkin lukemaan!

maanantai 8. elokuuta 2011

Kirjastotietäjät

Kirjastovisan voittajiksi päätyivät Sinisen linnan Maria ja Valkoinen kirahvi, joilla kummallakin oli kirjastotuntemus kohdallaan. Laittakaahan osoitetta s-postiin vinttikamarissa(a)gmail.com, niin pistän kesälukemista postiin. Oikea suora on siis:

1. Imatran kirjasto
2. Forssan kirjasto
3. Oulun kirjasto
4. Porin kirjasto
5. Raision kirjasto

Kiitos osallistuneille!