Toukokuu ja arvontavoittaja

Ja kevät saapui viimeinkin! Vielä muutama viikko takaperin näytti huolestuttavasti siltä, että talvi on tullut jäädäkseen. Tänään näin pihalla punavatsaisen valkopipoisen leppälinnun ja luin kirjaa aurinkolasit silmillä. Lukemattomien kirjojen pino kasvaa sitä mukaa kun aurinko alkaa paistaa ja pihatyöt vetävät puoleensa. Huhtikuun lukemisia verotti myös Camp NaNoWriMo, johon osallistuin 30 000 sanan tavoitteella ja pääsin rimaa hipoen, hiki otsalla päämäärään.

Nyt keväällä aion kirjoittaa yhdestä mielenkiintoisesta kirjauutuudesta, sekä etsiä jotakin oikeasti kivaa luettavaa, koska viime aikoina olen jättänyt luvattoman paljon kesken sellaisia kirjoja, jotka olen kantanut mukaani kirjastosta, mutta joita en ole sitten kuitenkaan halunnut lukea. Toivon, että löydän vaihteeksi jotakin sellaista, joka todella tempaa mukaansa!

Kirjoitin jonkin aikaa sitten kirjallisuuden inspiroimista askarteluista ja lupasin arpoa tekemäni korusarjan. Arvontaan osallistui monta ihanaa blogin lukijaa ja satunnaiskulkijaa, jotka osasivat kertoa myös hyviä vinkkejä sanojen jatkojalostamiseen:

Bikke ehdotti kirjanmerkkejä ja kukkasia, mistä minulle tuli mieleen origami-tyylillä taitellut sana-asiat. Voisiko vaikka joulukuusen koristella sanapaperista askarrelluilla kurjilla? Maija keksi piilottaa sanoja kravaattineulaan, rintanappeihin, kalvosimiin (tämä on pakko kokeilla!) ja Crocseihin, Kirjanainen vinkkasi upeat sanoista tehdyt koristeet, Milja (käykää muuten vilkaisemassa Miljan uusi blogi Liian monta satua) oli löytänyt mahtavia kirjaveistoksia, Paula haluaisi sanoja kylpyhuoneeseen (voisiko niitä olla kaakeleissa?), Jelena päällystäisi sanoilla kirjojen ja vihkojen kansia! Leena Lumi muisteli Tommy Tabermanin runolaseja (totta, ne ovat hienoja!), Marjo Pee on itsekin askarrellut sanoisa, niitä voi käydä ihastelemassa hänen blogissaan.

Testasin tällä kertaa arvontavoittajan valitsemisessa Random.orgia, jonka satunnaisgeneraattori valikoi voittajaksi Tilda Vanillan! Onneksi olkoon!

Niille, joita sanakorut jäivät kaihertamaan, on tässä alla vielä ohjeet. Tämä ei ollut kovin ihmeellinen juttu, joten kömpelösorminenkin uskaltaa kokeilla. Tarvittavat välineet löytyvät ihan tavallisista askarteluliikkeistä (lasikuplat ovat nimellä "lasikapussi") eikä hinnaksi tule monen montaa euroa. Hauskoja, vanhoja sanomalehtiä löytyy esimerkiksi täältä, mutta tietysti lasikuplan alle kelpaa mikä tahansa.

Vinttikamarin talvinen kevätarvonta!

Karkoitetaan Vinttikamarin hiljaisuutta talvisella kevätarvonnalla!

Minä olen ollus laiska bloggaaja pitämään minkäänlaisia arvontoja tai muita sosiaalisia häppeningejä. Vinttikamari ei ole juhlinut vuosipäiviä eikä viettänyt teemaviikkoja. Täällä on lähinnä vain luettu ja välillä hiukan kirjoitettu, mutta likimain kaikki muu kirjablogimaailmaan liittyvä oheistoiminta on jäänyt vain suunnittelun asteelle. Pyytelen anteeksi kevättalven blogihiljaisuutta ja järjestän Vinttikamarin olemassaolon ihkaensimmäiset perinteiset blogiarpajaiset!

Arvonnan säännötkin ovat ne perinteiset kolmen arvan menettelyllä toimivat. Kommentoimalla yksi arpa. Kommentoimalla ja linkittämällä kaksi. Kommentoimalla, linkittämällä ja lukijaksi kirjautuneena/kirjautumalla kolme. Jälkimmäiset valinnaisessa järjestyksessä, mikäli se tällä humanistilogiikalla niin toimii. Kerro monellako arvalla olet mukana!

Osallistumisaika päättyy 31.3. ja arvonnan tulokset julkistetaan heti tulevalla viikolla!

Ja mitä on palkintona?

Blogiani lueskelleet ovat ehkä tietoisia siitä, että lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi hyppysissäni tanssahtelee usein neulepuikkoja. Tammikuussa tekemästäni Kirjojen inspiroimaa -käsityöpostauksesta innostuneena neuloin arvonnan voittajalle Bellan lapaset, joiden esikuva löytyy siis Stephenie Meyerin romaaniin perustuvasta Houkutus -elokuvasta. Alkuperäiset lapaset ovat mielestäni tumman vihreät, mutta näihin löytyi hauska harmaa, liukuvärjätty lanka. Koko on about naisen s.

Kaveriksi lapasille kuuluisi luontevasti Houkutus, mutta koska suurin osa on joko kirjan lukenut tai jättänyt suosiolla lukematta, valitsin Sergei Lukjanenkon Yöpartion. Tarinassa on yhdistelmä hämyistä Moskovaa, vampyyreita sekä hyvän ja pahan taistelua. Tämä oli todella erilainen lukukokemus ja sopii niillekin, joiden mielestä Houkutus ja vampyyrit ovat so last season.

Arpaonnea ja kevään odotusta kaikille Vinttikamarissa hengaileville!

Betlehemintähdet ja neljä iloista ponia

Kirjallisuus tunnetusti muokkaa jo olemassaolevia tarinoita ja kertomuksia. Tässä jonkin aikaa sitten J.S. Meresmaa kirjoitti blogissaan osuvan kirjoituksen vaikutteista ja vaikutteiden välttelyn vaikeudesta. Minä ainakin itse olen niin tuttuun kangistunut ihminen, että pidän tarinoiden sisäisistä interteksteistä ja siitä, että voin välillä lukea tuttua ja turvallista tematiikkaa monesta kirjasta. Onkohan niin, että tässä maailmassa on vain rajallinen määrä tarinoita, mutta rajattomat mahdollisuudet muokata niitä erilaisiksi?

Minä en ole ehtinyt pahemmin lukea (paitsi Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytäviä, jota luin pienen pätkän ääneen miehelleni ja sain vastaukseksi kulmien kohotuksen ja hämmentyneen katseen), mutta sen sijaan olen viihdyttänyt itseäni leipomalla Betlehemintähtipipareita ja neljä iloista ponitietäjää tai sitten vain ponia (ponit ovat usein viisaita, joten niitä voisi ihan hyvin kutsua tietäjiksi), jotka kulkevat peräkanaa tähtitaivaan alla. Siinäpä intertekstiä tälle illalle.

Jos sinun pitäisi sanoa mieluisin tarinan teema, mikä se olisi? Voiko keskeisiä teemoja niputtaa edes sillä tavalla paketeihin vai onko tarinoiden maailma rajaton? (Minä tykkään romanttisista seikkailuista. Onneksi siihen sisältyy niin paljon).

Kymmenen kirjaa

Löysin vanhan "kymmenen kirjaa" listani, ja se näyttää vielä sen verran ajankohtaiselta, että päätin laittaa esille. Romaanit eivät ole paremmuusjärjestyksessä.

1. Montgomery: Sininen linna

Luin kirjan ensimmäisen kerran joskus teinivuosinani ja rakastuin jo silloin Valancyn tapaan katsella maailmaa. Muutoksessa, joka Valancyssä tapahtuu kuulemiensa huonojen uutisten myötä on jotakin sellaista huumorintajuista realismia, jota olen kirjan lukemisesta lähtien pyrkinyt hakemaan myös omaan elämääni. Valancyltä... tai oikeammin John Fosterilta opin, että pelko on haasteista kaikkein suurin.

2. Follett: Taivaan pilarit

Ken Folletin jättiläinen on eräs kirja joka on ehkä eniten vaikuttanut omaan kirjoittamiseeni. Vaikken tietystikään ole pyrkinyt kopiomaan Follettin tyyliä, on hänen tavassaan punoa juonta jotakin uskomattoman hienoa. Taivaan pilarit on kerrassaan mahtava eeppinen romaani, joka tyydyttää niin romantiikannälkäni kuin historiankaipuunikin.

3. Shakespeare: Kuinka äkäpussi kesytetään

Minä oikeasti pidän Shakespearesta, oikeasti! Runomitta on sykähdyttävän hienoa ja ihanaa luettavaa. Äkäpussin tragikoominen maailmankuva on mahtava, hauska ja huvittava. Toisaalta tarina on myös surullinen.

4. Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

Uskomattoman kauniisti ja taidokkaasti kirjoitettu romaani, joka jättää kertomatta paljon enemmän kuin todellisuudessa kertoo. Ne oikeat merkitykset on kirjoitettu jonnekin rivien väliin ja ne paljastuvat pikkuhiljaa lukiessa niin, ettei oikein itsekään ymmärrä, miten kirjailija sen kaiken saattoi sanoa. Rakastan romaaneja, joissa historiallinen fakta(Vermeerin maalaus) on kytketty loistavasti kerrottuun fiktioon(piikatytön tarina).

5. Nieffenegger: Aikamatkustajan vaimo

En edes tiedä, mikä tässä romaanissa niin kolahti. Olin lukukokemuksen jälkeen monta päivää aivan muissa maailmoissa, enkä saattanut käsittää, että olin lukenut niin hienon kirjan. Alku takkuili, mutta vauhtiin päästyäni juoni imaisi mukaansa niin, etten ehkä koskaan toivu romaanin aiheuttamasta emotionaalisesta järkytyksestä. En ole suoranaisesti scifin ystävä, mutta tämä olikin pohjimmiltaan traaginen rakkaustarina parhaimmillaan!

6. Gabaldon: Muukalainen

Melkein häpeän, että suosikkieni joukossa on vahvasti naisten hömppäromantiikaksi leimattu Gabaldon. Oikeastaan kirjailijan ainokainen, joka on tosissaan vaikuttanut minut, on juuri tämä: aikamatkustusteemalla leikittelevän historiallis romanttisen romaanisarjan ensimmäinen kirja, jonka tosin voi lukea aivan itsenäisenäkin teoksena. Vähintään kerran vuodessa tekee mieli tarttua tähän ja vajota skotlantilaisen maiseman syövereihin. Tältä vuodelta vielä toistaiseksi uudelleenlukematta...

7. Follett: Paikka nimeltä Vapaus

Jotta pysymme tunnelmassa, toinen Skotlantiin sijoittuva romaani, joka jälleen vakuutti minut Folletin kertojanlahjoista. Ensimmäisen lukukerran jälkeen lumo on hieman haihtunut, mutta rakastan edelleen tätä jylhän ylämaan tunnelmiin sijoittuvaa historiallista romaania. Tämä niin ikään tukeutuu faktoihin, eli Follettin puutarhastaan löytämään rautapantaan, joka viritti miehen mielikuvituksen kirjoittamaan tämän tarinan.

8. Steinbeck: Eedenistä itään

Paksua, raskasta ja apaattista, mutta väistämättä Steinbeck on kertojana ollut sellainen, joka on painunut syvälle mieleeni. Varsinkin Eedenistä itään on vaikuttava eepos, joka saa uskomattomalla tavalla lukijan aistimaan eletyn tunnelman.

9. Coelho: Veronica päättää kuolla

Olen lukenut Coelholta monta mielenkiintoista kirjaa, mutta jollain lailla tämä on kaikkein paras. Se on ehjä kokonaisuus ja kuvastaa tavattoman hyvällä tavalla joitakin ihmisyyden osa-alueita. Enkä tarkoita tällä sairautta tai hulluutta vaan sellaista osaa ihmisenä olemisesta, jota en vielä ihan osaa selittää.

10. Waltarin Sinuhe vai Bronten Humiseva harju? Vai kenties Selinkon Desiree

Sinuhen luin teininä, enkä voinut käsittää, miten joku suomalainen pystyy kirjoittamaan niin vakuuttavasti sellaisesta maailmasta. Humisevassa harjussa rakastuin rujonkomeaan Heachgliffiin (sitä ei taatusti kirjoiteta noin), joka olisi tänä päivänä varmasti jokaisen angstisen teinin rakastama mustatukkainen rokkaripoika koulun käytävältä. Entäs tosimaailmaan perustuva Desiree, joka kuljettaa lukijan ihmeellisellä tavalla Ranskan satamakaupungista naapuriimme Ruotsiin! Sitä vasta rakastankin! Miten hyvien kirjojen joukosta voisi valita kymmenen parasta?

Ja mitä tämä listaus kertookaan minusta? Olen eeppisiin, historiallisiin romaaneihin rakastunut yltiöromanttinen hupsu, jonka lukunautinnossa ei tarvitse olla syvällisyyttä kuin nimeksi, kunhan mukana on prinsessa, komea ja salaperäinen mies, sekä jylhiä maisemia. Olenko todella sellainen?

Mitä lukemisemme meistä kertoo? Paljastaako kirjahyllyni kaikki salaisuuteni ja kertooko se minusta enemmän kuin itse ollenkaan itsestäni tiedänkään?

Ilmoitusluontoinen asia

Aion mennä tänään käymään kirja-alennusmyynneissä. Kyllä, minä joka vihaan ruuhkaa ja ihmispaljouksia ja kauppoja, aion mennä sinne ja löytää itselleni jotakin uutta kivaa lukemista ja vielä edullisesti.

HS:n klassikkoautomaatti

Tutustuin tässä aamutuimaan koneella pyörähtäessäni Helsingin Sanomien klassikkoautomaattiin, jonka tarkoituksena on kertoa lukijalle tämän oman mieltymysten mukaiset klassikkokirjat. Eli listasta valitaan tietyt kriteerit ja kone arpoo kirjat sen mukaisesti. Tässä oma klassikkolistani (Kaksi tähteä kirjan perässä tarkoittaa, että olen aloittanut/selaillut kirjaa joskus, Yksi tähti, että olen lukenut sen kokonaan. Kaksi tähteä voi tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että olen aloittanut kirjaa, mutta se on tuntunut niin tylsältä, että olen jättänyt sen kesken...)

1. Boccattio: Decamerone

2. Enqvist: Henkilääkäri **

3. Cervantes: Don Quiote I-II **

4. Eco: Ruusun nimi **

5. Hesse: Narkissos ja kultasuu

6. Saramago: Baltasar ja Blimuda

7. Tasso: Vapautettu Jerusalem

8. Chaucer: Canteburyn tarinoita

9. Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo *

10. Rane: Naurava neitsyt

Listassa suuri osa on minulle tuttuja kirjoja ja muutama tosiaan myös sellaisia, joita olen joskus alkanut lukemaan, mutta jättänyt kesken. Hauskaa oli se, että kun valitsin valikosta suhteellisen korkean romantiikka-asteen, tuli valikoimaan useampi homorakkaudesta kertova kirja. Ja tietysti kun valitsemani ajanjakso oli jotakuinkin 1000-1800 lukua, niin voi olettaa että moni romaani sijoittuu luostarimaailmaan ja kertoo siellä tapahtuvista jännitteistä.

En ehkä lähde liputtamaan hesarin suosittelemien kirjojen puolesta. Klassikkoautomaatti tietysti syytää niskaani ehdottomia klassikoita, joiden luettavuus on aina välillä mitä sattuu. Tosin esimerkiksi Decamerone, ja Canteburyn tarinoita ovat ehdottomasti sellaisia kirjoja, joihin olen aikonut tutustua jossakin vaiheessa.