Recent Posts

perjantai 26. marraskuuta 2010

Nanowrimo 2010: Ne maagiset 50 000 sanaa

50 000 sanaa kirjoittaneena ja Nanowrimon selättäneenä kommentoin aiheesta vielä kerran. Vaadittu sanamäärä tuli siis täyteen jo joitain päiviä sitten, kirjoitin tänä vuonna ennätystahdilla aikaa ja kirjoituskaveriani Sutta vastaan. Kiitos hänelle hyvästä kirityksestä. Nyt homma on paketissa ja voi taas hyvällä omallatunnolla tarttua kirjoihin ja lukea...lukea... lukea...

Ne, jotka eivät vielä tänä vuonna osallistuneet, tai eivät muuten tiedä tarpeekseen Nanowrimosta, voivat poiketa nettisivuilla osoitteessa www.nanowrimo.org. Marraskuu on onneksi joka vuosi!

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kirjakauppahaaveilua

Sunnuntaina ostoskeskus oli vielä yllättävän rauhallinen. Ilmeisesti joulukiireet eivät ole vielä alkaneet. Joulusta tosin jo muistuttivat käytävillä kiertelevä joulupukki (laihtunut raukka, jonka puku roikkui päällä ja parta sojotti sinne tänne), sekä jouluvalot ja kauppojen tuotevalikoimaan eksynyt joulutavara. Minulla joulun odotus alkaa vasta joulukuun alussa. Vielä en jaksa höösätä, mutta kirjakauppoja voi sentään silmäillä joululahjahankintoja silmällä pitäen...

Joe Abercrombien romaanissa
Ase itse oli viehättävältä
tuntuvat kannet!
Oikeastaan menin tutkimaan kirjakaupan valikoimaa aikomuksenani hypistellä Patric Rothfussin romaania Tuulen nimi. Kyseessä on suhteellisen äskettäin julkaistu, esittelyjen perusteella mielenkiintoiselta vaikuttava fantasiakirja. En kuitenkaan löytänyt. Sattuuko jollain olemaan empiiristä kokemusta kyseisestä opuksesta? Kannattaako lukea?

Sain kuitenkin käpälöityä toista fantasiakirjaa, joka kiinnitti huomioni ainoastaan hykerryttävän kantensa ansiosta. Kansipaperi tuntui lähestulkoon nahkaiselta tai kankaiselta, ja sisältönsäkin puolesta tämä kirja voisi olla sellainen, jonka joskus luen: Joe Abercrombien Ase itse. Tätä oli mukava pidellä ja sehän on sähkökirjoja mainostavassa maailmassa olennaisen tärkeä asia!

Kaikenlaisia kauhu-
ja mörkökirjoja
Nyt kun vampyyrit ovat kokeneet inflaation ja menneet pois muodista, voisin tarttua Austenia parodioivaan Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit, jota on kaikesta huolimatta kehuttu yllättävän hauskaksi ja onnistuneeksi tekeleeksi. Kai se kuriositeettina menisi? Houkuttelisi myös lukea John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama, sekä Kuinka kuolleita käsitellään. Lukiessani Ystävät hämärän jälkeen ihastuin jotenkin hänen tyyliinsä, joka piti otteessaan ja järkytti. Luultavasti myös kirjailijan muissa romaaneissa on samanlaista henkeä, ainakin takakannesta päätellen. Tämä on jännittävää, sillä en ole koskaan erityisemmin pitänyt kauhukertomuksista tai jännityksestä. Linqvist luo kaiketi jonkun poikkeuden tähänkin sääntöön.

Miehen omassa kirjassa
on kaikkea tarpeellista ja
tarpeetonta miehille...
Miespuolisia lahjansaajia ajatellen voikin pistää korvan taakse hauskan Miehen oma kirja, joka pitää sisällään erilaisia tarpeellisia ja tarpeettomia vinkkejä miehen arkeen ja elämään. En yleensä innostu tällaisista hassuista opaskirjoista, mutta tässäkin julkaisussa tyylillä ja kirjan ulkonäöllä oli olennainen merkitys: kangaskannet, mukava malli, vanhahtava taitto ja mustatut sivunreunat takaavat sen, että kirjaa on pakko hiplöidä, vaikka sisältö ei olisikaan ihan täyttä ja tarpeellista asiaa.

Nyt sitten vain väkertämään joululahjatoivelistaa, joka pääsääntöisesti pitää sisällään kovia ja kulmikkaita paketteja. Millaisia toivekirjoja teidän listallenne on tulossa?

maanantai 15. marraskuuta 2010

Torey Hayden: Toisten lapset

Ehdinpäs sitten kuitenkin Nanowrimosta huolimatta myös hieman lukea. Tai en oikeastaan ehtisi, sillä tarkoituksena oli saada tänään 40 000 sanaa täyteen, mutta yritys on alusta asti ollut tuomittu epäonnistumaan, joten annoin itselleni pitkästä aikaa luvan takertua kirjaan ja lukea sydämeni kyllyydestä.

Torey Haydenin kirjat ovat oikeastaan aina mukavan helppolukuisia, vaikka aihepiiriltään ne ovatkin välillä rankkoja ja ahdistavia. Silti minulle helppoja välipaloja lukea. Haydenin kirjoitustyyli on jutusteleva, mutta hän kirjoittaa vakavistakin aiheista revittelemättä kauheuksilla.

Haydenin Toisten lapset kertoo omaelämänkerrallisella otteella Haydenin erityisoppilaista, neljästä lapsesta, joista jokaisella on omat ongelmansa ja vaikeutensa. Romaanissa ei ole loppuratkaisua, vaan kirja kertoo todellisesta elämästä jättäen ovet avonaisiksi. Se kuvailee yhtä lukuvuotta, jonka Hayden vietti lapsia opettaen.

Toisten lapset on minun käsitykseni mukaan yksi Haydenin varhaisimpia romaaneja. Voin tosin olla väärässäkin. Romaanin tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Hayden itse on 26-vuotias nuori opettaja ja täytyy hieman kyynisestikin todeten nostaa hattua naiselle, joka on niin nuorena suorittanut maisterintutkinnon, jatko-opinnot ja kerännyt vielä runsaasti alan työkokemusta. Kuulostaa melko epärealistiselta, mutta eikös Amerikassa kaikki ole mahdollista?

Suosittelen Toisten lapset-romaania sekä Haydenin muitakin kirjoja niille, jotka tahtovat lukea todelliseen elämään pohjautuvia ja sujuvasanaisesti kerrottuja kertomuksia erityisluokanopettajan elämästä ongelmaisten lasten parissa. Osa Haydenin romaaneista voi järkyttää herkkiä lukijoita, mutta Toisten lapset ei mielestäni kuulu siihen kategoriaan, vaikka vakavia asioita käsitteleekin.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

NaNoWriMo 2010 -tunnelmia

Terveisiä kirjoituspöydän takaa. Kuten arvasinkin, marraskuun kirjoitusrupeama vie ajan ja voimat melko tehokkaasti, enkä ole saanut yhtään kirjaa lopeteltua niin, että niistä olisi jotakin sanottavaa. Välillä neuroottisen kirjoittamisen ja muun, normaalimman elämän ohessa yritän ehtiä tarttua myös lukemiseen ja rentoutua viihdyttävien sanojen parissa. Niistä enemmän myöhemmin.

Sitten NaNoWrimosta hieman. Tämä on kolmas yritykseni, kaksi ensimmäistä kertaa ovat johtaneet ns. voittoon, eli 50 000 sanan rajapyykin saavuttamiseen. Tämänvuotinen nano on tähänastisista vaikein. Valitsin aiheen, jonka tyyppisellä teemalla en ole kirjoittanut koskaan aikaisemmin, ja tästä johtuen kirjoittaminen takkusi alussa paljon. Olen ottanut kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja kerryttänyt sanoja jo 8 555. Joskus lienee hyvä haudata itsekritiikki ja kirjoittaa, vaikka lopputulos olisikin luokatonta rojua.

Muiden nanottajien kuulumisia löytyy Nanowrimon virallisten sivujen suomenkieliseltä foorumilta, sekä ainakin seuraavista blogeista:

- http://.nanowrimo10.vuodatus.net
- http://hai-kara.livejournal.com/
- http://grafomania.wordpress.com/
- http://melkeinvalmis.net
- http://.routamieli.blogspot.com
- http://kuvatjasanat.blogspot.com/
- http://jossain.vuodatus.net

Onnea ja jaksamista kaikille nanottajille. Ehkä se vielä tästä...