Colleen McCullough: Morganin matka

Colleen McCullough: Morganin matka

Tammi 2005

875s.

Omasta kirjahyllystä

Joskus on kiva palata vanhan tutun kirjan pariin. Olen lukenut Colleen McCulloughin Morganin matkan aikaisemminkin, mutta en näköjään ollut blogannut kirjasta, joten ajattelin korjata tilanteen nyt uudelleenluvun jälkeen.

Morganin matka kertoo bristolilaisesta Richard Morganista, joka elää rauhallista perhe-elämää vaimonsa ja lastensa kanssa. Elämä ei kuitenkaan kohtele Richardia hyvin: tytär kuolee rokkotautiin, vaimo halvaukseen ja rakkaan pojan kohtalo on vieläkin kauheampi. Lopulta Richard tulee lavastetuksi rikoksesta, sillä hänet halutaan pois tieltä. Richard päätyy vankilaan ja lopulta rangaistusvangiksi pitkälle laivamatkalle, joka päättyy kaukaiseen Australiaan ja Norfolkin saarelle.

Morganin matka on oikea kunnon lukuromaani. Siinä on sivuja miltei tuhat, mutta lehdet kääntyilevät nopeasti ja tarina vie mukanaan. Olen heikkona historiallisiin romaaneihin, joten kirja on juuri sellainen, jonka parissa viihdyn hyvin.

Kiinnostavaa tarinassa on laivaelämän kuvaus ja Norfolkinsaaren asuttaminen. Rangaistusvankien arki vieraalla ja asumattomalla saarella tuo mieleen Robinson Crusoen kuvaukset, ihmisen kyvyssä selviytyä haastavissa olosuhteissa on jotakin kiehtovaa. Richard on hahmona loputtomiin joustava ja anteeksiantava, mikä tekee hahmosta hiukan liian pyhimysmäisen minun makuuni. Romaanissa on kuitenkin paljon kiinnostavia sivuhahmoja, joten Richardin täydellisyys ei pääse ärsyttämään.

Tarinan kerronta on sujuvaa, mukaansatempaavaa ja mielenkiintoista. Romaani ei ole mikään ihmeellinen, eeppinen sankari- tai rakkaustarina, mutta siitä huolimatta sen parissa viihtyy hyvin.

Suosittelen Morganin matkaa niille, jotka pitävät paksuista, historiallisista romaaneista.

Else Roesdahl: Viikingit

Else Roesdahl: Viikingit

Otava 1994

363s.

Omasta hyllystä

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta olen jotenkin päätynyt siihen tilanteeseen, että minulla on kasa bloggaamattomia kirjoja odottelemassa vuoroaan. Puretaan ruuhkaa Viikingeillä. Päädyin tuijottamaan Vikings- tv-sarjaa, josta olin kyllä kuullut kaikenlaista mutinaa, mutta jostain syystä se koukutti, enkä pahemmin keksinyt valittamista; oli vaihteeksi kiva katsella jotain, mikä sijoittuu itselle tuttuun Skandinaviaan ja ajanjaksonakin jokin muu kuin keski-aika. Oikein viihdyttävää. En ihan tiedä miksi ja mistä olen kuullut negatiivista sarjasta, mutta minä tykkäsin. No, siitä kohtalaisen aasittomana aasinsiltana päästään Else Roesdahlin Viikingit -teokseen, joka siis käsittelee viikinkien (eli 1000-luvun taitteen skandinaavien) elämää, uskomuksia, tapoja ja matkoja.

Teos löytyi omasta hyllystä ja olin jo aikaisemmin harkinnut lukevani sen, mutta tv-sarjan tuijottaminen antoi aihetta tarttua viimein kirjaan. Tutkimustieto on kirjassa peräisin 80-90-luvuilta, eli kovin tuoreesta kirjasta ei ole kysymys. Roesdahl käy läpi erilaisia teemoja aina asumisesta ja uskonnosta ekspansioon, arkeologiset aineistot eivät ole kovin laajalti esiteltyjä ja ajan arkeologia oli silloin tietysti vähän erilaista kuin nykyään; tänä päivänä tiedetään Skandinavian naisten osallistuneen varsin aktiivisesti kodin ulkopuoliseen elämään, mutta Roesdahl sitoo naisen vielä kotiin vaikka mainitseekin viikinkiaikaisen Skandinaavisen yhteiskunnan varsin tasa-arvoiseksi. Oikeastaan naisen pakottivat kotiin vain imeväisikäiset lapsen, ainakin nykytiedon valossa viikinkinainen on ollut aktiivinen toimija.

Viikingit nostaa esille joitakin tv-sarjastakin tuttuja hahmoja, vaikka teoksesta ei varsinaisesti käy ilmi, millaiset eri henkilöiden suhteet on toisiinsa olleet. Jäikin vähän epäselväksi, ovatko Rollo, Björn ja Ragnar oikeasti samaan perhekuntaan kuuluneita skandinaaveja, vai onko tv-sarjan tekijä vain napannut erillisiä historiassa toistuvia nimiä ja tehnyt niiden perusteella oman fiktiivisen tarinan. Epäilen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Oli asia niin tai näin, jäin kirjassa kaipaamaan enemmän henkilöhistorian taustoitusta, sillä vaikka siltä ajalta tiettyjen ihmisten kohtaloita voi olla vaikea selvitellä, on ajalta olemassa kirjoitettua tietoa, jonka avulla voisi ehkä piirtää jonkinlaisia kuvia siitä millaisia ihmiskohtaloita viikinkiajalla on koettu ja eletty.

Kirja nostaa esille mielenkiintoisia asioita, kuten sen, että viikinkiajalla eläneet ihmiset maalasivat silmänsä kajaalilla, matkasivat eteläiseen Eurooppaan saakka jokia pitkin ja oikeasti hallitsivat pienen ajanjakson ajan Englantia tai ainakin tiettyjä alueita siellä. Olenhan minäkin vieraillut Englannin Yorkissa (eli viikinkiläisittäin Jorvikissa) ja silmäillyt matka-oppaasta alueen viikinkihistoriaa, mutta en tajunnut asiaa kovin konkreettisesti. Teoksessa viikinkien ekspansiota kuvataan niin yksityiskohtaisesti, että lukijalle käy hyvin selväksi se, miten laajalti skandinaavien vaikutus on yltänyt Eurooppaan. Mielenkiintoista!

Minulle saakin nyt suositella viikinkiaikaan sijoittuvia kirjoja, koska tähän ajanjaksoon on helppo koukuttua.

Suosittelen Viikingit -kirjaa kaikille Skandinavian historiasta kiinnostuneille.

Wilbur Smith: Polttava rannikko

Välillä on niitä päiviä, kun haluaa lukea jotakin tuttua, turvallista ja varmasti miellyttävää. Grafomaniassa käytävän mielenkiintoisen, lasten- ja nuortenkirjoja käsittelevän keskustelun yhteydessä jäin itsekin pohtimaan, millaista oma lukemiseni oli silloin, kun en ollut vielä aikuinen. Pitää mainita, että Polttava rannikko kuului teini-ikäisenä suosikkeihini. Tämä on minulle sellainen klassikko, johon tulee välillä tartuttua, kun kaipaan jotakin helppoa ja vetävää lukemista.

Wilbur Smithin Polttava rannikko kertoo Centainesta, joka päätyy sodassa kuolleen rakastettunsa kotiseuduille Etelä-Afrikkaan. Centainea kuljettava laiva uppoaa ja hän pelastautuu rannikolle, jolta alkaa pitkä ja vaarallinen taivallus Namibian erämaiden halki. Hän tutustuu alkuperäasukkaisiin ja lumoutuu Afrikan kauneudesta. Samalla hän kuitenkin joutuu tekemään valintoja ja päättämään hylätäkö hänet pelastaneet sanit ja palatako valkoisen kansan joukkoon?

Tarinan ehdottomana vetonaulana toimii Centainen matka Etelä-Afrikan karulla aavikolla, sekä selviytyminen ja sopeutuminen poikkeuksellisiin olosuhteisiin. Ymmärrän vieläkin, miksi tällainen kasvutarina sai minut nuorena ahmimaan kirjan kannesta kanteen. Näin myöhemmin en voi olla huomaamatta miehisestä näkökulmasta kirjoitettuja hekumointeja, jotka kohdistuvat päähenkilön auringonpaahtamaan vartaloon, mutta seikkailuna tämä on verraton ja lisäksi alkuperäiskansojen kuvaus on mielenkiintoista ja kiehtovaa.

Polttava rannikko on osa Courtneyn suvun vaiheista kertovan kirjasarjan, mutta muistaakseni muut sarjan osat eivät ole aivan yhtä mukaansatempaavia kuin tämä. Näitä kirjoja ei myöskään ole luullakseni tarvetta lukea ilmestymisjärjestyksessä, koska ainakin Polttava rannikko toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena.

Suosittelen seikkailunnälkäisille lukijoille. Kannattaa tutustua, jos Smithin tuotanto on muuten vierasta.

Celia Rees: Merirosvoja!

Celia Reesin Merirosvoja! (Pirates!) muodostui jonkinlaiseksi "silmäillen ja pikalukien" -tyyppiseksi elämykseksi NaNoWriMo -kuukauden arjessa. Nappasin kirjan kirjastosta mukaani ilman mitään ihmeellisempiä ennakko-oletuksia. Oikeastaan se tarttui mukaan mielenkiintoiselta vaikuttavan takakannen perusteella. En pettynyt, mutta en innostunutkaan.

Kirjassa leikitellään perus tutulla juonikaavalla, jossa isän ja kieron veljen kaavailemaa avioliittoa paetaan -tällä kertaa merirosvoksi. Isän kuoltua meripoika Williamista tykkäävä, äidittä kasvanut Nancy lähetetään Jamaikalle ja yritetään naittaa lurjukselta vaikuttavan miehen vaimoksi. Nancy karkaa orjatyttö Minervan kanssa pois ja päätyy elämään merirosvon elämää, joka pitää sisällään taisteluja ja vanhan rakkauden kaipuuta. Varmasti toimii teini-ikäisillä seikkailun ja historian nälkäisillä lukijoilla.

En oikein tiedä miksi tämä kirja ei sytyttänyt sen kummemmin. Liekö sitten syynä marraskuun muut aktiviteetit vaiko se, että tämä nuorille suunnattu seikkailu olisi voinut oikeasti olla kiehtova, jos se ei olisi ollut ihan niin naiivi ja teemoiltaan keskeneräinen. Tai ehkä minä vaan olin liian kriittisellä tuulella lukemaan kirjaa aiheesta, joka on vaarallisen käytetty ja täynnä stereotyyppisiä odotuksia. Eli kun kirjassa ei näkynyt Jack Sparrown asuun sonnustautunutta Johnny Deppiä, se ei voinut olla hyvä. Mene ja tiedä.

Suosittelen luettavaksi merirosvoseikkailuista tykkääville nuorille. Nafisan on tainnut lukea tämän, koska päädyin googlettamalla hänen blogiinsa. Arvostelua en kuitenkaan löytänyt, mutta kenties se on siellä jossakin?

Huomio. Pahoittelen, mutta tämäniltaisen kirjoitukseni armoton hiomattomuus johtuu siitä, että NanoWriMo ja 15 tuhannen sanan kriisi syö voimia.

Pullopostia!

Pulloposti odottaa pääsevänsä matkaan

Näiden kaikkin blogipostien ja sähköpostien ja muiden käsitämättömien virtuaalimaailmoissa kulkevien viestien keskellä halusin tehdä blogipostauksen, joka tavoittaa ehkä jonkun, ehkä ei, mutta joka on ehdottomasti käsinkosketeltavampi, arvoituksellisempi, seikkailunhaluisempi ja kahlitsemattomampi kuin aikaisemmin tekemäni blogipostaukset. Se postaus on pulloposti.

Pulloposti lähti liikkeelle Naantalin Ukko-Pekan sillalta tänään, kuudes heinäkuuta ja alkoi ajelehtia iloisen näköisenä kimaltelevalla merellä. Pullopostissa luki näin:

Hei, Tämä pulloposti on lähetetty 6. heinäkuuta Naantalista, Suomen lounaisrannikolta. Sää on täällä helteinen ja toivon, että aallot lempeästi keinuttaen kuljettavat viestini tuntemattomalle vastaanottajalle!

Jos saat tämän pullopostin, vieraile blogissani www.vinttikamarissa.blogspot.com ja jätä kommentti, tai laita minulle sähköpostia osoitteeseen vinttikamarissa(a)gmail.com. Kerro mistä löysit pullopostini! Ja sen lisäksi: suosittele minulle jotain hyvää kirjaa, joka kannattaisi lukea! Terveisin, Ahmu

If you find this message, visit my blog: www.vinttikamarissa.blogspot.com

Viesti pullossa

Päätin kirjoittaa pullopostin vain suomeksi, koska hauskuutta tietää vastaanottajalle, jos sattuu olemaan muuta kieltä puhuva ihminen ja pääsee selvittelemään viestin sisältöä sanakirjan kanssa. Toivotaan, että pullopostini löytää joskus vastaanottajalleen, ja saamme kuulla miten kauas se on ajelehtinut, vai onko se päätynyt läheiseen kesämökkirantaan... vai katoaako se kokonaan! Sinetöin pullopostin sinettilakalla, joten luultavasti se ei ainakaan ala vuotaa, elleivät sitten aallot piekse sitä hajalle kivikkoon. Tutkimattomat olkoot pullopostien tiet.

Näihin maisemiin ajelehti pulloposti. Olkoon sen matka pitkä ja vaiherikas!

Diana Gabaldon: Matkantekijä

Olen edennyt Gabaldon -uudelleenlukukierroksellani romaanisarjan kolmanteen kirjaan nimeltänsä Matkantekijä. Romaanissa viisissäkymmenissä oleva Claire palaa Craig na Dunin kivikehän kautta 1960-luvulta takaisin 1700-luvun Skotlantiin löytääkseen jälleen rakastettunsa. Jälleennäkemisen jälkeen pariskunnan matka jatkuu erinäisten koettelemuksien ja sattumusten kautta Ranskaan, Länsi-Intian saaristoon ja lopulta Uuteen maailmaan, Amerikkaan.

Muukalainen -romaanin kutkuttava viehätys on kadonnut Gabaldonin jatko-osista, mutta Matkantekijä on vielä ihan viihdyttävää luettavaa kaikkine omituisuuksineen. Gabaldonin romaaneissa tuntuu olevan aivan liikaa sattumia ja ihmeellisiä onnistumisia, mutta onneksi myös jotkut asiat on kuvattu suhteellisen realistisesti. Ensimmäistä kertaa romaania lukiessani muistan ihmetelleeni, miksi pariskunnan jälleennäkeminen oli niin viileä ja hämmentynyt, mutta nyt tajusin ajatella asiaa toisestakin näkökulmasta: tottahan kaksikymmentä vuotta toisistaan erossa ollut pariskunta on väistmättä vieraantunut toisistaan. Gabaldonin Matkantekijässä yhteinen sävel löytyy kuitenkin huomattavan nopeasti...

Gabaldonin kertojaratkaisu on hiukan omituinen, mutta toimii yllättävän hyvin. Clairen näkökulmasta kerrotut tapahtumat kuullaan minämuodossa, mutta kun kohtauksen päähenkilönä on joku toinen henkilöhahmo, on kerronta kolmannessa persoonassa. Ratkaisu toimii hyvin ollakseen melko erikoinen. Minämuodossa kerrotut kohtaukset kun eivät ole mitenkään eroteltuna muust tekstistä -tai pänvaistoin, vaan kertojanäkökulma vaihtuu miten sattuu. Hauskaa mutta outoa.

Suosittelen Matkantekijää Gabaldonin sarjaa lukeville. Tähänkään romaaniin ei kannata tarttua, ellei ole lukenut aikaisempia osia...