F. H. Burnett: Salainen puutarha

Minä en koskaan pikkulapsena ollut mikään runotyttö. Tutustuin Mongomeryn ja muiden tyttökirjaklassikoiden maailmaan vasta joskus 10-15 -vuotiaana, sillä alakoululaisena halusin lukea Blytonia ja muita seikkailukirjoja, poikakirjoja ja sellaista missä sattui ja tapahtui. Esikuvanani oli pikemmin Viisikkojen poikatyttö Paula tai Ronja Ryövärintytär, kuin joku niistä hempeistä brittiklassikoiden neideistä. Tutustuin kuitenkin teini-ikäisenä brittiläisiin tyttökirjaklassikoihin, joista erityisesti mieleeni on jäänyt Francis Hodgson Burnettin Salainen puutarha.

Kesämökin kirjahyllyä on siis taas kerran tullut koluttua nostalgiamielessä. No, ei se mitään. Salaisessa puutarhassa sairaalloinen ja ikäväluonteinen Mary päätyy kummallisen setänsä hoiviin keskelle Yorkshiren nummia. Hänellä ei ole muuta ajanvietettä kuin seikkailla puutarhassa, joka vähitellen paljastaa hänelle salaisuutensa. Tuossa ankeassa ja kolkossa talossa Mary myös ystävystyy ja lopulta niin puutarha kuin Marykin puhkeavat kukkaan.

Voiko tästä romaanista oikeastaan sanoa muuta kuin että se on klassikko, joka jokaisen pitäisi joskus lukea? Löytyykö muuten blogin kävijöistä joku, jolle Salainen puutarha ei ole tuttu? Kirjasta on tehty myös elokuvat ainakin vuosina 1993 ja 1949.

Tässä kohtaa voisi olla hyvä paikka kysyä, miksi ihmeessä enää nykyään ei kirjoiteta tai julkaista tällaisia lastenkirjoja? Onko aika ajanut ohitse lapsille suunnatuista lukuromaaneista? Jos osaatte, niin suositelkaa minulle tämän päivän lasten- tai nuortenromaaneja, joissa olisi tämä ihana tyttökirjaklassikoiden henki.

Suosittelen luettavaksi suloisten ja iättömien lastenkirjaklassikoiden ystäville.

Alice Walker: Häivähdys purppuraa

Kevät taittuu jo huhtikuun puoliväliin ja talvesta on jäljellä enää lumen muisto kutistuvana, valkoisena kasana pihan varjoisimmassa paikassa. Sain sentään pihatöiltäni avattua vuoden klassikkosaldon lukemalla Alise Walkerin Häivähdys purppuraa- romaanin. Ei hassumpi aloitus klassikkourakalle.

Pulizer-palkittu romaani kertoo Amerikan rotusorrosta, rakkauden kaipuusta ja ystävyydestä. Selviytymisestä. Romaanissa Celie kärsii siskonsa Nettien kanssa ankaran isän sortoa joka päättyy siihen, että Celie sysätään naimisiin sopivalle ehdokkaalle. Nettie ei kuitenkaan alistu jäämään Celietäkin hyväksikäyttäneen isähahmon ikeen alle vaan pakenee ja aloittaa oman elämänsä muualla. Ruma ja hyljeksitty Celie sen sijaan kärsii hiljaa ja tyytyy rakentamaan elämänsä niistä elementeistä, jotka hänelle on suotu.

Romaani on kirjoitettu kirjeiden muodossa, joissa Celie ja romaanin loppupuolella myös Nettie kertovat elämästään. Celien kieli on rahvaanomaista ja kömpelöä, kun taas kouluja käynyt ja oppinut Nettie kirjoittaa kauniisti ja elävästi. Kirjeiden välityksellä hahmojen persoonat muodostuvat romaanin kiinnostavimmaksi yksityiskohdaksi. Samaan tapaan eri henkilöhahmojen väliset suhteet ovat romaanin parasta antia.

Romaanista on tehty myös elokuva, jonka olen nähnyt joskus monta vuotta sitten. Pitäisikin katsoa, jos saan sen jostain käsiini. Muistaakseni elokuva noudatti kauniisti romaanin tarinaa ja väritti muutenkin hienolla tavalla tätä herkkää ja surullisenkaunista kirjaa.

Suosittelen luettavaksi niille, jotka haluavat lukea kasvutarinan Amerikan tummaihoisten elämästä ajassa, jossa tummaihoisen naisen ihmisarvo oli vieläkin huonompi kuin saattaisi kuvitella. Niille, joita kiehtoo tarina ystävyydestä ja kaipuusta.

Kymmenen klassikkoa

Lumikin blogista liikkeelle lähtenyt klassikkohaaste on pyörinyt jo useammassa blogissa ja päätin sitten minäkin yrittää, josko saisin toimeksi lukea klassikoita. Tämä sinällään ei ole minulle kummallinen asia, koska olen aina tykännyt lukea ns. vanhoja kirjoja, mutta tosin viime vuosina olen yrittänyt tutustua myös uutuuksiin. Klassikoita on kuitenkin ihan hurja määrä lukematta, joten siinä mielessä tämä haaste tulee tarpeeseen.

Alla olevassa klassikkolistassani alustava suunnitelma siitä, mitä ajattelin vuoden kuluessa kahlata läpi. Voi olla, että lista tulee vielä muuttumaan siinä tapauksessa, että päätänkin lukea jotain muuta. Pidätän oikeuden käyttää klassikoita myös elokuva/kirja -haasteessa, sekä mahdollisesti muissa haasteissa, joihin saatan osallistua.

1. Tolstoi: Anna Karenina
2. Shakespeare: Kesäyön unelma
3. Waltari: Turms, kuolematon
4. Eco: Ruusun nimi
5. Chaucer: Canteburyn tarinoita
6. Scott: Ivanhoe
7. Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
8. Hesse: Narkissos ja kultasuu
9. Adams: Ruohometsän kansaa
10. Steinbeck: Vihan hedelmät