Recent Posts

tiistai 27. elokuuta 2013

Oppaita kirjailijuuteen

Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi (Avain 2013) ja Haluatko todella kirjailijaksi
(Helsinki-kirjat 2012)

Olen ollut oikeastaan koko elokuun aika lailla poissa tietokoneelta (joka jostain syystä on alkanut keittää ja puhista kuin höyryveturi aina kun käynnistän sen). Tänä kesänä voin sanoa oikeasti nauttineeni kesästä, sillä kolmeen menneeseen kuukauteen on mahtunut paljon kaikenlaista kivaa ja mieleen painunutta. Ajattelin jatkaa hyvää fiilistä myös syksyyn, joka kolkuttelee jo oven takan. Tiedossa kivoja kirjoja ja reissu, josta lisää joskus myöhemmin.

Lukemiseni on ollut viime aikoina vähän mitä sattuu. Tarrasin Gabaldonin Muukalaiseen heti kun kuulin, että kirjasarjasta tehdään elokuva. Siinä sivussa ehdin lukea pari kirjailijuutta käsittelevää kirjaa. Pirjo Rautiaisen Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi ja Jera Hännisen&Jyri Hännisen Haluatko todella kirjailijaksi olivat viihdyttävää ja kiinnostavaa luettavaa kirjamaailman kiemuroista.

KIRJAILIJANALUT. Suomi24 -sivuston keskustelupalsta kirjailijanaluille. Palstan seuraaminen on suosittua ajanvietettä kustantamoiden työntekijöille ja samoin monet kirjailijat ovat kertoneet lukevansa sitä. Keskustelun taso ei aina yllä korkeuksiin ja palstalla on kaikkiin nettikeskusteluihin pesiytynyttä negatiivisuutta, mutta yhtä kaikki joukossa on aidosti innostuneita tulevaisuuden kirjailijoita. 
(Haluatko todella kirjailijaksi, s.150)

Haluatko todella kirjailijaksi kertoo kirjailijuudesta ja sen tavoittelusta ei niin vakavaan sävyyn. Kirjassa on johdantoluvun jälkeen aakkosluettelomainen katsaus kirjamaailman ilmiöihin, joista kerrotaan sisäpiirimäiseen sävyyn. Joukossa on varmasti aimo annos faktaa, mutta on vaikea sanoa, mikä osa tiedosta on kirjoittajakaksikon omaa mutuhuttua, mikä ihan oikeaa faktaa kustantamoiden ja kirjallisuuden maailmasta. Niin tai näin, kirja on varsin viihdyttävää luettavaa, ja lukaisin sen läpi hetkessä. Tämä olisi hauska hankkia myös omaan hyllyyn ja lueskella sitä joskus.

Hyvin harvan haastateltavan ensimmäinen tarjottu käsikirjoitus oli ylittänyt julkaisukynnyksen. Yleensä kirjoittaja on tarjonnut useampia käsikirjoituksia kustantantamoihin, mutta on saanut kielteisen kustannuspäätöksen yhden toisensa jälkeen. Tätä "yritys ja erehdys" -reittiä pidetään pisimpänä ja henkisesti koettelevimpana. (Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi s. 25)

Pirjo Rautiainen lähestyy Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi -teoksessa kirjailijuutta haastattelujen kautta. Teosta varten on haastateltu 35 kirjailijaa, joten katsonta on melko kattava. Rautiainen tarkastelee kirjassa oikeastaan ihan samoja teemoja kuin Hänninen&Hänninen, mutta Rautiaisen kirjan sävy on vakavamminotettava ja tuo kirjailijan lähelle lukijaa suorien haastattelulainausten kautta. Minä koin varsin antoisaksi lukea kirjat peräjälkeen, koska ne tukivat hyvin toisiaan ja antoivat samaan aiheeseen rinnakkaiset näkökulmat.

Sekä Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi että Haluatko todella kirjailijaksi -teoksissa (varsinkin jälkimmäisessä) on varoitteleva sävy, joka saa ihmettelemään, missä pussissa suomalaiset wannabekirjailijat ovat oikein kasvaneet. Varsikin Haluatko todella kirjailijaksi antaa ymmärtää, että monet kirjoittamista harrastavat ihmiset kuvittelevat kirjailijuuden olevan tuottoisa, helppo ja julkisuutta tuova ammatti. Voi tietysti olla, että omassa kirjoittajaporukassani on poikkeuksellisen valveutunutta väkeä, sillä en ole kuullut kertaakaan kenenkään olettavan, että kirjoittamalla voisi oikeasti tehdä helposti rahaa. Varmasti tällaisellekin varoittelulle on oikea paikkansa, mutta itselleni tuli suurena yllätyksenä se, että joku oikeasti kuvittelee kirjoittamisen olevan jotenkin taloudellisesti järkevä ammatinvalinta!

Suosittelen Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi ja Haluatko todella kirjailijaksi -teoksia kaikille kirjailijan työstä kiinnostuneille. Nämä eivät ole pelkästään oppaita kirjailijuudesta haaveileville kirjoittajille, vaan tuovat mielenkiintoisia näkökulmia myös lukijan vinkkelistä tarkasteltuna. Onhan se hienoa tietää, mitä ovat saaneet kokea ne ihmiset, jotka ovat laittaneet rakkaat lempikirjamme paperille...

lauantai 17. elokuuta 2013

Muukalainen tv-sarjaksi

                                      

Olen innoissani! Siihen on montakin syytä, mutta tällä hetkellä innostukseni kohdistuu Diana Gabaldonin Matkantekijä -kirjasarjaan, josta aletaan vihdoinkin kuvata tv-sarjaa. Kirjasarjan fanit ovat jo vuosikausia askarrelleet omia castingeja ja haaveilleet elokuvasta ja sarjasta. Ja nyt siitä tulee totta!

Matkantekijä -sarja ja erityisesti sen ensimmäinen osa Muukalainen ovat olleet minulle tärkeitä kirjoja, tietynlaisia esikuvia siitä millainen spefillä maustettu historiallinen romaani voi parhaimmillaan olla. Kirjoissa on omat ongelmansa, enkä väitä niiden olevan kaunokirjallisesti huippulaatua. Mutta ne viihdyttävät ja vievät minut pois arkesta, ja juuri sitä kirjalta kaipaan. Suosikkikirjan muuttuminen tv-sarjaksi on jännittävää ja myös pelottavaa. Mitä jos mutkat vedetään suoriksi, tai entä jos sarja tehdään huonosti? En ole kuitenkaan fanaattinen: tv-sarja on vain yksi tulkinta kirjan tarinasta. Ja odotan sitäkin tulkintaa innolla.

Pari keskeisten roolien esittäjää on jo valittu ja kumpikin vaikuttaa lupaavalta. Lisää tietoa kannattaa käydä stalkkaamassa Diana Gabaldonin nettisivuilta (www.dianagabaldon.com).

Odottaako kukaan muu tätä niin paljon kuin minä odotan?

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia

Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia (Like 2013) 202s., kirjastosta

Utopia on ollut jo pitkään lukulistallani. Taisin törmätä siihen katalogin tai lehden sivulla ja ajatella, että dystopiannälkäiselle olisi täsä herkuteltavaa. Dystopia on lähivuosina noussut suosioon erityisesti Nälkäpelin ansiosta, ja erilaisia dystopiaviritelmiä on tullut luettua useita. Ennakko-odotuksista ja huomattavan mukavasta lukupaikasta (kallioinen ranta meren äärellä) huolimatta -vai kenties niiden takia- Utopia tuotti pettymyksen.

Romaanissa tarkastellaan utopialaisen nuoren miehen elämää. Utopian valtio sijoittuu jonnekin Lähi-Itään, tarkempi sijainti meni minulta ohi, sillä luin kirjan valitettavan huolettomasti harppoen. Utopiassa vedetään aineita ja harrastetaan seksiä. Ihmiset ovat kyllästyneitä elämäänsä jabhakevat viihdykettä muun muassa karkaamalla rajan yli ja hakemalla matkamuistoksi Toisten ruumiinosia. Toiset ovat niitä raukkoja, jotka eivät saa elää Utopian ihmeellisessä maailmassa vaan joutuvat raatamaan ja tekemään töitä pysyäkseen hengissä. 

Kirjan päähenkilö lähtee tyttöystävänsä kanssa Toisten pariin, mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Utopialaisuus paistaa valeasujen läpi, mutta eräs Toinen majoittaa utopialaiset luokseen ja auttaa nämä takaisin kotiin. Taustalla on kuitenkin jotain muuta - ja tässä piilee romaanin ainut sellainen koukku, joka sai minut valppaaksi. Hyväntahtoisuudella on syynsä.

En tiedä miksi tämä romaani oli niin uuvuttava ja tyhjänpäiväisen oloinen. Minua vain ärsytti utopialaisten pinnallinen elämänasenne, toisaalta se heijasti kohtuuttoman realistisesti länsimaista yhteiskuntaa ja arvomaailmaa. Ehkä tarinassa oli totta enemmän kuin nimeksi. Ehkä se tuli niin lähelle, että sitä oli vaikea käsittää ja käsitellä. Olen joka tapauksessa lykännyt tästä kirjasta kirjoittamista jo ainakin viikon, minkä seurauksena minulla on odottamassa pino bloggaamattomia kirjoja. Minulle tämä oli fiiliksenlatistaja, mutta uskon, että joku toinen saa tästä irti enemmän.

Suosittelen Utopiaa luettavaksi yhteiskunnallisten ja kantaaottavien dystopioiden ystävälle. Jotakin Orwelmaista tässä kieltämättä oli.