Olen katsellut puolittain kateellisena, puolittain lisääntyvän paniikin vallassa, kun ihmiset laativat haasteita ja TBR-listoja, jotka perustuvat oman hyllyn lukemattomiin kirjoihin, sekä muihin teoksiin, jota pitäisi lukea. Minulla haasteet tahtovat jäädä suorittamatta, ja oman hyllyn osalta tilanne on melkoisen kaaoottinen. Hyllyyn on kertynyt lahjaksi saatuja teoksia sekä sellaisia opuksia, jotka ovat päätyneet mukaan kirpputoreilta ja kirjastojen poistomyynnistä (niin kuin vaikka Ilia ja Odysseija, miettikää 2e kappale ja nahkakannet!). Ja sitten on niitä kirjoja, jotka kaikkien pitäisi lukea, Anna Karenina (ekat 20 sivua selätetty... vuosia sitten), Ruusun nimi (saanko jo nukahtaa?) ja monta muuta.
Ongelma on se, että joka vuosi ilmestyy niin paljon kaikkea vieläkin mielenkiintoisempaa luettavaa ja sitten pitää välillä elää muutakin elämää.
Minä päätän pitää haasteiden osalta haasteettoman vuoden. Siis lukuhaasteettoman (en voi luopua NaNoWriMosta, enkä muistakaan päättömistä kirjoitusprojekteista, jotka kertovat ehkä jotakin erikoisista ajankäyttötaipumuksistani tai siitä, että pystyn halutessani raivaamaan tilaa myös älyttömyyksille). Sen sijaan ostan Ikealaiseen Billyyni ovet, jotka voin halutessani sulkea, etten kuule lukemattomien kirjojen itkua öisin (voi, kuulostipa traagiselta!)
Kirjoilla on paha tapa lisääntyä. Ne ovat kuin kaniinit. Katsot hetken muualle ja ne ovat tehneet poikasia. Pieniä kirjoja, jotka yllättäen kasvavat isommiksi ja putoilevat hyllystä. Meillä tilanne on ryöstäytynyt jo käsistä. Kirjoja on olohuoneen Billyn lisäksi yläkerran portaikkoon laudasta rakennetussa hyllyssä, makuuhuoneessa, työhuoneessa ja tietysti kesämökillä, jonne päätyvät eläkeläiskirjat. Ne, jotka ovat tarpeeksi virttyneitä kestääkseen kesäkodin kosteita talvia, sivut kupruillen keltaisina.
En siirry sähkökirjoihin, mutta harkitsen. Harkitsen myös muita ratkaisuja. Kirjastosiiven rakentaminen? Kirjojen pinoaminen sohvapöydiksi? Kirjojen luovuttaminen ikuisuuslainaan jollekin, joka ei kärsi samanlaisista ongelmista? Lukevia ihmisiä sisältävässä ystäväpiirissä se on vaikeaa.
Lopuksi vielä pari linkkivinkkiä. Go Away I'm Reading blogista kirja-aiheisia inspiraatiokuvia ja sisustusvinkkejä niille, jotka ovat yhtä epätoivoisia kuin minä. Ja The Literary Gift Companystä hypisteltävää, jos kirjahyllyt ovat jo ihan liian täynnä.
18 kommenttia:
Voi, ei itseään pidäkään ympäröidä lukemattomilla (niin kirjaimellista että) haasteilla! Toki joku saa niin tehdä, jos haluaa, mutta minä en näe siinä mitään järkeä, että tekisin itselleni listan kirjoista - joista puoliakaan en halua oikeasti lukea - jotka minun pitäisi lukea jonkin tietyn ajan sisällä. No thank you! En halua sellaista stressiä itselleni; minulle lukeminen on nimenomaan rentoutumista, eikä pakonomaista suorittamista. Luen sitä mitä huvittaa, silloin kun huvittaa. =D
Ihana tuo kanivertaus! =D Minulla taitaa olla joko ehkäisykykyisiä tai melko hedelmättömiä kirjoja; ne lisääntyvät erittäin hidasta vauhtia. =D
Irene K: Näinpä juuri! Lukemisen pitää olla kiva harrastus, eikä mikään pakko. Tietty monet haasteet ovat ihan älyttömän hauskoja, mutta ahdistun pelkästään siitä ajatuksesta, että minun pitäisi kahlata läpi nuo kaikki venäläiset klassiot ja muut älyttömyydet, jotka olen jostain syystä hyllyyni haalinut. Vähemmästäkin katoaa lukemisen ilo!
Ole iloinen impotenteista kirjoistasi! Ne ovat huomattavasti helpommin huollettavia ;)
Minä ajattelin myös aiemmin, etten ole mikään TBR-tyyppi. Sitten päätin viime vuoden lopulla, että haluan lukea hyllyssäni odottavat kirjat, jotka aina jäävät muka kirjastohamstrauksen jalkoihin. Sen jälkeen kuulun Mari A:n kirjablogin Mount Everest -haasteesta, jossa on juuri ajatus käydä omalla hyllyllä, ja niinpä sitä oltiin haasteessa kiinni ja TBR:n kynnyksellä.
Viimeinen niitti TBR:n tekoon oli se, että ryhdyin kasaamaan sieltä ja täältä kokoon pikkulistoja, joihin olin kerännyt kiinnostavia kirjoja. Kun yhdistelin niitä, TBR oli hyvää vauhtia rakentumassa... nyt minulla on siis TBR ja haaste :-D!
En kuitenkaan näe, että kumpikaan sitoo minua millään tavalla. Päin vastoin.
Nuo sinun kuvasi ovat aivan upeita! :-D
Mä tykästyin tuohon ideaan lukea oman kirjahyllyn kirjat, koska itse olen kasannut hyllyihin niitä kirjoja, jotka nimenomaan olen aina halunnut lukea, mutta ne jäävät vuodesta toiseen lukematta, koska tulee kaikkea jännään uutuuskirjoja eteen, tai raahaan kirjastosta jotain muuta luettavaa. En koe ahdistavaksi sitä, että välillä pysähdyn nauttimaan niistä kirjoista, joita oikeasti haluan lukea =)
Viime vuosien jälkeen olen kaivannut jotain uudenlaista lukemiseen. Kirjat ovat yksistäänkin ihastuttavia, mutta nuo haasteet ovat tuoneet kaikkea jännää eteen, esim. Eurooppa-haaste viime vuonna oli tosi hauska ja kiinnostava: se toi eteen kaikenlaista uutta ja yllättävää, mitä ei olisi tullut vastaan ilman haastetta.
Koska liikun äärimmäisyydestä toiseen, olen tänä vuonna ympäröinyt itseni haasteella haasteen perään, joten en tiedä, kyllästynkö tänä vuonna siteen niihin ;D
TArkoituksena on kuitenkin saada kirjahylly siihen kuntoon, että kun joku seuraavan kerran kysyy, olenko lukenut ne kaikki kirjat, voinkin sanoa, että joo, suurimman osan =)
Jokainen lukee sitä, mikä hyvältä tuntuu. Ja nuo kuvat + teksti olivat hauska. Pamuk ja Eco ovat aivan samalla tavalla jääneet mullakin lukematta, onneksi vain toinen löytyy omasta hyllystäni =)
Paula: Marin haaste on mahtava! Haaveilin itsekin osallistumisesta, kunnes tajusin tilanteen mahdottomuuden tuijotellessani pölyttyvää kirjahyllyä ja tiiliskiviä, jotka uhkaavat kaatua niskaan.
Mutta hyvä jos osaat suhtautua haasteeseen ottamatta siitä sen suurempia paineita! Minunkin pitäisi kasata joku lista vuoden uutuuksista, koska en mistään hinnasta halua missata muutamaa keväällä ilmestyvää kirjaa. Kai niistäkin jonkinlaisen TBR -listan saa aikaiseksi ;)
Mari A: Minä en tiedä miksi olen hamstrannut hyllyyni kaikkea sellaista, minkä lukeminen tuntuu suunnilleen yhtä absurdilta kuin maratonin juokseminen! Pitäisi varmaankin laittaa lukemattomat kirjat kiertoon ja hankkia tilalle jotakin sellaista, jota ihan oikeasti uskon ryhtyväni joskus lukemaan. Oman hyllyt Waltarit ovat esimerkiksi sellaisia aarteita, joista en halua luopua, vaikka niihin tarttuminen onkin venähtänyt hieman.
Minä tykkäsin kovasti Totally British -haasteesta, joka oli toissavuonna. Siihen oli helppo napsia kirjoja, kun genre oli niin laaja. Myös Lastenlinnoitus oli tosi hauska, mutta lukuaikaa saa kyllä olla vaikka vuoden päivät, sillä muuten tuntuu, että aika lopahtaa kesken. Miten se vuosi vieriikin aina niin nopsaan ohi!
Ahmu, minä en ehdi ikinä mukaan mihinkään lukuhaasteisiin.
Kirjahyllysi näyttää hyvältä.
Ajattelin, että sitten joskus...sadan vuoden päästä, voisin lukea blogiini ne kirjat hyllystäni, jotka olen lukenut iäisyys sitten, kuten vaikka Anna Karenina tai Taikavuori.
Sisustuskirjoissa kirjoista tosiaankin kasataan nyt yöpöytiä, pikkukoristetasoja yms.
Minä annan kirjoja reippaasti pois, vain omat helmeni pidän. Silti jouduin luopumaan yöpöydästäni, koska se ei riittänyt minulle ja otin tilalle kolme Ikean Lack-hyllyä kirjoja varten. Keittiössä on keittokirjahylly, olkkarissa vanha kirjakaappi antiikkikirjoille, Ikean hyllyä sisustus- ja taidekirjoille ja muut kirjat ovat sitten tässä toimisto/kirjastossani eli aikamoisen osan tämä kirjaharrastus vie elämästä muussakin kuin ajassa, mutta onko elämää ilman kirjoja!
Leena: Voi, minä unohdin keittokirjahyllyni keittiön nurkassa! Mutta hyvä kuulla, että joku muukin hukkuu kirjoihin ja nääntyy haasteista. Minä olen välttänyt arvostelukappaleitakin siksi, että kirjat saa kuitenkin lainattua kirjastosta, mikä samalla kartuttaa edes sen muutaman sentin verran kirjailijan kukkaroa. Ehkä tosiaan pitäisi yrittää lahjoittaa kirjoja pois. Annan Kareninaan kiinnostaisi tarttua, kun siitä on se elokuvakin tulossa. En tosin ole varma jaksanko sittenkään lukea sitä...
Ei, ilman kirjoja ei ole elämää!!
Hauskoja kuvia ja kuvatekstejä! Ja nuo kirjalliset inspiraatiolinkit ovat mainioita myös!
Luru: Kiitos, kirjahyllyn kaaos saa aikaan vaikka mitä taiteellisia suorituksia!
Minulla on onneksi sellainen tapa, että luen suht herkästi oman hyllyn kirjoja (no okei, uusimpia ostoja, ne vanhat jaksat odotella kuten ovat tähänkin asti tehneet...) ja pistän eteenpäin nopeasti, jos se ei ole erityisen hyvä. MUTTA kyllä meilläkin noita kirjoja on aika kiitettävästi, kun otetaan huomioon kuitenkin tämä suhteellisen nuori ikä ja taipumus tosiaan laittaa kirjoja eteenpäin. Maailmassa on vain liikaa kiinnostavia kirjoja yhdistettynä alennusmyynteihin ja kirppareihin. Tässä kuussa olen ostanut 5 kirjaa aleista ja eletään vasta 6 päivää... huh!
Katri: minä en nykyään edes hirveästi osta kirjoja, mutta jostain niitä vain aina tulee. Harkitsen tuota kierrätystä kyllä nyt hyvin vakavasti...
Suosittelen sellaista kenties hieman radikaaliakin toimenpidettä, että poistat hyllystäsi kaiken mitä et ihan rehellisesti ole kiinnostunut lukemaan. :) Sen jälkeen kun itse päätin tehdä niin, ei ole tippaakaan ahdistanut vaikka hyllyssä onkin noin kolme ja puoli sataa lukematonta kirjaa. Enemmänkin tuo valikoima tuottaa suurta iloa! Ja sekaan mahtuu silti sellaisia ikuisuusprojektejakin kuten vaikka Kalevala. Luen joskus. ;)
Satu: olet ihan oikeassa. Täytyy vaan ryhdistäytyä ja hankkiutua eroon noista mitä en aio lukea. Tai sitten voin roudata ne mökille, siellä on vielä hyllytilaa - aina voimme viritellä ulkohuusiin kirjahyllyn!
Mikähän olisi sellainen ehkäisyvalistus kirjoille, etteivät enää lisääntyisi ;D Varsinkin Stephen Kingin kirjat ovat kovia sikiämään, tai sitten meidän kirjahyllyssä on vain niin otollinen maaperä, vai hyllyperäkö se on...
Villasukka kirjahyllyssä: en tiedä, ja jos alan visioimaan, muuttuvat ideani ihan liian kaksimielisiksi!
Ahahahah :DD Joo meilläkin kirjat harrastavat oikein joukkosikiämistä, pitäis kokeilla jos laittais jokaisen kirjan väliin ehkäisypilleriliuskan tms. O_o
Itsekkin koen välillä rintaa puristavaa omatunnon tuskaa kun olen hankkinut hyllyyn kirjoja seisomaan vain sen takia, että ku oli halpa, hieno, klassikko tai ilmainen. Ehkä jonakin päivänä luen kaikki (joojoo, ketähän yritän huijata. Ennemmin lehmät oppii lentämään...) :D
Aletheia: Näin juuri :D
Minä en tajua mikä fiksaatio minulla (ja selvästi myös muilla) on klassikoihin! Että niitä pitää olla ja ne pitää lukea. Onko kukaan muu sitä mieltä, että klassikot ovat usein tylsiä ja uuvuttavia? On toki poikkeuksia, onneksi niin :)
Lähetä kommentti