Kapea polku oli äkkiä kaartanut suuren mustan järven rantaan. Vastarannalla korkean vuoren huipulla oli valtava linna, jossa oli monta erilaista tornia ja jonka ikkunat välkehtivät tähtisellä taivaalla. (Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi, s.125)
Kirjoitin jonkin aikaa sitten kirjallisuuden inspiroimista käsitöistä. Samoihin aikoihin mielessäni heräsi ajatus pohtia myös muita kirjallisuuden inspiroimia asioita. Minä olen itse ollut aina koti-ihminen, jolle talo ja asuminen merkitsee paljon. Siitäkin johtuen kirjallisuuden talot ja rakennukset nousivat seuraavaksi tarkastelukohteeksi. Taloja pohditaan muuten myös Le Masque Rouge -blogin Kiinteistöhaasteessa. Myös Lumiomena kirjoitti vähän aikaa sitten kirjallisuuden antamista ideoista.
J.K. Rowlingin Harry Potter- kirjasarjan ensimmäisessä osassa Tylypahkan koulu kuvaillaan elävästi ja mielenkiintoisesti. Lapset seikkailevat linnassa, kiipeävät pitkin liikkuvia portaikkoja, juttelevat taulujen kanssa ja päätyvät salakäytäviin ja kiellettyihin huoneisiin. Tarinan viehätys piilee kontekstissä. Harry Potterien lisäksi moni muu kertomus vangitsee lukijansa nimenomaan miljöön ansioista. Joissain kirjoissa talo tai rakennus on keskeisessä osassa. Se on melkein kuin osa tarinaa. Kuin yksi päähenkilö!
Herra Heathcliffin talo on nimeltään Humiseva harju ja laatusana "humiseva" kuvaileekin erittäin sujuvasti tuota paikkaa, jossa tuulet myrskysäällä saattavat kiihtyä raivoisiksi. SIellä ylhäällä ei varmaan tarvitse koskaan kärsiä raikkaan ilman puutetta. Käsityksen siitä millä voimalla pohjoistuuli pyyhkii yli harjun, saa, kun näkee miten vinossa talon päädyssä kasvavat käkkyräiset männyt seisovat ja mitenkä vaivaiset orapihlajat ojentelevat oksiaan samaan suuntaan ikään kuin anoisivat auringolta apua. Onneksi talon rakentaja oli suunnitellut sen lujaksi: pienet ikkunat ovat syvällä seinien sisässä ja nurkat vahvistettu isoilla ulkonevilla kivillä. (Brontë: Humiseva harju, s.28-29)
Emily Brontën Humiseva harju on hyvä esimerkki kirjasta, joka goottilaisen kauhutarinan piirteillä varustettuna tekee talosta melkein kuin yhden päähenkilön. Mihin muualle tämän tarinan muka voisi kuvitella, kuin kolhoon ja säänpieksemään taloon Englannin karuilla nummilla? Englantilaiset naiset tämän osaavat, sillä myös Jane Austenin tarinoissa talot ovat keskeisessä roolissa. Itse pidän myös kovasti Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin miljöökuvauksesta ja tarinan aavemaisesta talosta, jonka ullakolla piileksii salaisuuksia. Samaan tapaan salaisuuksia kätkee sisäänsä myös F.H. Burnettin Salaisen puutarhan talo. Nurkissa ulvoo ja yöllä melkein kuulostaa siltä, kuin joku itkisi...
Nyt hän oli yhdellä iskulla menettänyt ilmaiset kivensä, markkinoiden tuotto oli lakannut ja vapaaehtoiset työntekijät, joista monet tulivat nimenomaan markkinoille, todennäköisesti vähenisivät. Hänen täytyisi sanoa irti puolet rakennusmiehistä ja luopua toivosta saada katedraali valmiiksi omana elinaikanaan. Siihen hän ei ollut valmis. (Follett: Taivaan pilarit, s.465)
Toiset talot ovat torppia, mutta toisia tehdään kunnianhimolla. Ken Follettin järkälemäisessä romaanissa Taivaan pilarit rakennetaan katedraalia Kingsbridgen kaupunkiin. Samaan tapaan kiviä kannetaan työmaalle Ildefonso Falconesin romaanissa Meren katedraali. Kirkkoja ja linnoja löytyy myös kotimaisessa kirjallisuudessa. Carita Forsgrenin Kolmen kuun kuningattaressa liikutaan muun muassa Turun linnassa ja löytyypä myös Kaari Utrion tuotannosta niin linnoja kuin paremman väen kartanoitakin.
Talolla on sielu, on sitten kyse pienestä mökistä tai suuresta kartanosta. Sarah Watersin Vieras kartanossa -romaanissa talon henki on aistittavissa. Minä ihastun enemmän klassisten tyttökirjojen taloihin. Kuka muka voisi olla haluamatta Uuteen kuuhun tai Vihervaaraan, joita L.M. Montgomery kuvailee usein ja elävästi! Suloisin kaikista on kuitenkin mökki Mistawisin järven rannalla samaisen kirjailijan romaanissa Sininen linna:
Valancy katsoi - ja katsoi - ja katsoi vielä kerran. Järvellä oli läpinäkyvää, sinipunertavaa sumua, joka verhosi saaren. Sen läpi häämöttivät tummien tornien tavoin kaksi valtavan isoa mäntyä, jotka ikään kuin tarttuivat toisiinsa kiinni Barneyn majan yläpuolella. Niiden takana oli taivas, joka oli vieläkin ruusunvärinen illan kajastuksessa, ja kalpea uusikuu. (Montgomery: Sininen linna, s.174)
Lastenkirjojen talot ovat jännittäviä ja erikoisia. Ajatelkaapa vaikka Tove Janssonin Muumitaloa tai Astrig Lingrenin Peppi Pitkätossun huvilaa. Puhumattakaan Ronja Ryövärintyttären kodista metsän siimeksessä. Vaikka kokonaista taloa ei uskaltaisi lähteä rakentamaan kirjallisuudesta ammennettujen esikuvien perusteella, voi tarinoiden maailmasta löytyä elementtejä omaan kodinsisustukseen. Minä ainakin haluaisin samanlaisen työhuoneen ja riippumaton kuin Muumipapalla. Haluaisin pitää hevostani kuistilla kuten Peppi. Tai ainakin istua ullakkokamarissa haaveilemassa niin kuin Uuden kuun Emilia. Jonain päivänä ajattelin kuitenkin rakentaa sinisen linnani...
Minkä kirjan maisemassa sinä haluaisit asua? Kenen talossa? Mikä fiktiivinen talo tai rakennus on jäänyt mieleesi kaikkein parhaiten?
8 kommenttia:
Ah,totta! Olin unohtanut Hobitit!
Muumitalo olisi aika jees :D Jännän värinen, monikerroksinen ja niin kodikas. Ja vielä täydellinen kuisti, jollaisesta olen aina haaveillut. Vaikka omakotitaloon en realistisesti ajateltuna haluaisi välttämättä muuttaakaan. Animaatiosta jäi myös mieleen Pikku Myyn kurpitsatalo ja sen lämmin valaistus :P
Kolkonpuoleinen kartanomainen rakennus tai linna kävisi asumuksekseni. Aikavälillä akselilla 1500-1600 rakennettu. Ikäluokan taloja löytyy hyvin monista romaaneista kuten mainitsemastasi Humisevasta harjusta.
Kesämökin pitäisi olla pääaikaisen kodin negatiivi, mahdollisimman kodikas. Vanhat maalaistalot ovat kodikkaita. Joistakin Melukylän kolmesta talosta rakentaisi nopsasti idyllin.
Tosi mielenkiintoinen kirjoitus! Mä asuisin mielellään Vihervaarassa, onhan nimenikin Anna :) Mutta ehkä mielummin jossakin prinsessalinnassa, en vain osaa päättää tarkkaan, missä :D
Menisin mielellään Tylypahkaan opiskelemaan. Kerran näin unta, että meidän yliopisto oli muuttunut tylypahkannäköiseksi linnaksi. Pettymys oli suuri, kun aamulla heräsin ja tajusin, että meidän yliopisto onkin ihan tavallisen näköinen yliopisto :)
Voi! Kaikki mainitsemasi vaihtoehdot ovat niin inspiroivia, että niistä on täysin mahdoton valita:) Lapsena pidin ihan älyttömästi kuvituksesta, jossa esim. kanit asuvat pienessä pesäkolossa, jossa kaikki on niin kodikasta ja täynnä ihastuttavia pikkuesineitä ja nojatuoleja takan äärellä, joten lisäisin ihanuus-listaan kodit tyyliin Nalle Puh. Varmasti parempiakin esimerkkejä metsäneläinten kodeista on, mutta nyt en saa mieleeni yhtään ja on jo kiire töihin:)
Suvi: Ah, olin unohtanut koko kurpitsan! Ja ne yhdethän asuivat siellä teatterissa! :D
Barocco: Minullekin kyllä kelpaisi Humiseva harju. Tosin en tiedä miten jaksaisin ylläpitää mitään isoa kolhoa taloa...
Anna: Kiitos :) Vihervaara vaikuttaa kyllä suloiselta paikalta! Minä luulen, että Tylypahka kelpaisi opiskelupaikaksi melkein kenelle vain! Tosin sinne taikajuomaluokkaan en kyllä haluaisi...
Sonja: Tosiaan! Eläinten kodeistakin löytyy houkuttelevia vaihtoehtoja. Nalle Puhista ottaisin ehkä mieluiten Kanin kodin, koska hänellä oli ihana puutarha, Ihaan maja taas oli melko kurja...
Menee vähän ohi aiheen, mutta Joutsenossa on mesta jonka nimi on Kontu. Asuin yhdessä välissä niin että ajoimme Kontu-kyltin ohi aina himaan mentäessä. Hyvin häiritsevää. Hitto kun en mennyt ikinä bongailemaan hobitteja.
Dee: Hupaisaa! Olisi siistiä nimetä kotinsa jonkun kirjallisen esikuvan mukaan, tuli tuosta mieleeni. Millähän minä voisin nimetä tämän meidän torpan? Tämä ei kyllä muistuta mitään kirjallisuuden taloa, mutta maalle olen päättän rakentaa Sinisen linnan sitten kun opin rakentamaan taloja. Realistista.
Lähetä kommentti