Suzanne Collins: Nälkäpeli

Tässä on kirja, johon en olisi varmaankaan ikinä tarttunut, jos en olisi törmännyt niin moneen kehuvaan blogiarvosteluun. Hassua kyllä, yrittäessäni googlettaa kirjaa en törmännyt kuin Kirjamielellä ja Oota, mä luen tän eka loppuun -blogien arvosteluihin. Muutkin tämän lukeneet voisivat laittaa vaikka kommenttiboksiin linkkiä omaan arvosteluunsa, koska kävisin mielelläni lukemassa. Lisäksi ihan taannoin joku kommentoi blogissaan kirjan elokuvaversiota, mutta en kuollaksenikaan muista kuka se oli!

Tämä oli kirja, joka todella imaisi mukaansa. Nälkäpelissä eletään katastrofienjälkeistää aikaa yhteiskunnassa, joka hallitsee jäseniään mm. Nälkäpeli -nimisen tosi-tv:n avulla. Joukko lapsia ja nuoria lähetetään erämaahan  ottamaan mittaa toisistaan ja viimeiseksi hengissä selvinnyt voittaa pelin. Siinä se. Tarinan päähenkilö ottaa pikkusisarensa paikan ja lähtee mukaan Nälkäpeliin.

Stephenie Meyer on tiettävästi suositellut kirjojensa lukijoille Collinsin Nälkäpeli -sarjaa, ja ymmärrän kyllä miksi. Nälkäpelissä on jotain sellaista samantapaista imua, joka vei mukanaan myös vampyyrisaagaa lukiessa. Sillä erotuksella tietenkin, että Nälkäpelistä onneksi puuttuu liian siirappinen romantiikka ja sädehtivät vampyyrit. Minä tykkäsin kirjasta paljon, vaikka ensialkuun preesensissä tapahtuva kerronta iski korvaan - en ole koskaan ollut preesensmuodon ystävä.

Kirja olisi saanut olla minulle vielä paksumpi, sillä lukunautinto oli valitettavasti ohi muutamassa tunnissa, ja nyt pitäisi mennä koluamaan kaikki mahdolliset kirjastot läpi siinä toivossa, että löydän trilogian jälkimmäiset osat. Pakko saada tietää miten kaikki päättyy...

Nälkäpelin maailma on raadollisen realistinen -juuri se piirre, mikä tulevaisuuteen sijoittuvassa scifissä juuri viehättääkin. Nälkäpelissä päähenkilöinä ovat lapset ja nuoret, mikä varmasti johtuu kirjan ensisijaisesta kohderyhmästä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ihan kaikkein nuorimmille sovi, kirja oli tavallaan aika ahdistava ja jäi vaivaamaan mieltä. Ja toisaalta se herätti hämmennystä: miten Nälkäpeli tosi-tv loppujen lopuksi eroaa esimerkiksi jenkkilän Survivors -sarjasta ja vaikka BB:stä sillä erotuksella, että jälkimmäisissä ei konkreettisesti tapeta ihmisiä?

Nälkäpelin ystäville suosittelisin aikuiseen makuun sopivaa Jean-Cristophe Rufinin Globaliaa, joka niin ikään sijoittuu tulevaisuuden yhteiskuntaan, rajanvetoon ihanneyhteiskunta Globalian ja "vartioimattomien vyöhykkeiden" välillä.

Suosittelen Suzanne Collinsin Nälkäpeliä luettavaksi niille, jotka tahtovat haukata palasen tulevaisuuden visioita, heittäytyä armottoman tosi-tv:n maailmaa ja lukea sujuvan ja mukaansatempaavan romaanin.