Marja Björk: Poika

Marja Björk: Poika (Like 2013), 215s.

Mutsi teki synttäreilleni täytekakun, joka muistutti Prinsessa Ruususen linnaa. Tornit olivat jäätelötuuteista. Minä olisin halunnut veturi- tai autokakun, sellaisen, jonka pyörät ovat dominokekseistä. Muutenkin äiti yritti parhaansa, katsoi naistenlehdistä reseptejä pikkutytön synttäreille ja olisi halunnut ommella prinsessamekon. Siinä tapauksessa syntymäpäiväni olisivat kyllä olleet täydellisesti pilalla. Onneksi äiti sai työkavereiltaan lainaan Maija Mehiläinen -puvun.
(Björk: Poika, s.29)

Makke on syntynyt väärään ruumiiseen. Pikkupojan ja murrosikäisen teinin on vaikea kestää sitä, että hän joutuu koulussa tyttöjen liikuntaryhmään ja että äiti haluaa pukea hänet prinsessamekkoon syntymäpäiväjuhlille. Makke on poika, vaikka se ei näykään päällepäin. Hän tietää kyllä itse mikä on, mutta vaikeampaa on uskotella muille, että naisen ruumiin sisällä asuu todellisuudessa mies, joka haluaa tulla kohdelluksi miehenä. Ei tyttönä.

Marja Björk käsittelee romaanissaan Poika vaikeaa aihetta. Romaanin kokemukset kumpuavat hänen omasta elämästään, jossa hän on joutunut katsomaan vierestä, miten lapsi kasvaa ja aikuistuu väärässä kehossa. Pojan Makke eli Marion on selviytyjä, joka on päättänyt saada oman kehonsa, sen johon ei kuulu roikkuvia naisentissejä eikä leveää takamusta. Hän on ollut poika pienestä pitäen, vain ympäristöllä on kestänyt kauemmin tajuta asian oikea laita.

Makken tarinaa kerrotaan lapsuudesta kouluaikojen kautta varhaiseen aikuisuuteen, jolloin Makke pääsee viimein korjaamaan sukupuolensa niin, ettei kenellekään tarvitse enää selitellä. Tarina on selviytymiskertomus, joka minämuodossa kerrottuna tulee lähelle lukijaa. Tarina on kuitenkin melko monologimainen, eikä siinä käydä vuoropuhelua ja olla hetkessä. Lukija katselee minäkertojan kanssa etäisyyden päästä tapahtumia, jotka ovat jo olleet ja menneet. Romaanin aiheuttama kokemus olisi ollut vaikuttavampi, jos kertoja olisi onnistunut kuljettamaan lukijaa mukanaan hetkessä, ei nykyhetkestä menneeseen tarkastellen.

Käytiin vanhojen kavereiden kanssa risteilyllä ennen koulujen alkua. Laivalla yksi kännikala tuli kysymään olenko tyttö vai poika. Olin humalassa. Mä löin sitä täysillä ja se potkaisi mua silmään.
(Björk: Poika, s.128)

Romaanin aihe on tärkeä. Nykyäänkin transsukupuolisuus on vähän hyshys asia, joka luonnollisesti herättää monessa hämmennystä ja toisaalta aiheuttaa kiusausta ja syrjintää. Selviytymistarinat ovat omiaan rohkaisemaan erilaisten vaikeuksien kanssa kamppailevia ihmisiä, mutta toisaalta aihe vaatisi myös puolueetonta tarkastelua ja näkökulmia, jotka eivät esitä aihetta selviytymiskertomuksena. Helposti tulee se ajatus, että vähemmistöjä kuvailevia kertomuksia luetaan tirkistelymielessä, ja niinhän ei varmasti ole tarkoitus. Poika silti varmasti omalta osaltaan lisää ymmärrystä, ja osoittaa, että myös vaikeista asioista on mahdollista selvitä.

Suosittelen romaania niille, jotka haluavat lukea tosipohjaisen selviytymiskertomuksen.