Terhi Rannela: Taivaan tuuliin

Terhi Rannela: Taivaan tuuliin (Otava 2007). Kansi: Emmi Kyytsönen

Isä täyttää Auran huoneen kirjoilla, joita hän ostaa lähellä olevasta pölyisestä divarista. Aura joutuu pyyhkimään niiden kansia, ettei aivastelisi. Joihinkin kirjoihin on pinttynyt hoimeisen ullakon löyhkä.

- Sinä olet poikkeuksellisen lahjakas viidesluokkalaiseksi, isä sanoo Auralle

(Rannela: Taivaan Tuuliin, s. 48)

Terhi Rannelan Taivaan tuuliin on koskettava ja vavisuttava romaani, joka kertoo siitä, miten erilaisuus ja siitä seuraava koulukiusaaminen voi vaikuttaa ihmisen mieleen. Luin romaanin loppuun jo viime viikolla, mutta en osannut lähteä heti kirjoittamaan siitä, sillä niin iholle Rannelan teksti pääsi. Vaati hiukan etäisyyttä tarkastella asiaa edes hiukan objektiivisesti.

Auran äiti kuolee auto-onnettomuudessa, ja hän jää kaksin isän kanssa, joka haisee viinalta ja tupakalta, eikä ymmärrä millaista Auran on olla pieni tyttö ilman äitiä. Uudessä koulussa luokkatoverit eivät ymmärrä Auran hiljaista surua, vaan alkavat kiusata ja syrjiä hiukan pyöreää rillipäätä, jonka vaatteet haisevat tupakalta ja tukka on pörrössä. Aurasta kasvaa ahdistunut nuori nainen, joka etsii esikuviaan vahvoista naisista ja terroristeista. Tutkijaperheen tyttärenä Aura on kiinnostunut kirjallisuudesta ja vetäytyy mielummin yksinäisyyteen kuin seuraan, jossa häntä ja hänen ajatuksiaan ei hyväksytä.

Aura tietää sisimmässään, että hänestä voi tulla jotakin suurta toisin kuin heistä. Auraan on sisäänrakennettuna jotakin, mitä muihin ei ole. Hän on tuntenut sen lapsesta saakka. Ehkä siksi hän jaksoi sen ala-asteella. Suurmiesten ja -naisten on kärsittävä. Palkan tuskastaan he saavat myöhemmin. (Rannela: Taivaan tuuliin, s.125)

Kun Aura tapaa Henrin, kaikki muuttuu. Mies näkee Aurassa mahdollisuuden ja alkaa ohjailla tyttöä suuntaan, joka kauhistuttaa lukijaa. Preesens tuo tekstin lähelle ja saa lukijan tuntemaan, että hän on siinä hetkessä mukana seuraamassa tapahtumia. Aura ja Henri lähtevät kulkemaan Auran ihaileman terroristi Ulrike Meinfhofin tietä tavoitteena kostaa se kaikki paha, jota Aura on joutunut lapsuudessaan kokemaan: Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan.

Taivaan tuuliin ei ole mikään helppo ja kevyt kirja, mutta se on ehdottoman tärkeä. Koulukiusaus on todellinen ongelma, joka valitettavasti on osa usean koululaisen elämää. Toisaalta mielestäni näkökulma voisi kallistua joskus myös sen koulukiusaajan puolelle: lukijan on helppo ymmärtää Auran järkyttävät ratkaisut ja tie, jota hän lähtee kulkemaan, mutta melkein vieläkin tärkeämpää olisi käsittää mistä koko kiusaamisprosessi saa alkuunsa ja mitkä ovat ne tekijät, jotka saavat ilmiön aikaiseksi. Kokonaisuutena Taivaan tuuliin on sellainen romaani, joka varmasti kannattaisi kohderyhmään kuuluvien nuorten kanssa lukea keskustellen: miksi päähenkilö päätyy sellaisiin ratkaisuihin ja mistä hänen kiusaamisensa voi johtua. 

Kirjaa ei pahemmin ole blogimaailmassa luettu, vaikka sen luulisi olevan ajankohtainen edelleen. Saran arvio kannattaa käydä lukemassa! Muutenkin suosittelisin laittamaan kirjan lukulistalle, jos siihen ei ole aikaisemmin vielä ehtinyt tutustua. Tavallaan suosittelisinkin kirjaa luettavaksi ihan kaikille. Tämä on tärkeä aihe ja tapa, jolla Rannela siihen tarttuu, on vakuuttava.