Laura Lähteenmäki: North End - Niskaan putoava taivas

Laura Lähteenmäki: North End - Niskaan putoava taivas
(2012 WSOY) 258s.

Kerrostalojen takana häämöttävä taivaanranta oli lumisateesta huolimatta vaaleampi kuin taakse jäävä taivas. Kun puolilta päivin taivaalla pilkottaisi jotakin auringon tapaista, he olisivat koulussa, istuisivat jossakin nopeasti kyhätyssä suuressa opetussalissa. (Lähteenmäki: North End - Niskaan putoava taivas, s.73)

Dystopia-aalto on yltänyt Suomeen saakka. Olin jostain syystä vältellyt kirjan lukemista, mutta kiinnitin siihen huomiota kirjamessuilla ja eilisellä kirjastoreissulla se tarttui mukaani. Kirjoitin itse NaNoWriMossa dystopiaa, joten tuntui jostain syystä hyvältä idealta lukea ihan oikeaa sellaista. Laura Lähteenmäen North End - Niskaan putoava taivas on nuorille suunnatun kirjasarjan aloitus ja sijoittuu käsittääkseni vajaan sata vuotta eteenpäin nykyhetkestä, ja ainakin kaikista elementeistä päätellen Suomen tyyppisiin maisemiin ja oloihin.

Ilmastokatastrofi on koetellut maailmaa. Pohjolassa kesät ovat tukahduttavan kuumia ja talvet hyytävän kylmiä Tekla on muuttanut pikkuveljensä Kaurin, sekä vanhempiensa kanssa kauas pohjoiseen North Endiin vanhempien töiden perässä. Avioeroon päätyneet vanhemmat vuorottelevat lasten huoltajina ja Teklan 14-vuotissyntymäpäiviä edeltävällä viikolla käy niin, että vuorot menevät sekaisin, eikä kotiin tule kumpikaan vanhemmista. Tekla päättää ottaa ilon irti itsenäisyydestä ja olla kertomatta asiasta kenellekään. Kaikki kuitenkin menee kammottavalla tavalla pieleen, kun ruoka käy vähiin, lämmityspelletit loppuvat ja pikkuveli katoaa maanalaisiin käytäviin. Jotain outoa tapahtuu muutenkin: karkkitehtaaseen murtaudutaan ja öiseen aikaan ulkona lumimyrskyssä kuljeksii liian vähiin vaatteisiin pukeutuneita, surkean näköisiä lapsia. Kaiken keskellä Teklaa vaivaa se, että entinen elämä on jäänyt taakse: ystävät eivät ole häneen enää yhteydessä, eikä uudesta asuinpaikastakaan ole löytynyt kavereita.

Olin vähällä lopettaa lukemisen kesken alkuunsa, sillä Lähteenmäen tarinan maailma tuntui varsin synkältä ja toivottomalta. Päähenkilön höntti käytös alkoi ärsyttää, enkä saanut tarinasta kiinni. Jatkoi kuitenkin sitkeästi lukemista, ja kertomus alkoi saada onnellisempia sävyjä. Lähteenmäki oli onnistunut vangitsemaan talven kylmyyden niin ansiokkaasti, että aivan värisin kylmästä hautautuessani illalla vuoteeseen kirja kainalossa.

Noustuaan eteiseen hän tajusi, miten kylmä kotona oli. Kun ilmaan puhalsi, hengitys höyrysi. Uunin edessä oleva juparikokori oli tyhjä. Hänen olisi lähdettävä takaisin varastoon hakemaan brikettejä.
(Lähteenmäki: North End - Niskaan putoava taivas, s.84)

Kirja on selvästi suunnattu nuorille lukijoille ja heidät tarina varmasti vie mukanaan. Minä tuhahtelin Teklan poikahuolille ja sille, miten nykypäivän artisteista puhuttiin "muinaisina". Termivalinta tuntui hassulta, sillä aikaa nykypäivän ja kirjan maailman välillä vaikutti ajallisesti olevan melko vähän. Jopa Ruotisin kuningatar Victoria mainittiin mummoikäiseksi, eli missään satojen vuosien päässä ei liikuttu. Dystopista maailmaa Lähteenmäki on sen sijaan osannut kuvata vakuuttavasti. Isoveli valvoo -tyyppinen järjestelmä, ilmastouhkat sekä ekoajattelu ovat vanhvasti esillä ja nostavat käsittelyyn tärkeitä asioita. Plussaa annan vielä kekseliäistä nimivalinnoista (esim. Havu, Kutri, Luna, Kauri); samanhenkisten nimien muotiintulo on aistittava jo nykypäivänäkin!

Mikään maailmoja avaava lukuelämys North End ei minulle kuitenkaan ollut. Se on niin selkeästi varhaisnuorille ja nuorille suunnattu tarina, että tarttumapintaa oli vaikea löytää. Sinällään ajankohtaiset aiheetkin tuntuivat ehkä hivenen päälleliimatuilta. Kohderyhmälleen tämä on silti varmasti hieno lukuelämys. 

Kirja on luettu myös Sinisen linnan kirjastossa ja Kirjamielellä.

Suosittelen kirjaa nuorille dystopian ystäville!