E.L. James: Fifty Shades - Vapautettu (Otava 2012) 621 sivua |
"Sinun on syytäkin olla hermona sillä työsi tässä projektissa on juuri nyt veitsenterällä. Mutta kaikki sujuu varmasti hyvin jos vain pidät näppisi erossa aviomiehestäni."
(James: Fifty Shades - Vapautettu, s.181)
Anastasia on päätynyt naimisiin Christian Greyn kanssa. Suhteen alkuhuuma jatkuu, jos ei oteta lukuun fanaattisia mustasukkaisuuspuuskia, menneisyyden hyvin synkkiä ja salaperäisiä varjoja, sekä päätöntä koheltamista, jolla ei tunnu olevan varsinaista päämäärää. Minä en ole muutenkaan erityisen hyvä juoniselostusten kirjoittamisessa, mutta Vapautetun kohdalla haaste tuntuu mahdottomalta. No, he menivät naimisiin, ovat häämatkalla, palaavat kotiin, suunnittelevat taloa, viihtyvät makuuhuoneessa (ja muualla), riitelevät, käyvät töissä ja riitelevät vähän lisää muun muassa entisten rakastajattarien ja sisustussuunnittelijan ja joidenkin muiden epäolennaiselta tuntuvien seikkojen takia. Tai jotain.
Eniten Vapautetussa otti päähän se, että kirjailija ei loppujen lopuksikaan pura oikeastaan yhtäkään sitomaansa solmua. Tuntuu siltä, että kaikki varsinaiset kysymykset jäävät käsittelemättä ja pääpariskunnan vastavoiminakin kulkevat henkilöhahmot sysätään tyystin sivuun, eikä heidän motiivinsa paljastu oikein todella missään vaiheessa - tai sitten jossakin sivulauseessa, jota ei käsitellä enää sen enempää. Sellainen on turhauttavaa ja tuntuu lukijan aliarvioimiselta.
Koko kirjasarjan - jos ajatellaan näin laajemmin - varsinainen ongelma vaikuttaisi olevan se, ettei siinä ole juonta. Asia kiinnitti huomioni erityisesti siksi, että olemme kirjoitusleirillämme keskustelleet viime aikoina muun muassa juonikaaviosta ja siitä miten toimiva juoni rakentuu. Tässä kirjassa ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään sellaista, minkä takia siitä olisi kannattanut kirjoittaa kirja. En sano, että koko Fifty Shades olisi ihan kehno. Väitän, että todella rankalla kädellä karsien siitä olisi saanut ehkä yhden toimivan ja jopa ihan hyvällä maulla varustetun eroottissävyisen kirjan. Mutta että trilogia? Viimeistään kirjasarjan toinen osa pudotti pohjan, joka oli muutenkin hyvin hatarille perustuksille rakennettu. Nyt koko kirjasarjan luettuani voin ihan vilpittömästi sanoa, että sen saama kohu on liioiteltu. Ensimmäinen kirja oli jopa melko mukaansatempaava, mutta loppu on pelkkää huttua. Makuuhuonekohtauksetkin hypin lopulta vain yli, koska ne olivat käsittämättömän tylsiä.
"Aah..."
"Pidätkö siitä kun kosketan sinua?" kuiskaan.
(James: Fifty Shades - Vapautettu, s.152)
Mutta suosioon on aina jokin syy. On pakko olla. Fifty Shadesin kohdalla se luultavasti on aihe, josta on uskallettu kirjoittaa populaaristi tavalla, jolla siihen ei ole ehkä aikaisemmin kajottu. Eroottista kirjallisuutta on toki ollut olemassa ties miten kauan, mutta James kirjoitti oman trilogiansa ehkä erilaisella mentaliteetilla. Tai en edes tiedä. Miksi fanficiä ylipäätään kirjoitetaan? Se on sitten toinen tarina, miten lähinnä itseä varten viihdykkeeksi kirjoitettu jättimäinen kokonaisuus päätyykin maailmanmaineeseen ja suosioon.
Olen kirjoittanut kirjasarjan ensimmäisestä osasta täällä. Toisesta kirjasta en edes kehdannut kirjoittaa. En tiedä viitsinkö suositella tätä kenellekään; älkää vain lukeko, jos keksitte parempaa tekemistä. Paremmin kirjoitettua eroottista kirjallisuuttakin löytyy ihan taatusti jos vain tietää mistä hakea.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti