Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarukset sai minut alussa epäluuloiseksi, koska yritin etsiä tekstistä viitteitä siitä mikä osuus on kenenkin kirjoittamaa. Onneksi teksti kuitenkin vei mukaansa enkä takertunut epäolennaisuuksiin. Kirjassa 2300-luvulla ihmiskunnan rauniolla elävä Utu lähtee suojaisesta Laaksosta etsimään veljeään Marrasta, joka on karkoitettu syyllisenä rikokseen, jota Utu ei usko veljensä tehneen. Utun ja Marraksen vaiheita kuvaillaan pirstaleisessa maailmassa, ja vähitellen juonikuviot alkavat punoutua auki niin, että yhä ihmeellisempi tarina paljastuu kirjan lukijalle.
En oikein ensin meinannut päästä tarinassa alkuun, mutta en usko, että vika oli kirjassa vaan lukijan mielentilassa. Routasisaruksissa dystopiaa kuvaillaan taas ihan uudella tavalla, eikä vallanpitäjät saatikka näiden perimmäiset motiivit ottaneet paljastuakseen. Koneilla ja uudenlaisen teknologian kehittämisellä on kuitenkin merkittävä osansa tarinassa, joka yhdistää viehättävällä tavalla fantasiamaailmasta tuttua keskiaikahenkisyyttä ja tieteistarinan tulevaisuusvisiointia. Romaani toi monessa paikkaa mieleeni Michael Swanwichin Rautalohikäärmeen tyttären, jossa niin ikään nuori nainen kykeni hallitsemaan konetta (lohikäärmettä) erikoisilla kyvyillään. Edellämainittu kannattaakin lukea jos genre kiinnostaa.
Loppujen lopuksi tämä oli kiinnostava yhdistelmä monia eri elementtejä joista mainittakoon fantasiamausteet (taikuus ja velhot), scifiä (dystopia ja koneet), sekä jotain suomalaiskansallista (hahmojen nimet ja mentaliteetit). Kerrassaan kiinnostava, vaikka ei tempaissutkaan minua mukaansa ihan niin rivakasti kuin olisin toivonut. Varmasti tulen kuitenkin lukemaan myös kirjasarjan tulevat osat jos ja kun sellaisia julkaistaan.
Suosittelen Routasisaruksia dystopioista innostuville lukijoille. Tämä käy myös ihan sopivasti aikuiseen makuun. Kirjan ovat muuten lukeneet myös ainakin Salla, Maria L., Booksy ja Marjis.
4 kommenttia:
Itsekin olen aikaisemmin päättänyt olla kyseiseen kirjaan tarttumatta epämiellyttävän kannen perusteella, mutta dystopiat ovat alkaneet viime aikoina kiinnostaa sen verran, että taidan tämän arvostelun innostamana sen lukea! : )
Minustakin kansi on harmittavan epäselvä. Toivottavasti sarjan tuleviin osiin suunnitellaan selkeämmät kansikuvat.
Kirjan tarina vei minutkin mukanaan ja aion ehdottomasti etsiä käsiini myös tulevat osat! :)
Minäkään en aiemmin kirjalle ole oikein syttynyt, mutta fantasiamaustettuna se kuulostaa heti kiinnostavammalta. Ehkäpä siis kuitenkin tartun kirjaan, jos se joskus kirjastossa eteen sattuu. :)
On muuten jännää, miten monet ovat todenneet ko. kirjan kannen vaikuttaneen siihen lukevatko he kirjan vai eivät. Tämä on varmasti myös kustantajien kannalta melko huomionarvoinen seikka!
Mutta kannattaa kyllä tarttua tähän, jos aihepiiri yhtään kiinnostaa ja onnistuu irrottautumaan kannen aiheuttamasta ihmetyksestä.
Lähetä kommentti