Recent Posts

torstai 18. elokuuta 2011

Margaret Atwood: Orjattaresi

Katinka vinkkasi minulle taannoin Nälkäpeli -postauksen kommentissa tätä Atwoodin kirjaa, ja se tarttui mukaani kirjastoreissulla, kun mitään muuta samaa genreä edustavaa ei juuri sillä hetkellä ollut hyllyssä. Nälkäpeli kun inspiroi etsimään luettavaksi tällaisia "tulevaisuuden yhteiskuntaan" sijoittuvia scifi -kirjoja, jotka eivät ole välttämättä mitään androidi-kyborgi -mättöä vaan enemmän "isoveli valvoo" -henkistä luettavaa. Lisää vinkkejä saa antaa, nyt kirjastolistalla on Matkijanärhen lisäksi kotimainen Routasisarukset.

Margaret Atwoodin Orjattaresi sijoittuu aikaan ja yhteiskuntaan, jossa fundamentalistit ovat alistaneet naiset synnytyskoneiksi ja tahdottomiksi esineiksi kodin seinien sisälle. Kirjan nimettömäksi jäävä päähenkilö, tai oikeammin isäntänsä mukaan nimetty Frediläinen, kertoo elämästään tavalla, joka saa lukijan masentuneeksi ja ahdistuneeksi. Vähä vähältä selviää palasia siitä maailmasta, jonka osana päähenkilö joutuu olemaan: lapsi joka häneltä on riistetty, sekä aviomies jonka olinpaikkaa hän ei tiedä vilahtelevat päähenkilön ajatuksissa. On kuitenkin selvää, että toivoa ei enää ole. Kapinan siemen silti itää ja jossain toisaalla on ihmisiä jotka eivät usko yhteiskuntaan.

Pelkäsin alkuun tätä kirjaa kovin feministiseksi, mutta sellainen se ei onneksi ollut. En näet innostu kovin feministisistä aatteista (feminismissä sinänsä ei ole vikaa, vaan lähinnä ilmaisutavat, jotka yleensä asiaan liittyvät särähtävät korvaani), ja ajattelin, että kirjassa esiintyvät dystopiakuvat saattaisivat saada lopussa toisenlaisen sävyn. Romaanin ote oli kuitenkin koko kirjan ajan sellainen, ettei lukijan ahdistukseen anneta juuri helpotusta väläyttelemällä toisenlaisten yhteiskuntamallien aatteita.

Kirjan sävyssä jokin toi muuten mieleeni Ishiguron Ole luonani aina -romaanin. Onko jollekulle muulle tullut samanlaisia mielleyhtymiä?

Nämä tulevaisuuskuviin perustuvat kirjat ovat kieltämättä mielenkiintoista luettavaa, enkä ole genreen pahemmin tutustunut ellei lasketa mukaan Orwellin 1984 -kirjaa ja Rufinin Globaliaa. Ja tietysti parhaillaan lukemaani Nälkäpeli -tilogiaa. Vaikka onhan tässäkin kaikessa jo sulattelemista: ja onnitelen itseäni uuden aluevaltauksen tekemisestä.

Kirjan ovat muuten lukeneet myös Vauhko, Raija, Zephyr ja Raisa. Käykää kurkkaamassa.

Suosittelen tätä kirjaa niille, jotka ovat innostuneet dystopia- ja yhteiskuntakuvauksista, mutta myös niille, joita kiehtoo hienosti kirjoitettu, ahdistavasävyinen kaunokirjallisuus. Ehkä kokeiltavaksi myös Ishiguron Ole luonani aina -romaanin ystäville.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joskus pari kolme vuotta sitten aloitin tämän kirjan, mutta jostakin syystä jätin sen kesken. Pitäisi käydä lainaamassa se uudestaan, sillä pidän itsekin tämän kaltaisesta kirjallisuudesta. Suosittelen lukemaan Aldous Huxleyn Uljas uusi maailman. Tässä bloggaukseni siitä: http://persoonallinen.blogspot.com/search/label/Huxley
Olen lukenut sen pariin kertaan ja luulenpa, että se on kirja, johon tulen palaamaan uudestaan vielä.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

En ole lukenut scifi-henkisiä atwoodeja, ainoastaan Rouva Oraakkelin ja novellikokoelman Siniparran muna. Tulin kiittämään ihanasta paketista joka tuli tänään, varsinkin Valkoiset hampaat innostaa kovasti! :)

Anki kirjoitti...

Olen jo kauan halunnut lukea tämän, mutta se pitäisi varata naapurikunnasta... Muita Atwoodin kirjoja kotikirjastossa on pitkä liuta, mutta tätä jostain syystä ei.

PS: Nulla dies sine legendon Hreathemus on blogannut kirjasta:
http://kirjanviemaa.blogspot.com/2009/05/margaret-atwood-handmaids-tale.html

Booksy kirjoitti...

Lyhyesti: minusta tämä on loistava! Ja kumminkin Atwoodia siitä helpommin lähestyttävästä päästä (ainakin minulle). Osui ja upposi ensimmäisen kerran joskus hyvin kauan sitten...

Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka kirjoitti...

Atwood on oikea kuningatar! fanitan, myönnän, ja vain kahden kirjan perusteella. Talvella luin Herran tarhurit, joka sopii loistavasti tähän sinun valitsemaasi tulevaisuusaiheeseen, sekä tyystin toisenlaisen Sokea surmaaja. Molemmat ovat upeita romaaneja. Tämä Orjatar on ollut minulla omassa hyllyssä jo vuosia, mutta en ole tullut lukeneeksi. Pitää pian tarttua!

sonja/lukuhetket kirjoitti...

Atwood on yksi lemppareistani, vaikka en olekaan lukenut häneltä läheskään kaikkia teoksia. Orjattaresi-kirjaa olen miettinyt luettavaksi jo useita kertoja, mutta jotenkin Atwood (niin kuin Irving ja Fagerholm) vaatii sellaisen juuri oikean lukuhetken. Ja toistaiseksi on tuntunut siltä, että oikea aika ei ole käsillä. Toivottavasti pimenevä syksy tuo mukanaan tietynlaisen lukufiiliksenkin:)

Ahmu kirjoitti...

Jossu: Kiitos lukuvinkistä! Laitan listalle ;)

Maria: Kiva kuulla, että paketista löytyi mieluista luettavaa! Yritin arvailla mistä voisit tykätä :)

Anki: Minulla on onneksi käytettävissä sekä kesäkodin että kaupunkikodin kirjastot (kummaltakin seudulta löytyy ainakin kaksi kirjastoa johon korttini käyvät), eli valikoimaa on runsaasti. Tästä on ollut etua mm. Nälkäpelin kirjoja metsästäessä. Tosin tulee kilometrejä kun pitää ajella kirjojen perässä pitkin Suomea!

Booksy: Minäkin tykkäsin! Vaikuttava!

Kirsi: Ainakin Herran tarhureihin taidan jossain vaiheessa tarttua. Miten muuten onkin aina niin, että oman kirjahyllyn kirjoja ei tule luettua, vaikka tietää, että siellä piilottelee monenlaisia klassikoita!

Sonja: Minä en tiennyt Atwoodista oikeastaan mitään ennen tämän kirjan lukemista. Mutta olen iloinen kun tartuin siihen ja näköjään fiiliskin oli oikea, kun lukaisin kirjan parissa päivässä ;)