Joe Abercrombie: Vain puoliksi kuningas

Joe Abercrombie: Vain puoliksi kuningas
Jalava 2016
397s.
Arvostelukappale

Prinssi Yarvi on vannonut voittavansa takaisin valtaistuimen, jolle hän ei koskaan halunnut nousta. Sitä ennen hänen on kuitenkin kestettävä julmuuksia, kahleita ja Särkyneen meren purevia vesiä. Ja hänen on tehtävä se kaikki yhdellä kädellä. Raajarikkona syntynyt, pelätyn kuningasisänsä ja voimakkaan äitinsä väheksymä Yarvi ei pysty pitelemään kilpeä eikä heilauttamaan kirvestä, joten hänen ainoa vaihtoehtonsa on taistella älyllään.

     Yarvi lyöttäytyy yhteen muiden hylkiöiden kanssa ja huomaa, että heistä on hänelle enemmän hyötyä kuin yhdestäkään ylhäisestä soturista. Mutta ystävienkin tuella näyttää siltä, ettö Yarvin taival voi päättyä ennen kuin se pääsee edes alkuunsa...

Suhtaudun yleensä vähän skeptisesti perinteiseen fantasiaan, koska hyvässä tapauksessa se voi olla hienoa ja mielenkiintoista, mutta huonossa tapauksessa se toistaa fantasian kliseitä ja kikkailee sellaisilla teemoilla, jotka eivät tuo lukijalle mitään uutta. Joe Abercrombie oli minulle kuitenkin tuttu Ase itse romaanista, ja vaikka en kyseiseen teokseen ihan hirveästi syttynytkään, pidin siitä tavasta, millä kirjailija rakensi hahmoja. Vain puoliksi kuningas oli lukukokemuksena erilainen kuin Ase itse, ja tyydytti fantasiankaipuun varsin kiitettävästi.

Raajarikko ja hyljeksitty Yarvi päätyy tahtomataan kuninkaaksi, mutta tie hallitsijana katkeaa alkuunsa, sillä valtaistuimelle on muitakin tavoittelijoita. Yarvi päätyy hyisen meren kautta orjaksi soutamaan laivaa: Abercrombie marssittaa lukijan eteen joukon mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jotka tuottavat sopivasti yllätyksiä lukijalle.

Juoni on periaatteessa fantasiaromaanille melko tyypillinen ja ehkä juuri siksi kirja toimii niin hienosti. Se, että kirjan sankarina ei ole täydellinen, komea nuori kuningas, on loistava. Kirjan hahmot tuntuvat inhimillisiltä, eikä Abercrombie tunnu kantavan harteillaan historiallista taakkaa, joka säätelee sen, millaisissa rooleissa kukakin hahmo voi olla. Laivan hurja kapteeni paljastuu naiseksi (paljastuu siksi, että ainakin minä luulin ennakkoluulojeni johdattelemalla hänen olevan mies!) ja myös laivan orjien joukosta löytyy erilaisia hahmoja, joiden taivalta Yarvin rinnalla on mielenkiintoista seurata.

Tarina jatkuu laivan orjuudesta jääerämaahan ja tarjoilee lukijalle seikkailua ja fantasiatarinalle perinteistä taivallusta vaihtelevien maisemien halki.  Abercrombien tekstistä tekee viehättävän se, miten hän laittaa hahmot puhumaan ja ajattelemaan: ironisesti, sarkastisesti ja lähelle lukijaa. Romaani oli vaivaton lukea, sen parissa viihtyi hyvin ja sivut kääntyilivät vauhdilla. Onneksi trilogian seuraavat osat ovat tulossa suomeksi ilmeisen pian.

Vain puoliksi kuningas tuottaa lukijalle tyydytyksen, sillä tarina kulkee juuri sellaisella tavalla kuin lukija osaa odottaa. Tämän voisi ajatella olevan pettymys, ennalta-arvattavuutta ei oikein pidetä hyvänä asiana. Mutta Vain puoliksi kuningas ei sorry ennalta-arvattavuuteen vaan pikemminkin miellyttämään lukijaa tavalla, joka jollain kummallisella tavalla vain onnistuu toimimaan. Loppuratkaisussa lukijalle tarjoillaan kuitenkin myös kutkuttavia yllätyksiä. Kirja toimii itsenäisenä teoksena, vaikka jatkoa on tulossa. Siitä vielä lisäplussat tarinalle.

Kaikenkaikkiaan Vain puoliksi kuningas oli mieltälämmittävää fantasiaa, joka toimii varmasti niin aikuiselle kuin teini-ikäisellekin fantasian ystävälle.