Milja Kaunisto: Luxus

Milja Kaunisto: Luxus

Gummerus 2016

550s.

Arvostelukappale

Milja Kauniston romaani Luxus herätti mielenkiintoni, kun selailin vuoden 2016 uutuuskirjoja katalogeista. Historialliset romaanit ovat aina olleet suosikkejani, ja vaikka Kauniston esikoinen Synnintekijä ei hirveästi sytyttänytkään minua, Luxus kuulosti sellaiselta kirjalta johon oli pakko tarttua. Ranskan vallankumouksesta tai ylipäätään Ranskan historiasta en tiedä oikeastaan yhtään mitään, joten kirjaan tartuin vailla sen suurempia ennakko-oletuksia. Luxus avaa Purppugiljotiini -sarjan, joten lisääkin on luvassa - hienoa!

Isidore Boreal on kasvanut kurjuudessa ja saavuttanut aseman pyövelin apulaisena, tulevana pyövelinä. Marie-Constance de Boucard elää ylellisyyden ja luksuksen ympäröimänä, kunnes hänen aviomiehensä Charles vangitaan ja mestataan. Yhtäkkiä yltäkylläisyyttä nauttinut aatelisnainen on kadulla. Ja Ranskassa on aluillaan vallankumous, jolta kukaan ei ole suojassa.

Romaanin asetelma on herkullinen. Kaunisto tuo lukijan eteen kahtiajakautuneen maailman, jossa aateliston ja rahvaan erot alkavat kadota. Pyövelin kisälli Isidore pelastaa Marien, ja arvonsa ja kunniansa menettänyt aatelisnainen joutuu ottamaan vastaan kaupungin pelätyimmän miehen avun. Heidän kohtalonsa nivoutuvat yhteen, mutta tavalla, jota lukija ei osaa aavistaa. Kummankin tulevaisuutena on Maison de Luxe, ja sormensa pelissä on itsellään Markiisi de Sadella, jonka maine on kiirinyt niin aatelisten kuin rahvaankin korviin.

Kaunisto kuvaa Ranskan vallankumousta ja pariisilaista maailmaa aistivoimaisesti, yksityiskohtaisesti. Siinä missä Synnintekijässä rypistin kulmiani erilaisten iloittelujen kuvauksille, Luxukseen ne tuntuivat sopivan, eikä mitään ollut liikaa. Vaikka romaani tietyllä tavalla kuvaakin yltäkylläistä elämäntapaa ja sen romahdusta, Kaunisto säästelee lukijaa sen verran, etten ainakaan itse säikähtänyt irtileikattuja päitä tai makuukamarikohtauksia liiaksi, vaan tarina pysyi koko ajan hyvän maun rajoissa sellaisella tavalla, josta itse lukijana pystyn nauttimaan. Koska osa romaanin tapahtumista sijoittuu ilotalojen ja mestauslavojen kupeeseen, ihmisluonteen ja ruumiin erilaiset ulottuvuudet sopivat aukotta osaksi tarinaa.

Kauniston kieli on värikästä ja mukaansatempaavaa. Muistelen, että Synnintekijän lukeminen oli minulle aavistuksen työlästä, mutta Luxusta en olisi hennonnut päästää käsistäni, sillä tarina vei todella mukanaan. Kertojaratkaisu oli toimiva; vuoroin ensimmäisen, vuoroin kolmannen persoonan näkökulmasta kerrottu tarina oli tarpeeksi moniulotteinen, mutta toi olennaiset hahmot riittävän lähelle lukijaa. 

Romaanin hahmot olivat mielenkiintoisia, erityisesti pyövelin kisällin tulevaisuus jäi painamaan mieltä, kun suljin kirjan kannet. Legendaarisen Markiisi de Saden ottaminen osaksi henkilögalleriaa olisi voinut mennä pahasti metsään, mutta Kauniston Sadesta piirtämä kuva tuntui uskottavalta, vaikka en Saden henkilöhistoriaan ja tuotantoon olekaan tutustunut noin muuten. Marien hahmon kehitystä jään vielä odottamaan kunhan sarja etenee. Seuraavatkin Purppuragiljotiini -sarjan kirjat tulevat varmasti luettua, sillä sen verran tehokkaasti tarina onnistui lukijansa koukuttamaan.

Melkein harmittaa, että kirja tuli jo luettua. Miksi hyvät kirjat pitääkin ahmia aina sellaisella vauhdilla, että nautinto on ohi liian nopeasti? Mutta sellaista luksus kai on... katoavaista.

Milja Kauniston Luxus on ehdotonta luettavaa historiallisten romaanien ystävälle. Suosittelen!