Kati Reijonen: Lyhyt matka perille

Kati Reijonen: Lyhyt matka perille - Meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta

Atena 2016

318s.

Arvostelukappale

Mitä tehdä kun elämän kulissit romahtavat? Miten tyynnyttää levottomat ajatukset? Kuinka löytää varmuus siitä, että kaikki järjestyy? Kati Reijonen, viisikymppinen äiti, tohtori ja maailmankansalainen, oli jo rantautumassa keski-iän rauhalliseen satamaan. Sitten hänen poikansa sairastui ja pitkä avioliitto päättyi, samoin työsuhde. Elämä meni uusiksi. Kirjassa Lyhyt matka perille Kati Reijonen kuvaa lämpimän itseironisesti etsintää, joka sai keski-ikäisen perheenäidin kyseenalaistamaan elämänsä ja tutustumaan itseensä uudestaan. Opiskeltuaan uushenkisyyden oppeja ja ikivanhoja viisauksia hän päätyi kokeilemaan meditaatiota ja löysi sen avulla sisäisen valonsa ja viisautensa. Lyhyt matka perille ei ole tietokirja vaan tunnekirja. Se muistuttaa, että emme ole voimattomia olosuhteiden uhreja - kun saamme ajatuksemme hallintaan, saamme hallintaan myös elämämme. (Takakannesta)

Maailma tuntuu olevan täynnä kiirettä, menoa, pakottavia töitä ja ahdistusta. On pakko suorittaa, hankkia pätevä koulutus, koulutusta vastaava työ, puoliso, lapset, talo, omaisuutta, ulkomaanmatkoja. Elämä on täynnä suorittamista ja ulkoa päin annettuja haaveita, joita suorittaessa unohtaa pian elää ja haaveilla itse, kulkea omaa polkuaan. Kati Reijosen Lyhyt matka perille osui vastaani kustantamon tiedotteesta ja se tuntui aiheeltaan osuvan juuri niihin teemoihin, joita kaiken kiireen ja suorittamisen keskellä tulee välillä pohdittua. Luen jonkin verran erilaisia tietokirjoja ja oppaita, joten kiinnostuin Reijosen kirjasta heti.

Kulissien romahduksen kokenut Reijonen kertoo kirjassaan omin sanoin siitä, miten löysi meditaatiosta rauhan hektiseen ja suorituskeskeiseen elämäänsä. Ulkoapäin annettujen tavoitteiden saavuttaminen: omakoti, työpaikka, autot ja lemmikit ei tuottanutkaan mielihyvää, vaan rauhaa piti etsiä jostain muualta, omasta sisimmästä. Ajatus on tietysti tuttu ja vanha, mutta jokaisen tarina on erilainen. 

Olen törmännyt tämän kaltaisiin kertomuksiin lähinnä Amerikan suunnalta tulevassa käännöskirjallisuudessa, joten oli virkistävää lukea tarina, jonka lähtökohdat ovat tutummat. Reijonen on toki matkustellut paljon ja asunut ulkomailla, mutta hän onnistuu siitä huolimatta kertomaan tarinan lähtökohdasta, joka tuntuu suomalaisellekin lukijalle tutulta. Kirja ei myöskään ole kovin uskonnollinen, mikä on niin ikään mukavaa vaihtelua monelle vastaavalle käännöskirjalle, joissa tietyt uskonnolliset tematiikat tuntuvat nousevan tärkeämmiksi kuin muut asiat. Tietysti monella meditaatioon ja hiljentymiseen liittyy ajatus jonkin jumalallisen voiman läsnäolosta, mutta Reijonen kirjoittaa tarinaansa lukijalle niin, että uskon ateistinkin löytävän kirjan sanoman ilman kulmien kohottelua. Keskeisenä pointtina kun ei ole henkisyys vaan hiljentyminen ja rauhan löytäminen omasta sisimmästään.

Lyhyt matka perille on mietiskelevä, pohtivaan sävyyn kirjoitettu teos. Nimenomaan enemmän tunnekirja kuin tietokirja, kuten takakannessa kerrotaankin. Kaipasin itse kirjaa lukiessani ohjeita meditointiin, mutta ne löytyivät kirjan lopusta. Mikään varsinainen opaskirja Lyhyt matka perille ei siis ole, vaan lähinnä Reijosen tarina ja kertomus niistä oivalluksista, joita hän on matkallaan tehnyt.

Reijosen kieli on kevyttä ja helppolukuista, hän käyttää kirjassaan itse soveltamiaan termejä, jotka kyllä sopivat loistavasti käsillä olevaan aiheeseen. Reijonen osaa kuvailla asiaa elävästi ja mielenkiintoisesti, tosin kirjan loppupuolella asia tuntuu alkavan toistaa itseään ja olisin kaivannut ehkä konkreettisempia rajanvetoja teksti tasolla. Nyt teemat seuraavat toisiaan ja punoutuvat yhteen niin, että kokonaisuus peittyy hieman sanojen massaan. Kaikenkaikkiaan kirja oli kuitenkin miellyttävä lukukokemus, eikä Reijonen tuputa kokemuksiaan lukijalle liiaksi.

Maailmankaikkeuden muuttaminen ei käy aivan käden käänteessä, ainakaan yhdeltä melko pieneltä ihmiseltä. Olin ajatellut, että jos pelaa sääntöjen mukaan, saa palkinnoksi juuri sellaisen elämän kuin on halunnut. Mutta me kaikki tiedämme, että ei ole olemassa sellaisia sääntöjä, joilla voisi ohjailla maailmankaikkeuden kulkua. (Reijonen: Lyhyt matka perille, s.48)

Kirjassa on esitelty kerronnan ohessa monia aihetta käsitelleitä henkilöitä ja teoksia, mikä on lukijan kannalta mukavaa, jos löytyy halua lähteä tutustumaan aiheeseen enemmänkin. Itseäni pisti harmittamaan vain yksi kohta (s.182), jossa Reijonen esittelee omana ajatuksenaan erään, muistaakseni Kahlil Gibranin runosta (joka taitaa alkaa sanoin: Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne - - ) tutun ajatuksen vanhemman suhteesta lapsiinsa. Voihan tietysti olla, että Reijonen on tehnyt oivalluksensa ilman Kahlil Gibraniakin, mutta jotenkin Reijosen teksti tuntuu olevan niin suoraan Gibranin ajatus, että olisin kaivannut lähdeviitettä kertomaan ajatuksen taustoista. 

Erityisplussaa kirja saa varsin kauniista Satu Kontisen toteuttamasta kansikuvastaan sekä muutenkin miellyttävästä ulkoasusta.

Suosittelen kirjaa kaikille kiireisille elämänpohdiskelijoille.