Hanna van der Steen: Ennustus

Hanna van der Steen: Ennustus (Karisto 2011), 405s.
Kansi: Sakari Tiikkaja

Isoäiti oli opettanut Elenalle, että unia piti kunnioittaa. Ne kertoivat asioita, joita ihmiset eivät aina valveilla ollessaan oivaltaneet. Unessa Pernaisten koti oli ollut tyhjä ja isoäiti lähtenyt sieltä pois. Ehkä uni tarkoitti, ettei Elena enää palaisi lapsuudenkotiinsa, olihan se unessa tyhjä ja autio? Elena oli nyt kai uudessa kodissaan, jossa hänen kuului elää uuden (tahi vanhan, riippuen siitä kuinka asiaa nyt halusi katsoa) perheensä kanssa. ( Ennustus, s.220)

Lainasin Ennustuksen joskus vuosi takaperin kirjastosta, mutta sen lukeminen ei oikein ottanut tuulta alleen ja jätin kirjan kesken. Innostuin kuitenkin yrittämään uudelleen saatuamme Hannan kirjailijavieraaksemme Virtuaaliselle kirjoitusleirille. Halusin myös ottaa selvää, mikä ensimmäisellä lukukerralla mätti niin, etten päässyt kirjassa alkua pidemmälle.

Käteen paksun tuntuinen Ennustus ei jämäkyydestään huolimatta ole tiiliskivifantasiaa, vaan varsin hyväntahtoinen ja sävyltään onnellinen lastenkirja, joka seuraa kaksosten, Pernaisissa kasvaneen Elenan ja Tähtilinnassa varttuneen Armadan elämää. Armada on päättänyt kirouksen uhasta huolimatta järjestää siskonsa kotiin Tähtilinnaan. Tähtilinnassa onkin paljon uutta ja ihmeellistä Elenalle, joka on varttunut isoäidiksi luulemansa Orvokin holhouksessa tietämättä mitään Tähtilinnasta ja sen ihmeistä. Lukija tutustutetaan perusteellisesti Tähtilinnan valtakuntaan, joka kieltämättä on täynnä mitä mielikuvituksellisimpia otuksia. Tähtilinna näyttäytyy sellaisena vaaleanpunaisena satumaana, jonka voisi kuvitella olevan melkein jokaisen pikkutytön unelma. Kirja sopinee isosta sivumäärästään huolimatta juurikin ahmimisikäisille pikkutytöille.

Ensimmäisellä lukukerralla en oikein päässyt mukaan romaanin verkkaiseen tempoon ja karsastin hiukan Tähtilinnan tsonttujen puhumaa hauskaa mutta vaikeaselkoista kieltä, joka piti lukea tarkasti ymmärtääkseen jutun jujun. Olisin kaivannut romaaniin enemmän jännitystä ja hurjia tilanteita, mutta uskon, että kohderyhmälle satumainen maailma ja hauskat henkilöhahmot sekä pelottava lohikäärme tuovat ihan riittämiin jännitystä. Täytyy muistaa, ettei fantasiperinnettä kunnioittavan teoksen tarvitse aina olla synkkä ja verinen, vaan lastenkirjassa perinteisillä teemoilla voi iloitella valloittavasti, kuten Ennustuksessa tehdään.

Armada liiti Reinon selässä kohti syysmetsää ja ajatteli, ettei vanhempien poissaolo ollut sittenkään yksinomaan hauskaa. Hän kaipasi isäänsä ja äitiänsä sekä Elenaakin, vaikka he eivät vielä edes tunteneet toisiaan. Toisaalta Elenan tulo jännitti Armadaa. Mitä jos hän olikin ihan erilainen kuin Armada toivoi. Ilkeä ja ylimielinen. (Ennustus s.119)

Tähtilinnan valtakunnan ja sen ihmeellisyyksien lisäksi romaanissa on sellaisiakin teemoja, jotka varmasti laittavat pienen lukijan miettimään. Armada ja Elena eivät ole kaikista asioista samaa mieltä, mutta aina lopulta sisarukset sopivat riitansa. Lopputuloksena tarinasta jää hyvä mieli, vaikka se ei hirveästi liikuttele suuria tunteita.

Erityisesti Ennustus saa plussaa herkullisesta ulkoasustaan, sekä kirjan mukavasta muodosta, joka sopii varmasti hyvin pienempienkin lukijoiden käsiin. Tämän ovat lukeneet myös Kirsin kirjanurkka-, Kirjamielellä-, sekä Luen ja kirjoitan -blogien ahkerat lukijat.

Suosittelen kirjaa erityisesti pienemmille fantasian ystäville!