Itselle tutun kirjan näkeminen elävänä kuvana herättää aina ristiriitaisia tuntemuksia. Joitain suosikkikirjojani en haluaisi missään tapauksessa nähdä kuvattua versiota. Yksi tällainen esimerkki on L.M Montgomeryn Sininen linna. Minusta tuntuu, että vain minun mielikuvani kirjasta on oikea, enkä haluaisi antaa elokuvan muuttaa sitä.
Toisinaan nimittäin käy hassusti niin, että elokuvan hahmot korvaavat mielessäni hieman utureunaiset mielikuvat, joita kirja on synnyttänyt. Sitten myöhemmin kirjaa ajatellessa näkeekin päässään elokuvan hahmot, eikä niitä hahmoja, jotka muodostuivat mieleen kirjaa lukiessa.
Sitä en osaa sanoa, miten Muukalaisen näkeminen televisioruudulla vaikuttaa käsitykseeni kirjasta (jonka olen lukenut monen monta kertaa, älkää edes kysykö miksi). Trailerien perusteella hahmot ja miljööt on valittu mielestäni onnistuneesti, mutta tietenkään ne eivät vastaa täydellisesti mielikuvaani. Toisaalta esimerkiksi Ken Follettin Taivaan pilarien kohdalla kävi niin, että pystyin pitämään tv-sarjan nähtyäni mielessäni myös "alkuperäisen" mielikuvan kirjasta ja sen maailmasta: versiot eivät riitele keskenään, vaikka filmattu versio olikin erilainen kuin se, jonka olin kuvitellut pääni sisällä.
Tällaisilla pohdinnoilla aloitan (hieman jäljessä) tämän viikon, joka tuntuu olevan lämmin, kostea ja täynnä luumupuun kukkia ja poppelin tuoksua.
5 kommenttia:
Kylläpä traileri näyttää ja kuulostaa hyvältä, laadukkaan tuntuinen sarja ainakin trailerin perusteella. Clairen hahmo vaikuttaa pikasilmäyksellä vastaavan enemmän omia mielikuvia. :)
Olen huomannut etten visualisoi lukemieni kirjojen hahmoja juurikaan. Olen kiinnostuneempi heidän olemuksestaan ja ajatuksistaan kuin hiustenväristä ja kehontyypistä. Siksi adaptaatioiden roolitukset harvemmin liikuttavat. Enemmän huolehdin siitä pysyykö hahmon persoonallisuus "ehjänä".
Pitäisi repäistä vielä ennen sarjan ilmestymistä ja lukea Muukalainen loppuun. Minulla on ollut tyypillisesti ongelmia yli 400-sivuisten kirjojen lukemisessa, vaikka sisältö olisi mielenkiintoista.
Minäkin olen tyytyväinen Clairen hahmoon. Itseasiassa näyttelijä tuntuu kiteyttävän sen, mitä en itse ole osannut pukea mielikuviksi.
Minäkään en oikeastaan kai varsinaisesti visualisoi hahmoja. En tavallaan edes itse kirjoittamiani hahmoja, vaan olemus tulee esille muista asioista. Ymmärrän siis pointtisi!
Minuakin pelottaa katsoa kirjoista tehtyjä elokuvia, ei niinkään hahmojen, vaan juonen takia. Usein käsikirjoittajat (ei millään pahalla käsikirjoittajat)tiivistävät juonen niin, että (mielestäni) hyvinkin olennaiset asia saattavat jäädä pois. Esim. Katsoin Harry Potter ja Viisastenkivi elokuvan heti kirja luettuani ja... suoraa sanoen järkytyin.
Minun blogini: samakuu.blogspot.fi
Samakuu: Näinpä juuri! Yllättävän usein käy niin, että joku omasta mielestä olennainen yksityiskohta onkin jätetty pois elokuvasta tai sarjasta! Se on harmittavaa!
Tulenkin vierailulle blogiisi :)
Lähetä kommentti