Kreetta Onkeli: Poika joka menetti muistinsa

                  

Kreetta Onkeli: Poika joka menetti muistinsa

Otava 2013

110s.

Kesämökin kirjahyllystä

Kesäkodin kirjahyllystä, kummitytön hylkäämien kirjojen joukosta löytyi Kreetta Onkelin Finlandia Junior -palkinnon lunastanut Poika joka menetti muistinsa. Epäilen, että kummityttö ei ollut edes tarttunut uutuuttaan kankeaan kirjaan, joka ei välttämättä houkuttele heppakirjoja ja fantasiaa ahmivaa 12-vuotiasta. Minulta pieni kirjanen sai kuitenkin huomiota, ja otin sen luettavakseni.

Romaanissa Arto havahtuu hurjan naurukohtauksen jälkeen puistosta ja tajuaa ettei muista kuka on. Taskussa on lappu, jossa äiti kehottaa kotiin ruoalle ja mansikkajäätelölle. Arto ei kuitenkaan muista missä koti on, joten hän päätyy harhailemaan Helsingissä, ja kohtaamaan erilaisia ihmisiä aina kadulla maleksivista varhaisteineistä pultsareihin. Onkeli nostaa kirjassaan esille yhteiskunnan vähäosaiset, ja suodattaa tarinan lapsen maailmankuvan läpi. Pieni kertomus pitää sisällään paljon asiaa ja pistää lukijan varmasti ajattelemaan.

Ensinnä on sanottava, että pidin valtavasti siitä, miltä kirja tuntui kädessä ja millaista sitä oli lukea. Lastenkirjahyllyssä harmiteltiin pientä fonttikokoa, mikä varmasti onkin kynnyksenä nuorimmille lukijoille. Aikuisen näkökulmasta kirja oli sievä ja sopi mukavasti käteen. Sisältönsä painavuuden ansiosta se ei tuntunut köykäiseltä, vaan toi pikemminkin mieleen Pikku Prinssin ja muut vastaavat lastenkirjallisuuden klassikot.

Pidin tavallaan myös tarinasta. Arton henkilöhahmo avautuu lukijalle vähä vähältä, tosin osa kirjan ajatuksista oli tuotu lukijalle minun makuuni liian alleviivaavasti. Vaikka kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret, en silti pidä tarpeellisena sitä, että tekstin sanoma ladellaan lukijalle niin, että se hyppää silmille muun kerronnan joukosta. Tästä huolimatta kirja oli fiksu ja piti sisällään monta hyvää juttua, joita monen varhaisteinin onkin syytä pohtia. Se onkin sitten oma lukunsa viitsiikö kohderyhmään kuuluva lukija herkutella tekstillä, vai puskeeko sanoma läpi niin vahvasti, että nuorella lukijalla herpaantuu kiinnostus. Veikkaan, että omalla kummitytölläni on käynyt juuri näin.

Pienestä kritiikistä huolimatta Poika joka menetti muistinsa oli hienohieno lanukirja, ja olen iloinen että tartuin siihen. Tämä kirja kannattaa lukea, jos tahtoo kokea vähän erilaisen, ajatuksella varustetun kirjan, joka osuu juuri sille kohderyhmälle joka tasapainottelee lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Mielestäni Poika joka menetti muistinsa on finlandiansa ansainnut.

Suosittelen kirjaa lapsille, nuorille ja vähän vanhemmillekin lukijoille. Niille, jotka haluavat lukea ajatuksia herättävän tarinan.