Kiersten White: Paranormaali ja Yliluonnollisesti

Kesäpäivät ajelehtivat rauhallisina kun katolle ropisee vettä ja hyttyset inisevät varjoissa. Löysin kirjastosta kaksi Kiersten Whiten romaania, jotka vaikuttivat sopivilta kesäisiksi välipaloiksi. Hiiviskeltyäni kirjaston nuortenhyllyjen välissä (miten niin muka ei ole yhtään noloa, jos aikuinen lainaa kirjoja nuortenosastolta?) päädyin nappaamaan mukaani Paranormaalin ja Yliluonnollisesti -kirjat, sekä vähän muutakin, mutta niistä lisää myöhemmin. Niputan nämä samaan arvosteluun, koska romaanisarjan osat on muutenkin helpompi mieltää yksittäiseksi kokonaisuudeksi.

Evie on 16-vuotias nuori, joka työskentelee Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, eli jahtaa paranormaaleja olentoja, jotka aiheuttavat ihmisille harmia. Eviellä on nimittäin erityinen kyky nähdä paranormaalien olentojen lumouksen läpi; ne eivät voi hämätä häntä, vaan hän näkee niiden todellisen olemuksen. Paranormaalissa Evien maailma saa kolauksen, kun hallintavirastoon pyydystetään Lend, omituinen muodonmuuttajapoika, johon Evie tuntee vetoa niin, että entinen keijupoikaystävä alkaa tuntua historialta -vaikka ei valitettavasti vielä olekaan sitä. Keijut nimittäin tuntuvat tahtovan Evieltä jotakin. Ja mikä on se olento, joka mystisesti tappaa paranormaaleja olentoja?

Yliluonnollisesti -kirjassa Evie on vihdoin päässyt elämään kaipaamaansa "tavallista elämää", mutta siitä huolimatta hän tuntee itsensä tyytymättömäksi. Työ hallintavirastossa oli sentään jännittävää ja hän sai kokea olevansa tärkeä. On lisäksi asioita, jotka painavat Evien mieltä: millaista on olla kuolevainen tyttö kuolemattoman pojan rinnalla? Millä hän saisi täytetyksi sisällään olevan tyhjyyden?

Whiten romaanit ovat hyväntuulista viihdettä, joka sekoittaa paranormaali romantiikka -kenttää vähän vähemmän siirappisella tavalla. Romaaneissa on hauskaa huumoria, eikä varsinainen romantiikka ole olennaisin osa kerronnassa. Lisäksi Whiten näkemys paranormaaleista olennoista on hitusen uskottavampi kuin monissa vertaisissa. Kaikille "ihaniin" vampyyreihin kyllästyneille Whiten näkemys on hupaisan virkistävä. Lisäksi White heittää kentälle myös monia sellaisia olentoja, joita ei samaan tapaan olekaan käsitelty.

Trilogian viimeinen osa ei ole ilmeisesti vielä ilmestynyt, mutta luen senkin mielenkiinnolla, kun se suomennetaan. Mitään häkellyttävää nämä eivät elämääni tuoneet, mutta ihan hauskaa luettavaa varsinkin näin kesällä, kun aivot ovat narikassa, eikä mikään syvällinen lukeminen oikein maistu. Uskon, että nämä olisivat varsin mieluista luettavaa nuorille, joille Evien pohtimat minuuteen ja identiteettiin liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia.

Suosittelen Kiersten Whiten trilogian ensimmäisiä osia paranormaaleja sävyjä sisältävien kirjojen ystäville. Niille, jotka pitävät yliluonnollisista olennoista ja ripauksesta romantiikkaa ja jännitystä. Myös aikuislukijoille välipalaksi.