Moira Young: Julma maa
Otava 2013
382s.
Kirjastosta
Moira Youngin kirja Julma maa tarttui mukaani kirjastoreissulla jo jonkin aikaa sitten. Kevät- ja kesäkiireet ovat jumittaneet tästä (ja monesta muustakin) kirjasta bloggaamista, mutta Julma maa kolahti sen verran hyvin, että tämä oli pakko nostaa vielä esille vaikka kirjan lukemisesta onkin vierähtänyt jo tovi.
Dystopiat ja YA-genreen sujahtavat kirjat ovat suosittuja edelleen. Julman maan suomentamisesta on jo muutama vuosi ja ilmeisesti kirjatrilogia ei ole saanut merkittävää suosiota, koska muita osia ei ole tietääkseni käännetty suomeksi. Minulle sääli, koska pidin kirjasta paljon. Sen asetelma, rosoinen maailma ja erikoinen kieli toimivat loistavasti.
Saba ja Lugh ovat kaksoset, jotka elävät isänsä ja pikkusiskonsa kanssa kuivassa, karussa maailmassa. Mustaviittaiset ratsastajat tulevat ja vievät Lughin ja surmaavat heidän isänsä. Saban on lähdettävä veljensä perään halki julman maan, joka on vieras ja outo. Saban ja hänen sisarensa Emmin matka Lughin perässä on raskas ja armoton, tarinan maailma on postapokalyptinen, raaka. Matkan varrelle osuu myös rakkaus, jota Saba ei päästäisi lähelle.
Julma maa on jakanut mielipiteitä erityisesti kerrontateknisten ratkaisujen takia. Puhekielisyys ja repliikkimerkintöjen puuttuminen voinee säikyttää osan lukijoista, mutta itse nautin kirjan lukemisesta ja kerronnasta, joka ikään kuin tuli iholle aivan eri tavalla kuin olin odottanut. Myös tarina veti mukanaan ja luin kirjan peläten koko ajan sen loppumista. Harmitti, kun kirjaston tietokannan selaaminen paljasti, ettei jatko-osia ole suomennettu.
Suosittelen romaania dystopioiden ja YA-genreen sijoittuvien romaanien ystäville.
2 kommenttia:
Äh katselin tätä tänään kirjastossa, nyt kaduttaa, etten ottanut sitä mukaani. Täytyy laittaa tämä kuitenkin korvan taakse tulevaa varten. Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta!
Suosittelen! Kerrontatyyli on kyllä jakanut lukijoiden mielipiteitä...
Lähetä kommentti