Marko Hautala: Itsevalaisevat
Tammi 2008
239s.
Kirjastosta
Elias Rosvik jättää rakastajattarensa. Eliaksen tytär Iiris katoaa. Maarian vastaanotolla käy outo, sulkeutunut poika, joka puhuu sisällään uivista kaloista. Marko Hautalan Itsevalaisevat rakentuu omituisista arjen kummallisuuksista, ihmisen sisällä uinuvasta pahasta, sekä hyytävän lakonisesta kerronnasta.
Olen lukenut Hautalalta aikaisemmin Torajyvät, joka oli todella vaikuttava ja mielenkiintoinen, kamala romaani. Itsevalaisevat onnistuu kutkuttavaan samalla tavalla: Hautalalla on kummallinen tapa kirjoittaa niin, että teksti menee ihon alle, sekä hyvässä että pahassa.
Itsevalaisevien juonta on vaikeaa selostaa paljastamatta lukijalle juttuja, jotka on hyvä oivaltaa itse. Henkilöiden kohtalot nivoutuvat toisiinsa, eikä Hautala käytä sanoja turhaan, vaan suhteellisen tiiviissä teoksella jokaisella sanalla on oma merkityksensä. Olen kirjan lukemisen jälkeen jotenkin ihan sanaton, enkä osaa oikein kuvailla fiiliksiä, jotka kirja herätti. Välillä se ällötti miltei huonovointisuuteen asti, välillä olin valmis ylistämään Hautalan neroutta maasta taivaaseen. Hämmentävä kirja kertakaikkiaan.
Kotimaisen kirjallisuuden kentällä on aika vähän hyviä kauhukirjailijoita (tai sitten en vain ole törmännyt niihin). Hautala osaa genrensä, mutta olen aika varma siitä, että en pysty lukemaan useampaa Hautalaa peräkkäin. Nämä vaativat tietyn mielentilan.
Suosittelen Hautalan Itsevalaisevia kauhunsekaisen realismin ystäville. Ei herkkiksille.
2 kommenttia:
Blogissani on sinulle haaste. :)
Olen lukenut Hautalalta tämän ja lisäksi Kuokkamummon ja Käärinliinat. Kiehtovia kirjoja kaikki omalla tavallaan. Kotimaista kauhua ei tosiaan ole ihan hirveästi. Hautalan lisäksi on tullut luettua Mia Vänskää.
Kiitos haasteesta :) Vänsää minäkin olen kokeillut, mutta Hautala on kyllä hyytävämpää...
Lähetä kommentti