Kristiina Vuori: Neidonpaula
Tammi 2015
555s.
Kesäkodin kirjahyllystä
Muutaman päivän hellejakson ansiosta (koska nuupahdan aina helteellä, enkä pysty tekemään mitään muuta kuin lukemaan) sain viimein luettua muutaman kirjan, jotka ovat poltelleet mielessäni jo pidempään. Kristiina Vuoren uusin Neidonpaula odotti jo kesämökin kirjahyllyssä, joten tartuin siihen, kun kuistin lämpömittari näytti lukemaa 32. Ehdottomasti liian kuuma kaikkeen muuhun paitsi sivujen kääntelyyn!
Neidonpaula kertoo Ilveksen suvun kaksostytöistä Britasta ja Trudasta, joiden äiti Kyllikki, vahva tietäjäverta kantava nainen, on päättänyt tyttöjen kohtalon ennalta. Äitinsä oppeja opiskellut Brita päätyy Naantalin Armonlaakson birgittalaisluostariin, kun taas pakanallisista opeista kieltäytynyt Truda naitetaan vaimoksi äidin parhaaksi katsomalle miehelle. Truda kuitenkin rakastuu luostarissa maalarina olevaan Lukakseen, eivätkä siskokset välty kolmiodraamalta, eivät synniltä, eivätkä kadotetulta rakkaudelta.
Neidonpaula oli kirjana mielenkiintoinen, toisaalta se tuotti pettymyksen. Lukukokemusta on vaikea kuvailla, koska se oli aika hämmentävä. Ensinnäkin tarinan keskeiset hahmot Brita ja Truda, joista Truda toimii minäkertojana ovat oudolla tavalla samanaikaisesti moniulotteisia ja yksiulotteisia hahmoja. Minulla oli kirjaa lukiessa koko ajan sellainen olo, että en pääse kertojan pään sisälle; en ymmärrä hänen motiivejaan, vaikuttimiaan enkä tahtoaan. Toisaalta taas hahmot olivat mielenkiintoisia, koska he eivät täyttäneet odotuksia. Brita ei ollut luostariin soveltuva kuuliainen tytär ja lopulta taas olikin, eikä Trudakaan oikein onnistunut kulkemaan niissä saappaissa, joihin tarina hänet yritti asettaa. Päähenkilökaksikko oli vaikeasti lähestyttävä, mikä teki hahmoista mielenkiintoisia, mutta toisaalta jollain tavalla turhauttavia. Odotin koko ajan, että hahmojen kehityksessä olisi tapahtunut jokin suuri, ratkaiseva käänne, mutta mielestäni sellaista ei missään vaiheessa tapahtunut, vaan hahmot jäivät polkemaan paikalleen. Hämmentävää.
Itse tarinan juoni oli melko tavanomainen, jopa pitkästyttävä. Keskiaikaan sijoittuvissa romaaneissa kielletty rakkaus, joka lopulta saa täyttymyksensä on vain niin nähty juttu, etten osaa enää saada siitä juuri mitään. Tarinankerronta itsessään on taattua Vuorta; kirjan maailma tuntuu historiallisesti uskottavalta ja Vuori on myös kehittynyt kertojana niin, että tarinaa lukiessa voi unohtaa lukevansa kirjaa sen sijaan, että kuvittelisi olevansa yhtäkkiä keskiajan maailmassa. Kielen tasolla tarina on saanut sanastoonsa vanhoja termejä, jotka istuvat kirjoitettuun kieleen tuntumatta teennäisiltä. Vuoren kirjat tuntuvat jakavan mielipiteitä, sillä esimerkiksi Kirjahilla piti Neidonpaulasta paljon enemmän kuin Disa Hannuntyttärestä, joka taas on Vuoren kirjoista minun suosikkini. Mutta näinhän sen onkin hyvä mennä. Mielenkiinnolla odotan, mitä Vuori seuraavaksi kirjoittaa!
Suosittelen Neidonpaulaa historiallisten romaanien ystäville.
6 kommenttia:
Tämä oli mielestäni paras Vuoren kirjoista, suosittelen :)
Jostain syystä en ole lukenut näitä Vuoren kirjoja vielä ollenkaan, vaikka historiallisia romaaneja paljon luenkin. Mistä suosittelisit aloitettavan?
Minulla on nykyään vähän ristiriitainen suhtautuminen Kristiina Vuoren kirjoihin. Olen tykännyt niistä... ja sitten en ole. Olen tähän mennessä lukenut kaikki hänen kirjansa (eniten olen pitänyt Siipirikosta), mutta joskus lukeminen on ollut tervaa. Pohdinkin nyt, viitsisinkö tarttua tähän osaan. Idea kuulostaa kiinnostavalta, luostarit ovat aina kiehtoneet ja tämä kirja kuulemma palaa hieman Näkijän tyttäreen.
Mai Laakso: No näin ne mielipiteet jakautuu! Mutta kiva kun tykkäsit :)
Jane: Ehkä kannattaa aloittaa Vuoren esikoisesta eli Näkijän tyttärestä. Oma suosikkini oli Disa Hannuntytär mutta siitä eivät kaikki ole pitäneet. Tyylillisesti nämä ovat aika lähellä Kaari Utrion tuotantoa, joten jos niitä olet lukenut niin luultavasti nämäkin toimivat :)
Reta Anna Maria: Vähän samat fiilikset! Ihan kuin odottaisi jotakin, mitä ei sitten tulekaan. Kelpo lukemista kuitenkin ja mielenkiintoista nähdä miten Vuori jatkaa uraansa. Itse en pitänyt Siipirikosta vaan suorastaan kahlasin sen läpi ;D
Lähetä kommentti