Metsän hämärä
Alakuloisessa metsässä
asuu sairas jumala.
Hämärässä metsässä ovat kukat niin kalpeita
ja linnut niin arkoja.
Miksi on tuuli varoittavia kuiskeita täynnä
ja tie synkistä aavistuksista pimeä?
Varjossa lepää sairas jumala
uneksuen ilkeitä unia -
Edith Södergran (Levottomia unia, 1929)
6 kommenttia:
Suosikkirunoni Södergranilta, joka on kyllä yksi suosikkirunoilijoistani. <3
Tämä on kyllä hieno runo Södergranilta. Yksi minunkin suosikeistani, vaikka muutama nousee ehkä vielä tämänkin ohitse. Tämänpäiväisellä kävelylenkillä metsässä oli jotakin tällaista fiilistä :)
Luin juuri tänään tuon Södergranin kokoelman ja ihastuin. :)
Kauniita kuvia ja kaunis runo.
T. Täysin arkista
Hieno runo, josta tunnelma välittyy aidosti.
Runot ovat kyllä niin vahvoja mielikuvien ja tunnelmien luojia. Ne ovat vähän kuin maalauksia: niitä vain katsoo ja katsoo ja löytää aina jotakin uutta ja outoa.
Lähetä kommentti