Nevil Shute: Viisi mustaa kanaa (ja hellettä!)

Nevil Shute: Viisi mustaa kanaa (A Town like Alice)
Kesämökin kirjahyllystä

Olen kesäkodissa. Täällä on paahtava helle. Pääni ei toimi kunnolla kun kaikki tuntuu sulavan. Onneksi tuuli pyörii puiden latvuksissa ja heittelee vaanhtopäitä järvelle. Voisin itsekin mennä aaltojen heiteltäväksi. Tai olla vaan paikallani.

Muutama kukkakuva kesäkodin lumoavasta, villistä, hallitsemattomasta, salaperäisestä puutarhasta. Vaikka tuntuu, että alkukesän kylmyys ja nyt tämä paahtava helle on saanut aikaiseksi sen, ettei mikään kuki niin kuin pitäisi.

Luin vähän aikaa sitten Nevil Shuten romaanin Viisi mustaa kanaa. Se oli melkoinen, mielenkiintoinen lukuelämys. Tämän kaltaisia kirjoja kaipaisin enemmänkin, varsinkin paahteisina iltapäivinä. Olen taas pahasti jäljessä kirjojen päivittämisestä blogiin, mutta onneksi minulle ei makseta tästä palkkaa enkä ole velkaa kenellekään. Se tästä nyt vielä puuttuisi.

Viisi mustaa kanaa alkaa asetelmasta, jossa lontoolainen lakimies on määrätty nuoren Jeanin omaisuuden vartijaksi naisen saatua testamentilla suuren summan rahaa. Tutustuessaan Jeaniin vanha Noel saa kuulla nuoren naisen uskomattoman tarinan, joka johdattaa lukijan Malesiaan, Japanilaisten vangiksi. Jeania painaa synkkä tapahtuma, jonka seurauksena nuori, viisi kanaa varastanut australialainen menetti henkensä. Jean haluaa palata takaisin Malesiaan ja rakentaa kaivon kyläläisille, jotka auttoivat japanilaisten vankeina ollutta naisjoukkoa selviytymään.

Ensinnä minua hykerrytti romaanin oivallinen kertojaratkaisu, joka olisi voinut olla sekava, mutta ei ollut sitä. Minäkertojana toimiva Noel antaa sujuvasti tilaa Jeanille ja muille hahmoille, vaikka kerronta karkaa Lontoon kaduilta aina Malesiaan ja Austraalian takamaille saakka. Kirja on eittämättä romanttinen, mutta samalla se kuvaa dramaattisia tapahtumia (joista olisin mieluusti lukenut enemmänkin) ja elämää ankarissa olosuhteissa. Jean on päähenkilönä ihanan toimelias, reipas ja aloitteellinen. Tavallaan hän tuo hyvässä mielessä mieleeni Tuulen viemän Scarletin.

Viisi mustaa kanaa oli mukavaa luettavaa. Kirjasta on tehty myös tv-sarja, joka olisi hauska joskus katsoa, jos se sattuu vastaan. Kirja herätti mielenkiinnon myös muuta Shuten tuotantoa kohtaan. Suosittelen kirjaa kesälukemiseksi verkkaisiin, utuisiin kesäiltoihin.