Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua

Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua
WSOY 2014
Kirjastosta

Noa herää leikkauspöydältä tippaletku kädessä ja parantunut leikkaushaava rintakehässä. Hän ei kuitenkaan ole sairaalassa. Hän tietää, että hänen on päästävä pakoon. Alkaa piinaava pakomatka, vaikka Noa ei tiedä ketä tai mitä hän pakenee. Toisaalla kultalusikka suussa kasvanut Peter saa kimppuunsa joukon kovaotteisia miehiä: hän on onnistunut hakkeroitumaan palvelimelle, jonne hänellä ei ole asiaa. Peteriä alkaa kiinnostaa, mitä hänen vanhempansa salailevat ja miksi kielto olla sekaantumatta asioihin tuntuu niin ehdottomalta. Hän päättää pestata nettipiireistä tutun Rainin selvittämään asiaa.

Kirja tarttui mukaani kirjastosta, koska luin ihan sattumalta Hesarin arvostelun aiheesta. En olisi luultavasti muuten tarttunut kirjaan ollenkaan, sillä kansi on jollain tavalla luotaantyöntävä, eikä kustantajan katalogin selostus ollut onnistunut vakuuttamaan minua niin, että olisin kiinnostunut kirjasta. Ilmeisesti sanomalehtien arvosteluilla on kuitenkin vaikutuksensa, koska käväisin heti kirjastosta poimimassa Kukaan ei kaipaa sinua -kirjan mukaani.

Romaani on trilogian ensimmäinen osa. Eletään hyvin pitkälti meidän todellisuutemme kaltaisessa maailmassa, jota kuitenkin varjostaa nuoriin tarttuva kuolettava sairaus PEMA. Sijaisperheestä toiseen hyppinyt ja lopulta itsenäisen elämän itselleen varastanut Noa muistuttaa Stieg Larssonin Millennium -trilogian Lisbet Salanderia ilmiömäisine hakkerintaitoineen ja syrjäänvetäytyvine luonteineen. Kirjaa oli virkistävä lukea, sillä se ei ollut leimallisesti varsinainen dystopia eikä ainakaan romanssi, vaikka kumpiakin aineksia oli hienoisesti ripoteltu mukaan. Internetin ihmemaan ja sähköisen maailman ottaminen osaksi tarinaa oli jotakin virkistävää ja uutta, kirja palautti mieleeni Ernest Clinen Ready Player Onen, jonka sivumennen sanoen haluaisin lukea taas jossain vaiheessa uudemman kerran.

Tässä kirjassa oli positiivista se, että se istuu luultavasti niin pojan kuin tytönkin käteen toisin kuin monet tällä hetkellä pinnalla olevat spefiromaanit. Tarinan hahmot olivat mielenkiintoisia ja myös pahiksella oli monta ulottuvuutta: tarinassa oli useampia näkökulmia mikä on aina mukavaa vaihtelua perinteisen hyvän ja pahan kamppailun sijaan. Luulenpa, että tartun myös jatko-osiin, jos niitä suomennetaan.

Suosittelen kirjaa kaikille YA-genreen sijoittuvien spefi- kirjojen ystäville, jotka tahtovat lukea vetävän seikkailun, joka välttää genren pahimmat karikot ja tuo myös ripauksen jotakin uutta.