Conn Iggulden: Ruusujen sota - Myrskylintu

Conn Iggulden: Ruusujen sota - Myrskylintu

Otava 2014

500s.

Arvostelukappale

Osa Vinttikamaria lukevista tietävät innostukseni Iso-Britaniaa ja yhtäältä historiallisia romaaneja kohtaan. Voinee arvata, että Conn Igguldenin 1400-luvulle sijoittuvan Ruusujen sota -sarjan ensimmäinen osa Myrskylintu oli ehdottomasti lukulistalla. Iggulden ei ole suosikkejani mitä tulee historiallisten romaanien kirjoittajiin, mutta aihe on niin kutkuttava, että tämä oli pakko lukea. Olen aikaisemmin lukenut Igguldenilta Tsingis-kaanin elämää käsittelevästä sarjasta muutaman ensimmäisen osan, mutta Keisari-sarja on toistaiseksi lukematta. Aihepiiriltään Igguldenin aikaisemmat kirjat eivät ole olleet mielenkiintoni ytimessä, joten ne ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Osasin kuitenkin odottaa Ruusujen sodalta miehistä miekkojen kalsketta, verta ja juonittelua. Ja sain mitä odotin.

Myrskylinnussa eletään 1400-lukua ja Henrik VI:n hallintokautta. Henrik nai nuoren Margareta Anjoulaisen (poliittisista syistä, kuten niihin aikoihin oli tapana), mutta heikko ja sairas kuningas ei pysty hallitsemaan valtakuntaa. Myrskylinnussa kuohunta Yorkien ja Lancastereiden sukujen välillä on alkamassa. Romaanin tarina seuraa kuohunnan eri vaiheita ja keskiössä on kuningattaren asemaan totuttelevan Margaretan kasvaminen rooliinsa Englannin kuningattarena ja heikon miehensä puolisona. Keskiössä on ehkä väärin ilmaistu, koska romaanin painopiste on ehdottomasti taisteluissa ja tuoksinnassa sen sijaan, että Iggulden olisi paneutunut ihmissuhteiden kuvaamiseen.

Harmi, sillä Margaretan ja Henrikin suhde on yksi kiinnostavimpia teemoja kirjassa. Viihteellisiin historiallisiin romaaneihin tykästyneenä kaipasin tietysti vieläkin enemmän ihmissuhdemättöä, mutta Iggulden selviytyi ihan tyylikkäästi tarinasta, johon oli tietysti pitänyt mahduttaa valtava määrä historiallisia faktoja. Kirja olikin varsin perusteellinen ja valaisi sellaista Englannin historian vaihetta, joka on kaiken Tudors-höpötyksen ohessa jäänyt vähän syrjään. Toisaalta Ruusujen sodan tematiikassa kiinnostaa myös se, että George R.R. Martinin on kerrottu ottaneen tuosta Englannin historian mielenkiintoisesta sukudraamasta viitteitä massiiviseen Tulen ja jään laulu -sarjaansa. Ja kieltämättä: onhan tarinoiden alkuasetelmissa jotakin samaa.

Kuvituskuvana maisemia viime kesän reissultani Englantiin. Kävin monessa
kirjassa vilahtaneessa paikassa, esimerkiksi Windsorissa sekä kuvissa
näkyvässä Doverissa. Kuuluisat kalkkikivikalliot olivat ajan ja turistien
kuluttamat ja kaupunkikin oli melkoisen teollinen, mutta linna oli komea
ja henki keskiajan tunnelmaa.

Myrskylintu oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kirja ja tulen varmasti lukemaan myös jatko-osat, joita Igguldenin tuntien ilmestyy useampi kappale ja suhteellisen nopealla aikavälillä. Kovin henkilökeskeistä ei Igguldenin tarinointi ole, mikä on minusta harmi, mutta nautin silti historiallisen romaanin maailmasta ja kerronnasta. Lisäksi kirja henkii ajankuvaa ja historiantuntemusta, mikä on aina plussaa.

Suosittelen Conn Igguldenin Myrskylintua historiallisten romaanien ystäville. Tämän mukaan voi heittäytyä ja lähteä matkalle menneisyyden Englantiin.