Pirjo Hassinen: Sano että haluat

Pirjo Hassinen: Sano että haluat (Otava), 410s.

Voisin päättää, että maaliskuu on jonkinlainen "huonokirjakuukausi". Ei, nyt olen epäreilu. En tiedä onko olemassa huonoja kirjoja, vaiko vain vääriä lukijoita. Viime postauksessani Chun Shun Beijing beibe -kirjasta tuskailin teosta, joka ei saanut minua yhtään innostumaan lukemisesta. Pirjo Hassisen kanssa meinasi käydä vähän samalla tavalla. Taisin aloittaa kirjan joskus helmikuussa, eikä siitä meinannut tulla loppua millään. 400 sivua silkkaa ihmissuhdesoppaa on vain ihan liikaa minulle.

Sano että haluat kertoo Laurasta ja tämän miehestä Jimistä, joka haaveilee perustavansa ravintolan työtoverinsa Essin kanssa. Ilmassa on kolmiodraaman ainekset, mutta psykologin työtä tekevä osittain minäkertojan, osittain kaikkitietävän kertojan roolissa toimiva Laura analysoi ja pohtii. Ja sitten Essi katoaa, eikä kukaan tiedä miksi. Tarinassa edetään eri aikatasoissa ja tarkastellaan tapahtumia monien kertojien silmin. Hassinen käyttää Lauran puheenvuoroissa ennakointia ja lukijan puhuttelua, mitkä saattavat ärsyttää tai luoda jännitettä. Minusta jännite puuttui oikeastaan kokonaan ja juoni otti mukaansa vasta ihan viimeisillä sivuilla.

En osaa sijoittaa Sano että haluat -romaania mihinkään lokeroon. Ehkä se on hyvä asia, ehkä ei. Huomaan tarvitsevani kontekstia ja viitekehystä (kerran humanisti on aina humanisti). Onko kirja parisuhdedraama vai dekkari? Trilleri? En tiedä. Viimeiselläkään sivulla en ole ihan varma siitä mitä olen lukenut.

Ei kuitenkaan käy kieltäminen, etteikö Hassinen olisi taitava sanojen käyttäjä. Hän huomioi maailmaa ja piirtää sen lukijan eteen tavalla, joka on melkein nautittava. Hän kuvailee melkein inhorealistisesti joitakin yksityiskohtia ja toisinaan taas piirtää lukijan eteen runollisen maiseman. Voi olla, että mieltymykseni lukijana ovat muuttuneet, kun sanon: vähemmän on enemmän. Tässä tarinassa olisi voinut olla sivuja puolet vähemmän, ja silti se olisi luultavasti toiminut yhtä hyvin. Jopa paremmin. Lukijana kiinnostus alkoi herpaantua, kun samoja asioita vatpottiin sivulta toiselle. Jotkut henkilöt tuntuivat täysin turhilta, kunnes kirjan lopulla paljastui, että heillä oli silti oma merkityksensä. Joka tapauksessa lukeminen tuntuu puuduttavalta, jos vaikuttaa siltä, että kertoja kuljettaa mukana täysin yhdentekeviä henkilöhahmoja.

Sano että haluat ei missään tapauksessa ollut kirja minua varten. Mutta en sano, etteikö tästä voisi tykätä, jos pitää kauniista kielenkäytöstä ja hitaasti kulkevasta juonesta. Aistillisuudesta. Sillä juuri sitä tämä romaani oli. Suosittelen pitkistä ja laveista tarinoista pitäville. Niille, jotka aistivat pieniä vivahduksia ja mutustavat kieltä.

Tämän on lukenut myös Booksy. Käykää tsekkaamassa!