Äänikirjailua

Olen melkein huomaamattani ajautunut siihen ajatukseen, että en pidä äänikirjaa kirjana ja unohdan siksi kirjoittaa kirjoista, jotka olen kuunnellut. Tämä on outoa. Jos ajatellaan tarinoita ja kertomuksia ylipäätään, on selvää, että suullisesti kerrotut tarinat ovat olleet olemassa hyvin pitkään ja kauan ennen kirjoitustaidon keksimistä saatikka kirjapainotekniikoita. Suullisesti kerrottu tarina on siis tarinaa aidoimmillaan. Nyt kuitenkin vain lyhyt kurkistus viime aikoina kuunneltuihin, koska olen nähtävästi jo unohtanut kaiken, mitä korvistani on valunut sisälle.

Ilkka Remes: Hiroshiman portit. Mielenkiintoista Remestä, joka nostaa päähenkilöksi jälleen Antti Korven. Tarinassa juostaan Seinen pohjaan joutuneen, Suomen päättäjistä arkaluontoisia asioita paljastaneen aineiston perässä, mietitään olemisen syvimpiä olemuksia ja pohditaan teorioita, joille X-filesitkin kalpenevat. Jännittävää oli myös muinaisen kartanpiirtäjä Piri Raisin osuus tarinassa. Remekselle annan huikeaa plussaa kunnioitettavasta tietomäärästä ja taustatöiden perusteellisuudesta!

Jyrki Pitkä: Ilmari Rautapää ja Punavuoren susimiehet. Okkultistisesta etsivä Rautapäästä kertovan kuunnelmasarjan aloitus, joka toimii nimenomaan lyhyenä trippinä. Pitkä sekoittelee mainiosti dekkariperinnettä ja yliluonnollista genreä mukavaksi sopaksi, jota ei hämmennellä liikaa. Äänikirja ei ehkä toimi perinteisemmän dekkarin ystäville, vaan pikemminkin niille, joille yliluonnollinen ei ole liian erikoinen juttu. Minulla on Rautapää -sarjaa vielä toinen kuunnelma kuuntelematta ja odotan mielenkiinnolla millaisia vastoinkäymisiä Rautapää joutuu kohtaamaan jatkossa. Punavuoren susimiehet -äänikirjasta löytyy hyvä arvostelu esim. Risingshadown sivuilta. Ainoana miinuksena on sanottava, että lukijana toimivan Markku Kurosen tempo oli hieman liian nopeaa Lars Svedbergin hyvin tasaiseen tahtiin tottuneelle kuuntelijalle.

Tällä hetkellä auton radiossa ei pauhaa mitään ja se tuntuu oudolta. NaNoWiMosta toipuminen vie vähän aikaa, eivätkä sanat vielä ole asettuneet paikoilleen kirjojen sivuille, kun tuntuu, että niitä edelleen pulppuilee ilmassa ja yritän pyydystää niitä kiinni kuin perhosia haaviin.