Siiri Enoranta: Nukkuu lapsi viallinen |
Nukkuu lapsi viallinen on nopeasti luettava kirja, joka jakaantuu oikeastaan kahteen osaan: Sonian elämä muuttuu, kun tauti kaataa hänet vuoteeseen ja enkeli hakee hänet mukaansa. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja Sonia tekee ihmeellisen matkan hiukan surumielisen ja lapsuuden enkelitauluista tutunomaisen hahmon kanssa.
Enorannan tyyli on kirjassa lapsen kieltä ja ajatusmaailmaa mukaileva. Jäin hiukan miettimään kirjan kohderyhmää. Itselleni tarinasta tuli jollain tavalla kaukaisen nostalginen olo, mutta en osaa kuvitella, mitä kirja antaa lapsilukijalle: ehkä se luo lohtua ja kertoo omalla tavallaan asioista, joita jokainen lapsi käy joskus pohtimaan. Tavallaan Nukkuu lapsi viallinen vertautuu Astrid Lingrenin Veljeni leijonanmieleen, sillä samalla tapaa tässäkin liikutaan maailmassa, joka on elävien ihmisten tavoittamattomissa.
Tätä pientä kirjaa suosittelen melkein kenelle tahansa lukijalle. Varmaan tämä sopii iltalukemiseksi perheeseen, jossa kuolemaa on jouduttu syystä tai toisesta murehtimaan.
7 kommenttia:
En ole lukenut, mutta tämän kirjan nimi vetoaa voimakkaasti. Onko se otettu jostain vanhemmasta jutusta, kun se tuntuu niin tutulta? En osaa paikantaa...
Kirja kiinnostaa ja muistutit minua, että tämä pitäisi lukea! Enorannaltahan on tulossa nyt uutuus Painajaisten lintukoto, mutta se ei ole tainnut ihan vielä ilmestyä.
Olen ostanut tämän ja Gisellen kuoleman, mutta en ole kumpaakaan vielä ehtinyt lukea. Kuten Sara tuossa muistutti pian on tulossa vielä lisää, joten pitäisi nyt kesällä tarttua. Tällä teoksella on tosiaan aivan ihana nimi.
Erja tuossa mainitsikin kirjan nimestä; siihen viitattiin kirjassa, kun Sonian kaveri lauleskeli "Heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viallinen". Oikea versiohan menee "nukkuu lapsi viaton". Tämä oli yksi kirjan mieleenpainuvimpia kohtauksia, voisin laittaa arvosteluuni lukunäytteen tuosta kohdasta, kunhan ehdin selata sen kirjasta.
Painajaisten lintukoto on minulla jo nyt kirjastosta varauksessa, vaikka kirja tulee vasta syksyllä ;)
Olen lukenut kaikki Enorannan tähän mennessä julkaistut kirjat. Pidin tästä, vaikka tämä oli jotenkin ahdistava. Gisellen kuolema oli myöskin aika ahdistava, valoton. Painajaisten lintukotoa odotan. Jatkaakohan se samalla ahdistuksen tematiikalla?
Vaikutuin syvästi Gisellen kuolemasta. Pitäisi lukea muutkin Enorannan kirjat.
B.N. Enorannan tematiikka on kieltämättä muuttunut synkemmäksi sitten Omenmean vallanhaltijan. painajaisten lintukodolta ehkä odottaakinnjotakin synkempää, mutta toisaalta haluaisin lukea häneltä myös jotakin kepeää ja iloista.
Anki: Suosittelen! Omenmea on enemmän satumainen, mutta tässä on synkempiäkin sävyjä, tosin ei sellaisella tasolla kuin Gisellessä...
Lähetä kommentti