Lisa See: Pionin rakkaus

Lisa See: Pionin rakkaus
(WSOY 2010), 417s.

Mökille mukana raahaamani kirjakasa hupeni ja kaivoin mökin pohjattomasta hyllystä Pionin rakkauden, joka taisi tarttua mukaan joskus jostakin kirja-alesta. Olen lukenut Seeltä aikaisemmin kirjan Lumikukka ja salainen viuhka. En pitänyt Pionin rakkaudesta aivan niin paljon kuin Lumikukasta, mutta silti tämä kirja piti minut otteessaan yön pikkutunneille saakka.

Pioni odottaa nuoren neidon velvollisuudella avioliittoaan jalat sidottuina kauniiksi liljoiksi. Hänen onnellisen nuoruutensa päättää oopperan väliajalla tavattu nuorukainen, jota kohtaan Pionin tunteet syttyvät palavina. Tajutessaan, ettei Pioni saa rakastamaansa miestä, hän näivettää itsensä rakkauteen aivan kuten tärkeäksi muodostuneen oopperan päähenkilö. Kun Pioni kuolee, alkaa todellinen tarina: kertomus 1600-luvun Kiinan uskomuksista, joissa kuolleet elävät maanpäällä elämää nälkäisinä aaveina. Pionin vaikutus maan päällä yhä eläviin ihmisiin on suuri, hengellä on valta, jota hän oppii käyttämään niin hyvässä kuin pahassa. Lopulta myös Pioni saa rauhan.

Olin vähällä lopettaa kirjan lukemisen, kun minäkertoja kuoli ennen kirjan puoliväliä. Takakansi kuitenkin paljasti, että tarina jatkuu myös sen jälkeen, ja päätinkin jatkaa henkenä vaeltavan Pionin elämän seuraamista. Lisa See onnistuu sekä tässä että Lumikukassa kertomaan kiinalaisen kulttuurin erityispiirteet vahvasti ja vakuuttavasti. Toki esimerkiksi jalkojensitomisrituaali nostetaan esille tavalla, joka saa pohtimaan onko itsetarkoituksena länsimaalaisten ajattelutapojen romuttaminen vaiko yksinkertaisesti karmaisevalta tuntuvalla rituaalilla herkuttelu. Kiinalainen maailmankuva on joka tapauksessa käsinkosketeltavissa ja kaunis kieli vie lukijaa eteenpäin runollisella tavallaan.

Niin Lumikukassa kuin Pionin rakkaudessa Lisa See nostaa esille kiinalaisten naisten vaietun historian ja heidän merkityksensä kulttuurin ja erityisesti kirjallisuuden kehityksessä. Lumikukassa ystävykset kirjoittelivat viestejä viuhkaan, kun taas Pionin rakkaudessa naisen luovuuden alttarina toimii oopperan käsikirjoitus, jonka marginaaleihin naiset tekevät merkintöjään ja kirjaavat samalla ylös salattua tietoaan. See korostaa kirjoissaan ystävyyttä ja naisen viisautta, jonka ei kuitenkaan ole ollut mahdollista puhjeta täyteen kukkaansa miesten hallitsemassa kulttuurissa. Jälkipuheen perusteella kirjassa on myös tosielämään perustuvia aineksia.

Suosittelen Pionin rakkautta luettavaksi niille, jotka ovat kiinnostuneita kiinalaisesta kulttuurista, ja nauttivat herkkien ja monia erilaisia sävyjä sisällään pitävien kirjojen lukemisesta. Olen aika varma, että joku muukin on lukenut tämän, mutta pikaisen etsiskelyn perusteella en löytänyt yhtäkään arvostelua.