Tämä ei tarkoita, ettenkö olisi pitänyt romaanista. Päinvastoin. Lumikko ja yhdeksän muuta oli surrealistinen sekoitus satua ja fantasiaa, paasilinnamaista kansankuvausta sekä välähdyksiä kirjailijuuden maailmasta. Lumiomena on kirjoittanut kirjasta niin hyvän arvostelun, etten ala juonta tässä sen paremmin selostaa vaan ohjaan teidät lukemaan lisää aiheesta täällä.
Minä luin kirjaa ikuisuuden, se ei oikein tempaissut minua mukaansa. Tämän kuvittelisin johtuvan siitä, etten oikein saanut tarttumapintaa henkilöhahmoista: minä kun tarvitsen mieluusti sellaisia hahmoja joihin pystyn tavalla tai toisella samaistumaan. Toinen lukemista jarruttava tekijä oli romaanin absurdius: olin kai kuvitellut lainanneeni kirjastosta sellaisen "ihan tavallisen suomalaisen kirjan", mutta tämä oli onneksi paljon enemmän.
Lumikko ja yhdeksän muuta pitää sisällään runsain mitoin kontekstia ja intertekstiä ja kaiken lisäksi Jääskeläisen kirjoitustyylissä ja tavassa luoda tarinaa on jotakin huomattavan taitavaa ja hienoa. Vaikka minun oli hankala tempautua tarinaan mukaan, en missään vaiheessa edes harkinnut jättäväni kirjaa kesken, vaan hahmot ja juonenkäänteet vaivasivat mieltäni. Kirjan maailma oli niin merkillinen. Luultavasti tulen joskus lukemaan tämän uudelleen saadakseni paremman otteen näinkin taidolla rakennetusta tekstistä.
Mutta kaistapäinen tämä kirja joka tapauksessa oli, siitä ei päästä mihinkään!
Suosittelen Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -romaania luettavaksi kirjallisuuden ja kirjoittamisen ystäville, niille jotka eivät pidä fantasiasta mutta haluavat lukea kirjan, joka venyttää todellisuuden ja arkielämän kausaliteettien rajat äärimmilleen. Niille, jotka uskovat tonttuihin ja otuksiin.
5 kommenttia:
Kaistapäinen on aika hyvä luonnehdinta. Minun mielestäni samaan aikaan kaistapäinen, ihana, synkeä ja unenomainen. Samoin se, että suosittelet kirjaa niille, jotka eivät pidä fantasiasta, mutta haluavat venyttää toden ja jonkinlaisen maagisuuden rajaa, sopii ainakin minulle.
Oletko lukenut Jääskeläisen uusimman romaanin, Harjukaupungin salakäytävät? Se on ehkä vähemmän kaistapäinen ja paljon ihanampi, mutta varsin outo sekin. Harjukaupungin salakäytävät oli yksi viime vuoden suosikkikirjoistani.
Kiitos linkityksestä. :)
Hei Lumiomena! En ole vielä lukenut Harjukaupungin salakäytäviä, kun se tuntuu olevan kirjastossa koko ajan lainassa. Sitä itseasiassa alunalkaen lähdinkin metsästämään ja nappasin korvikkeeksi hyllystä tämän. Harjukaupunki menee kyllä ehdottomasti lukulistalle kunhan saan sen jostakin käsiini. Sen verran paljon kehuja olen romaanista kuullut...
Minä en ole tätä Lumikkoa lukenut, mutta Harjukaupunki vei lujaa. Pasi kirjoittaa ihastuttavan epäsuomalaisesti. Hän voisi olla kotoisin ihan mistä muualta tahansa, mutta ei Suomesta. Fantasia ei ole minunkaan lajini, mutta haluan venyttää toden rajaa mahdollisiman pitkälle ja siinä Pasi on kuin tilaustyö!
Minulle kävi samoin kuin sinulle Ahmu. Olisin halunnut lukea Harjukaupungin salakäytävät, mutta kun sitä ei kirjastossa ollut päätin lukea Lumikon. Oli kyllä mielettömän hieno lukukokemus ja odotan entistä enemmän pääseväni lukemaan Harjukaupunkia. :)
Leena Lumi: Kannattaa lukea myös Lumikko, sillä voisin kyllä kuvitella, että pidät siitä varmasti. Olin itse ihan yllättynyt, että tällainenkin romaani on olemassa!
Kielo: Harjukaupunki pitäisi saada kyllä luettavaksi pian! Ja luultavasti luen myös Lumikon joskus uudelleen, jos osaisin tarttua siihen paremmalla ennakkoasenteella :)
Lähetä kommentti