Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun Klaani: kirja ja elokuva

Suomalaissukuisen Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -kirjasarjan ensimmäinen osa Luolakarhun klaani kertoo cro-magnontyttö Aylan lapsuudesta ja nuoruudesta. Ayla menettää perheensä maanjäristyksessä ja päätyy neandertalilaisen Luolakarhun klaanin kasvatiksi. Kahden ihmisrodun välillä on kuitenkin suuria ristiriitoja: tavat ja tottumukset ovat erilaisia, eikä Aylalla ole klaanilaisten "muistitietoa", jonka avulla klaanin omat lapset oppivat yhteisön tavoille. Sinisilmäinen ja vaaleatukkainen Ayla kuuluu Muihin, eikä vanhoihin toteemihenkiin uskova klaani tiedä miten omituiseen lapseen pitäisi suhtautua. Luolakarhun klaanin yksityiskohtaisempi juoniselostus löytyy mm. Sallan lukupäiväkirjasta. Salla vinkkaa myös Grezen hauskaan sarjakuvastrippiin, joka kiteyttää vallan osuvasti Maan lapset -kirjasarjan sisällön! Käykää kurkistamassa!

Luolakarhun klaanin voisi kai sanoa olevan jo jonkinlainen klassikko, ainakin se on yksi paleofiktiiivisen genren tunnetuimpia teoksia ja taattua tavaraa jokaiselle romanttis-historiallisesta draamasta innostuvalle lukijalle. Oikeastaan Maan lapset -sarjaa voisi verrata Diana Gabaldonin Matkantekijä sarjaan, jonka luin läpi viime vuoden puolella. Samaan tapaan myös Untinen-Auel kehittelee historiallisten faktojen ympärille vetävän, romanttisen tarinan, josta ei puutu jännitystä eikä myöskään erotiikkaa. Olen lukenut Maan lapset -sarjan läpi joskus vuosia sitten ja nyt tartuin Luolakarhun klaaniin, koska sain käsiini siihen perustuvan, 1980-luvulla tehdyn elokuvan!

Luolakarhun klaanin erääksi mielenkiintoisimmista piirteistä muodostuvat kahden ihmisrodun väliset erot. Neanderilaisethan katosivat jonnekin historian hämärään, kun cro-magnonin ihminen valtasi yhä enemmän elintilaa itselleen. Untinen-Auel ei viisaasti esitä neandertalilaisia osaamattomina ja typerinä "apinaihmisinä", vaan kuvailee hienosti neandertalilaisen perimässä kulkevaa muistitietoa ja uskomuskulttuuria. Ihmisrotujen väliset erot kuitenkin johtavat lopulta siihen, ettei Aylankaan ole mahdollista sulautua klaaniin, vaan hänen on hakeuduttava omiensa, Muiden pariin.

Untinen-Auelin romaaniin perustuva, -86 valmistunut elokuva on pikkuisen huvittava nostalgiapläjäys, joka toisaalta onnistuu kuvittamaan klassikkokirjan ihan kelpoisella ja hyväsyttävällä tavalla. Elokuva noudattelee romaanin juonta kohtuullisesti, mutta ymmärrettävistä syistä monia yksityiskohtia on jouduttu monisataasivuiseen romaaniin perustuvasta elokuvasta jättämään pois. Elokuva on kuitenkin joka tapauksessa ihan viihdyttävä otos romaanin maailmasta, ja toisaalta 80-90-luvun elokuvanteon tunnelma välittyy katsojalle sympaattisella tavalla. Kirjan tunnelmaa ja moniuloitteisuutta elokuva ei kuitenkaan pysty toistamaan, minkä takia en lähtisikään suosittelemaan elokuvaa sellaiselle, joka ei ole Luolakarhun klaania lukenut.

Plussaa Luolakarhun klaani -elokuva saa ehdottomasti siitä, etteivät neandertalilaiset puhu englantia, vaan urahtelevat ja viittovat elekieltä, kuten romaanikin antaa ymmärtää. Tämä tosin tekee elokuvan dialogista melkoisen köyhän, mikä tavallaan sopii elokuvan henkeen ihan hyvin. Erityisen eeppistä elokuvakokemusta Luolakarhun klaanista on turha odottaa.

Suosittelen Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaania luettavaksi niille, jotka tahtovat lukea vetävän ja otteessaan pitävän historiallisen romaanin. Niille, jotka ovat kiinnostuneita esihistorian hämärästä ja siitä maailmasta jossa varhaisimmat esi-isämme ovat joskus eläneet. Tämä on hyvä lukuromaani vaikka lomalukemiseksi. Elokuva kannattaa katsoa, jos kaipaa nostalgisen kuvituksen kirjan maalaamalle mielikuvalle.

Lisäys: Untinen-Auelin Maan lapset -sarjan uusin osa The Land Of The Painted Caves eli Maalattujen luolien maa ilmestyy sekä suomennettuna että alkuperäiskielellä maaliskuun 2011 lopulla!