Kirjakauppahaaveilua

Sunnuntaina ostoskeskus oli vielä yllättävän rauhallinen. Ilmeisesti joulukiireet eivät ole vielä alkaneet. Joulusta tosin jo muistuttivat käytävillä kiertelevä joulupukki (laihtunut raukka, jonka puku roikkui päällä ja parta sojotti sinne tänne), sekä jouluvalot ja kauppojen tuotevalikoimaan eksynyt joulutavara. Minulla joulun odotus alkaa vasta joulukuun alussa. Vielä en jaksa höösätä, mutta kirjakauppoja voi sentään silmäillä joululahjahankintoja silmällä pitäen...

Joe Abercrombien romaanissa
Ase itse oli viehättävältä
tuntuvat kannet!

Oikeastaan menin tutkimaan kirjakaupan valikoimaa aikomuksenani hypistellä Patric Rothfussin romaania Tuulen nimi. Kyseessä on suhteellisen äskettäin julkaistu, esittelyjen perusteella mielenkiintoiselta vaikuttava fantasiakirja. En kuitenkaan löytänyt. Sattuuko jollain olemaan empiiristä kokemusta kyseisestä opuksesta? Kannattaako lukea?

Sain kuitenkin käpälöityä toista fantasiakirjaa, joka kiinnitti huomioni ainoastaan hykerryttävän kantensa ansiosta. Kansipaperi tuntui lähestulkoon nahkaiselta tai kankaiselta, ja sisältönsäkin puolesta tämä kirja voisi olla sellainen, jonka joskus luen: Joe Abercrombien Ase itse. Tätä oli mukava pidellä ja sehän on sähkökirjoja mainostavassa maailmassa olennaisen tärkeä asia!

Kaikenlaisia kauhu-
ja mörkökirjoja

Nyt kun vampyyrit ovat kokeneet inflaation ja menneet pois muodista, voisin tarttua Austenia parodioivaan Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit, jota on kaikesta huolimatta kehuttu yllättävän hauskaksi ja onnistuneeksi tekeleeksi. Kai se kuriositeettina menisi? Houkuttelisi myös lukea John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama, sekä Kuinka kuolleita käsitellään. Lukiessani Ystävät hämärän jälkeen ihastuin jotenkin hänen tyyliinsä, joka piti otteessaan ja järkytti. Luultavasti myös kirjailijan muissa romaaneissa on samanlaista henkeä, ainakin takakannesta päätellen. Tämä on jännittävää, sillä en ole koskaan erityisemmin pitänyt kauhukertomuksista tai jännityksestä. Linqvist luo kaiketi jonkun poikkeuden tähänkin sääntöön.

Miehen omassa kirjassa
on kaikkea tarpeellista ja
tarpeetonta miehille...

Miespuolisia lahjansaajia ajatellen voikin pistää korvan taakse hauskan Miehen oma kirja, joka pitää sisällään erilaisia tarpeellisia ja tarpeettomia vinkkejä miehen arkeen ja elämään. En yleensä innostu tällaisista hassuista opaskirjoista, mutta tässäkin julkaisussa tyylillä ja kirjan ulkonäöllä oli olennainen merkitys: kangaskannet, mukava malli, vanhahtava taitto ja mustatut sivunreunat takaavat sen, että kirjaa on pakko hiplöidä, vaikka sisältö ei olisikaan ihan täyttä ja tarpeellista asiaa.

Nyt sitten vain väkertämään joululahjatoivelistaa, joka pääsääntöisesti pitää sisällään kovia ja kulmikkaita paketteja. Millaisia toivekirjoja teidän listallenne on tulossa?