Riikka Pulkkinen: Totta

Siinä se oli. Riikka Pulkkisen kehuttu romaani Totta, jonka käännösoikeuksia on myyty ympäri maailmaa, joka sai Finlandia -ehdokkuuden, ja jonka ansioita on mediassa kehuttu aina taivaisiin saakka. Siinä se oli.

Totta -romaanin lukukokemuksessa kiteytyy oivallisesti se, millainen lukija minä olen. Totta oli eittämättä mahdottoman kauniilla ja lyyrisellä kielellä kirjoitettu, ovelasti punottu romaani, joka kertoo rakkaudesta, surusta, ikävästä ja muistamisen problematiikasta. Romaanissa on päällekkäisiä kertojia, jotka varastavat toisiltaan sijaa. On mielikuvitusta ja keksittyjä maailmoja. Ja sitten se, mikä on totta.

 Mutta. Pulkkisen romaanissa kuitenkin kiteytyy elävästi se, mitä minä kuvailen aina "suomalaiseksi kirjallisuudeksi". Ensinnäkin Totta toistaa tavallaan Pulkkisen esikoisromaanin Rajan teemoja, ja myös henkilöhahmoista löytyy yhtäläisyyksiä. Tämä ei sinällään haittaa, mutta sitten nouseekin kysymykseksi se, mitä kukin lukija kaipaa saadakseen lukukokemuksestaan sen, mitä on hakenut. Totta on siis hienosta ja taidokkaasta juonenkuljetuksestaan huolimatta juurikin sellainen suomalainen romaani, jonka perusajatuksessa ei ole oikeastaan yhtään mitään sellaista, mitä noin keskimäärin joka toinen suomalainen kirjailija ei olisi aikaisemmin kirjoittanut tai ainakin ajatellut.

Totta kertoo tarinaa ikääntyvästä pariskunnasta, jonka rouva on kuolemassa syöpään. Se kertoo tyttärestä ja tyttärentyttärestä, jotka kantavat omia murheitaan. Ja se kertoo Eevasta, joka on toiminut aikoinaan perheen kotiapulaisena ja ollut suhteessa vanhan pariskunnan miehen kanssa. Tyttärentyttären ja Eevan tarinat limittyvät toisiinsa, eikä lukija voi enää lopussa olla varma, ovatko tapahtuneet asiat käyneet Eevalle vaiko tyttärentyttärelle, Annalle.

Mikä sitten pisti vastaan? Olen monta kertaa maininnut lukevani romaaneja siksi, että ne tuottavat minulle mielihyvää ja mahdollistavat sellaisia asioita joita en muuten pystyisi kokemaan. Ehkäpä tässä elämäntilanteessa Pulkkisen romaanien tyyppisten"suomalaiskansan lyyristen kuvausten" lukeminen ei anna minulle juurikaan mitään. En halua lukea surusta, pettämisestä, enkä pienen ihmisen arjen kuvauksesta ja mielikuvitusleikeistä, vaan mielummin seikkailuista jossain siellä missä en ole itse käynyt ja mitä en ole kokenut. Pulkkisen kuvaama maailma on niin sanotusti jo nähty.

Ei silti, yritän nyt tässä kiemurrella ulos itse kutomastani hämähäkinseitistä. Pulkkisen Totta, sekä aikaisempi romaani Raja ovat ehdottomasti hienoja kirjoja ja niiden kieli on kaunista ja taidokasta. Ihan ansaittua lienee se kaikki hehkutus, jonka Pulkkinen on romaaneillaan saanut. En usko, että kyse on myöskään minun sivistymättömästä kirjamaustani. Tämä ei vain nyt sopinut mielentilaani ollenkaan.

Ja muuten: näyttäkää minulle oikeasti edes kourallinen ihmisiä, jotka ajattelevat niin älykkäästi ja syvällisesti kuin Pulkkisen romaanin hahmot. Ja jos se ihmisjoukko sattuu vielä olemaan samassa paikassa samaan aikaan, niin myönnän virheeni ja totean että en tajua mistään mitään...

Suosittelen luettavaksi niille, jotka innostuvat lyyrisestä ja kuvailevasta kielestä ja ihmisluonteen syvyyksiä luotaavasta juonesta, joka rakentuu pienten yksityiskohtien varaan sekä toisaalta myös niille, jotka tahtovat lukea tällä hetkellä huippusuosituksi ja -lahjakkaaksi luokitellun kirjailijan teoksen.

Derren Brown: Miten mieltä hallitaan

Kuppi teetä ja Derren Brown

Ihmisen mieli on ihmeellinen asia. Se joustaa kuin kuminauha ja vääntyy tarvittaessa juuri sinne minne halutaan: ainakin siinä tapauksessa, että sitä osaa hallita ja pompotella tahtonsa mukaan.

Tv-taikurina ja mentalistina tunnetun Derren Brownin opas Miten mieltä hallitaan pureutuu hämmästelemään ihmismieltä, ja avaa niitä kikkoja, joiden avulla Brown luo illuusion kyvystään lukea ihmismieliä ja ohjailla ihmisiä tahtonsa mukaan.

Innostukseni lukea tämä kirja sai alkunsa siitä, kun näin eräissä pikkujouluissa ilmielämän "mentalistin", joka esityksessään käytteli joitakin Browninkin neuvomia kikkoja. Hauskaa oli nimenomaan se, että kyseessä ei ollut minkäänlainen taikatemppuilu, vaan ihan silkka psykologia ja harjaantuneisuus, joiden tietämys mahdollisti sen, että esiintyjä pystyi pienistä eleistä lukemaan ihmisiä ja paljastamaan esimerkiksi avustajan kädessä olevan korttinipun kortit. Se oli toki viihdyttävää, mutta ennen kaikkea mielenkiintoista. Onko ihmistä todella sillä tavalla mahdollista lukea ja paljastaa mitä hän "ajattelee". No, onpa hyvinkin, ainakin tietyissä määrin.

Brownin kirja ei missään tapauksessa ole taikatemppuopas, vaan pikemminkin sitä voisi pitä viihteelliseen muotoon puettuna psykologian oppaana, joka esittelee valheenpaljastuskikkojen lisäksi myös äärimmäisen tehokkaita ja toimivia muistitaktiikoita ja muita ihmismielen harhauttamiseen liittyviä ihmetyksiä. Varsin viihdyttävää lukemista joulunodotukseen, ja kokeilinpa jo muutamaa kikkaa mieheenikin. Toimivat.

Suosittelen ihmismielen ihmeellisyyksistä kiinnostuneelle lukijalle, jonka elämänasenteessa on ripaus skeptismiä, kokeilunhalua ja rajatonta uskoa ihmismielen mahdollisuuksiin.

2x100 kirjaa

Olen törmännyt muutamassa blogissa kirjalistauksiin, jotka perustuvat BBC:n ja Ilta-Sanomien klassikkokirjaluetteloihin. Ja koska en ole saanut vähään aikaan työkiireistä johtuen luettua mitään, päätin ottaa osaa ja katsastaa mitä on tullut listalta luettua. Lukemani kirjat tummennettuna.

1 Pride and Prejudice – Jane Austen
2 The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3 Jane Eyre – Charlotte Bronte
4 Harry Potter series – JK Rowling
5 To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6 The Bible
7 Wuthering Heights – Emily Bronte
8 Nineteen Eighty Four – George Orwell
9 His Dark Materials – Philip Pullman
10 Great Expectations – Charles Dickens
11 Little Women – Louisa M Alcott
12 Tess of the D’Urbervilles – Thomas Hardy
13 Catch 22 – Joseph Heller
14 Complete Works of Shakespeare
15 Rebecca – Daphne Du Maurier
16 The Hobbit – JRR Tolkien
17 Birdsong – Sebastian Faulk
18 Catcher in the Rye – JD Salinger
19 The Time Traveler’s Wife – Audrey Niffenegger
20 Middlemarch – George Eliot
21 Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22 The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23 Bleak House - Charles Dickens
24 War and Peace – Leo Tolstoy
25 The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26 Brideshead Revisited - Evelyn Waugh
27 Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28 Grapes of Wrath – John Steinbeck
29 Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30 The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31 Anna Karenina – Leo Tolstoy
32 David Copperfield – Charles Dickens
33 Chronicles of Narnia – CS Lewis
34 Emma -Jane Austen
35 Persuasion – Jane Austen
36 The Lion, The Witch and the Wardrobe – CS Lewis
37 The Kite Runner - Khaled Hosseini
38 Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Bernieres
39 Memoirs of a Geisha – Arthur Golden
40 Winnie the Pooh – A.A. Milne
41 Animal Farm – George Orwell
42 The Da Vinci Code – Dan Brown
43 One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44 A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45 The Woman in White – Wilkie Collins
46 Anne of Green Gables – LM Montgomery
47 Far From The Madding Crowd – Thomas Hardy
48 The Handmaid’s Tale – Margaret Atwood
49 Lord of the Flies – William Golding
50 Atonement – Ian McEwan
51 Life of Pi – Yann Martel
52 Dune – Frank Herbert
53 Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54 Sense and Sensibility – Jane Austen
55 A Suitable Boy – Vikram Seth
56 The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57 A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58 Brave New World – Aldous Huxley
59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60 Love In The Time Of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61 Of Mice and Men – John Steinbeck
62 Lolita – Vladimir Nabokov
63 The Secret History – Donna Tartt
64 The Lovely Bones – Alice Sebold
65 Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66 On The Road – Jack Kerouac
67 Jude the Obscure – Thomas Hardy
68 Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69 Midnight’s Children – Salman Rushdie
70 Moby Dick – Herman Melville
71 Oliver Twist – Charles Dickens
72 Dracula – Bram Stoker
73 The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74 Notes From A Small Island – Bill Bryson
75 Ulysses – James Joyce
76 The Inferno – Dante
77 Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78 Germinal – Emile Zola
79 Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80 Possession – AS Byatt
81 A Christmas Carol – Charles Dickens
82 Cloud Atlas – David Mitchell
83 The Color Purple – Alice Walker
84 The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85 Madame Bovary – Gustave Flaubert
86 A Fine Balance – Rohinton Mistry
87 Charlotte’s Web – E.B. White
88 The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89 Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90 The Faraway Tree Collection – Enid Blyton
91 Heart of Darkness – Joseph Conrad
92 The Little Prince – Antoine De Saint-Exupery
93 The Wasp Factory – Iain Banks
94 Watership Down – Richard Adams
95 A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96 A Town Like Alice – Nevil Shute
97 The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98 Hamlet – William Shakespeare
99 Charlie and the Chocolate Factory – Roald Dahl
100 Les Miserables – Victor Hugo

BBC:n listauksesta luettu on 30, tosin lastenkirjat olen lukenut/luetuttanut/kuunnellut joskus ihan pienenä, mutta kuitenkin.


1. Aapeli: Siunattu hulluus
2. Adams Douglas: Linnunradan käsikirja liftareille
3. Aho Juhani: Rautatie
4. Atwood Margaret: Sokea surmaaja
5. Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo
6. Auster Paul: Yksinäisyyden äärellä
7. Beauvoir Simone de: Toinen sukupuoli
8. Beecher-Stowe Harriet: Setä Tuomon tupa
9. Bellow Saul: Herzog
10. Bergman Ingmar: Kohtauksia eräästä avioliitosta
11. Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan
12. Camus Albert: Sivullinen
13. Canth Minna: Köyhää kansaa
14. Carpelam Bo: Axel
15. Dickens Charles: Oliver Twist
16. Donner Jörn: Isä ja poika
17. Dostojevski Fjodor: Rikos ja rangaistus
18. Dumas Alexandre: Monte Criston kreivi
19. Duras Marguerite: Rakastaja
20. Flaubert Gustave: Madame Bovary
21. Garcia Márquez Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys
22. Gogol Nikolai: Kuolleet sielut
23. Grass Günter: Peltirumpu
24. Haavikko Paavo: Puut, kaikki heidän vihreytensä
25. Hassinen Pirjo: Kuninkaanpuisto
26. Hemingway Ernest: Kenelle kellot soivat
27. Hietamies Laila: Valamon yksinäinen
28. Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie
29. Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija
30. Huxley Aldous: Uljas uusi maailma
31. Hyry Antti: Kevättä ja syksyä
32. Hämäläinen Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä
33. Härkönen Anna-Leena: Häräntappoase
34. Itkonen Juha: Kohti
35. Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi
36. Jansson Tove: Vaarallinen juhannus
37. Joenpelto Eeva: Vetää kaikista ovista
38. Joyce James: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
39. Kafka Franz: Oikeusjuttu
40. Kalevala
41. Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä
42. Kianto Ilmari: Punainen viiva
43. Kihlman Christer: Kallis prinssi
44. Kilpi Eeva: Kesä ja keski-ikäinen nainen
45. Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä
46. Krohn Leena: Tainaron
47. Lahiri Jhumpa: Tämä siunattu koti
48. Lander Leena: Käsky
49. Lehtonen Joel: Putkinotko
50. Lindgren Astrid: Peppi pitkätossu
51. Linna Väinö: Tuntematon sotilas
52. Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla
53. Lundán Reko ja Tina: Viikkoja, kuukausia
54. Majakovski Vladimir: Pilvi housuissa
55. Mann Thomas: Taikavuori
56. McEwan Ian: Sovitus
57. Meri Veijo: Manillaköysi
58. Meriluoto Aila: Lasimaalaus
59. Miller Arthur: Ajan uurteita
60. Miller Henry: Kravun kääntöpiiri
61. Milne A.A.: Nalle Puh
62. Montgomery L.M.: Annan nuoruusvuodet
63. Mukka Timo K.: Maa on syntinen laulu
64. Murakami Haruki: Kafka rannalla
65. Mäkelä Hannu: Mestari
66. Neruda Pablo: Andien mainingit
67. Oksanen Sofi: Puhdistus
68. Paasilinna Arto: Onnellinen mies
69. Paavolainen Olavi: Synkkä yksinpuhelu
70. Peltonen Juhani: Elmo
71. Proulx Annie: Lyhyt kantama
72. Pulkkinen Riikka: Raja
73. Päätalo Kalle: Nuoruuden savotat
74. Raittila Hannu: Canal Grande
75. Remes Ilkka: 6/12
76. Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi
77. Rushdie Salman: Keskiyön lapset
78. Roth Philip: Amerikkalainen pastoraali
79. Saarikoski Pentti: Mitä tapahtuu todella?
80. Saisio Pirkko: Elämänmeno
81. Shakespeare William: Hamlet
82. Shields Carol: Kivipäiväkirjat
83. Salama Hannu: Minä, Olli ja Orvokki
84. Sartre Jean-Paul: Inho
85. Sillanpää F.E.: Nuorena nukkunut
86. Solzhenitsyn Aleksandr: Vankileirien saaristo
87. Steinbeck John: Hiiriä ja ihmisiä
88. Styron William: Sofien valinta
89. Swan Anni: Tottisalmen perillinen
90. Tervo Jari: Troikka
91. Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta
92. Tolstoi Leo: Anna Karenina
93. Turkka Jouko: Aiheita
94. Tuuri Antti: Pohjanmaa
95. Twain Mark: Huckleberry Finnin seikkailut
96. Utrio Kaari: Eevan tyttäret
97. Vartio Marja-Liisa: Hänen olivat linnut
98. Viita Lauri: Betonimylläri
99. Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen
100. Westö Kjell: Missä kuljimme kerran

IS:n listasta 18, sillä nuo suomalaiset eivät ole koskaan olleet lähellä sydäntäni. Useampaa olen aloittanut, kuten vaikka Härkösen Häränappoasetta, mutta kesken ovat auttamatta jääneet...

Nanowrimo 2010: Ne maagiset 50 000 sanaa

50 000 sanaa kirjoittaneena ja Nanowrimon selättäneenä kommentoin aiheesta vielä kerran. Vaadittu sanamäärä tuli siis täyteen jo joitain päiviä sitten, kirjoitin tänä vuonna ennätystahdilla aikaa ja kirjoituskaveriani Sutta vastaan. Kiitos hänelle hyvästä kirityksestä. Nyt homma on paketissa ja voi taas hyvällä omallatunnolla tarttua kirjoihin ja lukea...lukea... lukea...

Ne, jotka eivät vielä tänä vuonna osallistuneet, tai eivät muuten tiedä tarpeekseen Nanowrimosta, voivat poiketa nettisivuilla osoitteessa www.nanowrimo.org. Marraskuu on onneksi joka vuosi!

Kirjakauppahaaveilua

Sunnuntaina ostoskeskus oli vielä yllättävän rauhallinen. Ilmeisesti joulukiireet eivät ole vielä alkaneet. Joulusta tosin jo muistuttivat käytävillä kiertelevä joulupukki (laihtunut raukka, jonka puku roikkui päällä ja parta sojotti sinne tänne), sekä jouluvalot ja kauppojen tuotevalikoimaan eksynyt joulutavara. Minulla joulun odotus alkaa vasta joulukuun alussa. Vielä en jaksa höösätä, mutta kirjakauppoja voi sentään silmäillä joululahjahankintoja silmällä pitäen...

Joe Abercrombien romaanissa
Ase itse oli viehättävältä
tuntuvat kannet!

Oikeastaan menin tutkimaan kirjakaupan valikoimaa aikomuksenani hypistellä Patric Rothfussin romaania Tuulen nimi. Kyseessä on suhteellisen äskettäin julkaistu, esittelyjen perusteella mielenkiintoiselta vaikuttava fantasiakirja. En kuitenkaan löytänyt. Sattuuko jollain olemaan empiiristä kokemusta kyseisestä opuksesta? Kannattaako lukea?

Sain kuitenkin käpälöityä toista fantasiakirjaa, joka kiinnitti huomioni ainoastaan hykerryttävän kantensa ansiosta. Kansipaperi tuntui lähestulkoon nahkaiselta tai kankaiselta, ja sisältönsäkin puolesta tämä kirja voisi olla sellainen, jonka joskus luen: Joe Abercrombien Ase itse. Tätä oli mukava pidellä ja sehän on sähkökirjoja mainostavassa maailmassa olennaisen tärkeä asia!

Kaikenlaisia kauhu-
ja mörkökirjoja

Nyt kun vampyyrit ovat kokeneet inflaation ja menneet pois muodista, voisin tarttua Austenia parodioivaan Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit, jota on kaikesta huolimatta kehuttu yllättävän hauskaksi ja onnistuneeksi tekeleeksi. Kai se kuriositeettina menisi? Houkuttelisi myös lukea John Ajvide Lindqvistin Ihmissatama, sekä Kuinka kuolleita käsitellään. Lukiessani Ystävät hämärän jälkeen ihastuin jotenkin hänen tyyliinsä, joka piti otteessaan ja järkytti. Luultavasti myös kirjailijan muissa romaaneissa on samanlaista henkeä, ainakin takakannesta päätellen. Tämä on jännittävää, sillä en ole koskaan erityisemmin pitänyt kauhukertomuksista tai jännityksestä. Linqvist luo kaiketi jonkun poikkeuden tähänkin sääntöön.

Miehen omassa kirjassa
on kaikkea tarpeellista ja
tarpeetonta miehille...

Miespuolisia lahjansaajia ajatellen voikin pistää korvan taakse hauskan Miehen oma kirja, joka pitää sisällään erilaisia tarpeellisia ja tarpeettomia vinkkejä miehen arkeen ja elämään. En yleensä innostu tällaisista hassuista opaskirjoista, mutta tässäkin julkaisussa tyylillä ja kirjan ulkonäöllä oli olennainen merkitys: kangaskannet, mukava malli, vanhahtava taitto ja mustatut sivunreunat takaavat sen, että kirjaa on pakko hiplöidä, vaikka sisältö ei olisikaan ihan täyttä ja tarpeellista asiaa.

Nyt sitten vain väkertämään joululahjatoivelistaa, joka pääsääntöisesti pitää sisällään kovia ja kulmikkaita paketteja. Millaisia toivekirjoja teidän listallenne on tulossa?

Torey Hayden: Toisten lapset

Ehdinpäs sitten kuitenkin Nanowrimosta huolimatta myös hieman lukea. Tai en oikeastaan ehtisi, sillä tarkoituksena oli saada tänään 40 000 sanaa täyteen, mutta yritys on alusta asti ollut tuomittu epäonnistumaan, joten annoin itselleni pitkästä aikaa luvan takertua kirjaan ja lukea sydämeni kyllyydestä.

Torey Haydenin kirjat ovat oikeastaan aina mukavan helppolukuisia, vaikka aihepiiriltään ne ovatkin välillä rankkoja ja ahdistavia. Silti minulle helppoja välipaloja lukea. Haydenin kirjoitustyyli on jutusteleva, mutta hän kirjoittaa vakavistakin aiheista revittelemättä kauheuksilla.

Haydenin Toisten lapset kertoo omaelämänkerrallisella otteella Haydenin erityisoppilaista, neljästä lapsesta, joista jokaisella on omat ongelmansa ja vaikeutensa. Romaanissa ei ole loppuratkaisua, vaan kirja kertoo todellisesta elämästä jättäen ovet avonaisiksi. Se kuvailee yhtä lukuvuotta, jonka Hayden vietti lapsia opettaen.

Toisten lapset on minun käsitykseni mukaan yksi Haydenin varhaisimpia romaaneja. Voin tosin olla väärässäkin. Romaanin tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Hayden itse on 26-vuotias nuori opettaja ja täytyy hieman kyynisestikin todeten nostaa hattua naiselle, joka on niin nuorena suorittanut maisterintutkinnon, jatko-opinnot ja kerännyt vielä runsaasti alan työkokemusta. Kuulostaa melko epärealistiselta, mutta eikös Amerikassa kaikki ole mahdollista?

Suosittelen Toisten lapset-romaania sekä Haydenin muitakin kirjoja niille, jotka tahtovat lukea todelliseen elämään pohjautuvia ja sujuvasanaisesti kerrottuja kertomuksia erityisluokanopettajan elämästä ongelmaisten lasten parissa. Osa Haydenin romaaneista voi järkyttää herkkiä lukijoita, mutta Toisten lapset ei mielestäni kuulu siihen kategoriaan, vaikka vakavia asioita käsitteleekin.

NaNoWriMo 2010 -tunnelmia

Terveisiä kirjoituspöydän takaa. Kuten arvasinkin, marraskuun kirjoitusrupeama vie ajan ja voimat melko tehokkaasti, enkä ole saanut yhtään kirjaa lopeteltua niin, että niistä olisi jotakin sanottavaa. Välillä neuroottisen kirjoittamisen ja muun, normaalimman elämän ohessa yritän ehtiä tarttua myös lukemiseen ja rentoutua viihdyttävien sanojen parissa. Niistä enemmän myöhemmin.

Sitten NaNoWrimosta hieman. Tämä on kolmas yritykseni, kaksi ensimmäistä kertaa ovat johtaneet ns. voittoon, eli 50 000 sanan rajapyykin saavuttamiseen. Tämänvuotinen nano on tähänastisista vaikein. Valitsin aiheen, jonka tyyppisellä teemalla en ole kirjoittanut koskaan aikaisemmin, ja tästä johtuen kirjoittaminen takkusi alussa paljon. Olen ottanut kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja kerryttänyt sanoja jo 8 555. Joskus lienee hyvä haudata itsekritiikki ja kirjoittaa, vaikka lopputulos olisikin luokatonta rojua.

Muiden nanottajien kuulumisia löytyy Nanowrimon virallisten sivujen suomenkieliseltä foorumilta, sekä ainakin seuraavista blogeista:

- http://.nanowrimo10.vuodatus.net
- http://hai-kara.livejournal.com/
- http://grafomania.wordpress.com/
- http://melkeinvalmis.net
- http://.routamieli.blogspot.com
- http://kuvatjasanat.blogspot.com/
- http://jossain.vuodatus.net

Onnea ja jaksamista kaikille nanottajille. Ehkä se vielä tästä...