Supernova - Uusien kirjoittajien antologia

Supernova - Uusien kirjoittajien antologia

Toimittaneet Katri Alatalo, Mia Myllymäki, Leila Paananen ja Shimo Suntila

Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry 2015

160s.

Arvostelukappale

Sain luettavakseni Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien Supernova -antologian, joka esittelee tuoreiden kirjoittajien novelleja. Novellit ovat olleet minulle aina vähän kompastuskivi ja Supernova taitaa itseasiassa olla ensimmäinen novellikokoelma, jonka olen lukenut kokonaan. Tiiliskiviproosan ystävä tarttui kuitenkin Supernovaan mielenkiinnolla! Uusi spefi kiinnostaa aina.

Novellikokoelman aloittaa Marko Järvisen novelli Tuuleton taivas, seisovat vedet. Novellissa minäkertoja Niklas tapaa Sallan, naisen joka Niklaksen tavoin on säilynyt maailmassa, josta kaikki muut ihmiset ovat yhtäkkiä kadonneet. Novellin maailma on samaan aikaan dystooppinen, mutta mitä pidemmälle lukija tekstiä lukee, sitä kummallisemmaksi tarinan maailma muotoutuu: miksi ympäröivä kaupunki muuttuu kiihtyvällä tahdilla ja millainen on se rinnakkainen todellisuus, johon tarinan hahmot ovat joutuneet. Keskeisenä kertomuksessa on myös Niklaksen ja Sallan suhde, joka tuntuu tuovan mieltä outoon maailmaan. Novellin maailma on kekseliäs ja mielenkiintoinen, outo yhdistelmä scifiä ja dystooppista fiilistä.

Liisa Näsin Koiratalon minäkertoja tapaa koiranäyttelyssä naisen, jonka kanssa alkaa seurustella. Kertojan ääni ärsyttää sopivasti, ehkä vähän liikaa, mutta Näsi piirtää lukijan eteen tiettyyn ihmislokeroon sopivan miestyypin, josta on helppo piirtää mielikuva. Novellin kerrontatyyli on humoristinen, joitain kikkailuja olisin vähentänyt, mutta kun loppuratkaisu putoaa lukijan eteen, Näsin linjaa ei voi kuin kiitellä: novellin tyyli ja loppuratkaisu sopivatkin yhteen sellaisella tavalla, joka sai lukijan miettimään novellia vielä kirjan sulkemisen jälkeenkin, vaikka tarkkanäköisempi lukija ehkä arvaa novellin koukun jo varhaisemmassa vaiheessa. Koiratalo on kaikessa ristiriitaisuudessaan yksi kokoelman mieleenpainuvimmista novelleista.

Santeri Lanérin Limiaika kertoo pariskunnasta, jotka elävät erilaisilla aikataajuuksilla. Kaksi eriaikaista maailmassa, jossa aamuihmiset ja iltaihmiset yrittävät selvitä yhteentörmäyksiltä. Lanér on punonut novellissaan spefiksi ongelman, joka on tuttu monille pariskunnille. Novellin tyyli toimii hienosti, eikä tarinan idea paljastu lukijalle heti. Lyhyempi teksti toimii hyvänä välipalana osana novellikokoelmaa. Novellin nimi on kerrassaan hieno!

Rami Helosmaan Huomaamaton kohtaaminen jäi minulle kokoelmassa kenties etäisimmäksi novelliksi. Novellin näkökulmahahmo Tommi istuu valvontahuoneessa tekemässä aurinkotutkijan töitä. Toisaalla juoni vie lukijan Zmotkin näkökulmaan. Tarinan sisältö meni minulta vähän ohitse, mutta tässä tapauksessa pitää varmaankin syyttää kirjoittajan sijasta lukijaa. Avaruusscifiin kallellaan olevat tekstit eivät ole oikein koskaan olleet minun juttuni.

Pyry Palermon Kuolemantanssi -novellissa liikutaan Lapin seutuvilla. Taiteilija Launis Varis on ottanut oppipojaksi ja apulaiseksi Jan -nimisen pojan, joka lumoutuu Kuolemantanssi -taideteoksen ballerina-nukesta. Nuket eivät kuitenkaan ole aivan sitä, miltä ne näyttävät. Novellissa on kiehtova idea ja teksti vie mukanaan, mutta loppuratkaisussa en olisi päästänyt lukijaa ihan niin helpolla.

Mikko Rauhalan Höyryväki taitaa olla nyt sitä kuuluisaa steampunkia! Itse en ole steampunk -genreen tutustunut Magdalena Hain romaanitrilogiaa lukuunottamatta, mutta suuren rakennuksen konesisäköt ja mekaaninen henkilökunta antaa viitteitä siitä maailmasta, josta tarina ammentaa ideansa. Myös mytologiset elementit ovat toimiva osa tarinaa. Höyrypunkkia tuntematonkin lukija kuitenkin miettii, eikö ihmisen ja koneen kohtaaminen ja ihmisen syrjäytetyksi tuleminen ole aika keskeinen teema genren kirjallisuudessa?

Hanna Hohenthalin Kuolleena syntynyt heittää suomalaisen kansanperinteen kuolemakulttuurin jonnekin kauas tulevaisuuteen. Kuolemaan liittyvät riitit ja uskomukset ovat keskeinen osa tarinaa, mutta Hohenthal on tuonut kertomukseensa mukaan spekulatiivisen fiktion elementtejä. Kertomuksessa on vanhan ajan fiilistä, mutta olisin kaivannut ehkä vähän pidempää tekstiä ja tunnelmointia novellin ideoiden tiimoilta.

Aino-Kaisa Koistisen novelli Tullivirkailija on yksi suosikeistani koko antologiassa. Novellissa H, tätiopiskelija matkaa Yläkertaan noutamaan elintarvikkeita ja tapaa matkalla tullivirkailijan, joka jää hänen mieleensä. Novellin maailma on outo dystopia-utopia-scifinen ja tuo mieleeni viime vuonna lukemani Hugh Howeyn Siilon. Novellin idea on kekseliäs ja Koistinen huijaa lukijaansa paljastamalla hahmoistaan vain juuri sen verran kuin on tarpeellista. Aiheesta lukisi mieluusti myös romaanin.

Anna Salonen kirjoittaa novellissa Kahdeksanjalkaisia hämähäkeistä. Tai hämähäkkipelosta, joka karkaa vähän käsistä. Jaakko joutuu jäämään yksin kotiin Maijan matkan ajaksi, mutta hämähäkkikammon takia viikosta on tulossa piinaava. Ongelma on kuitenkin suurempi kuin kukaan olisi voinut kuvitella, eikä kaikki ole kiinni pelkästään Jaakon korvienvälistä. Kahdeksanjalkaisia on jollain tavalla huvittavakin novelli, enkä ollut tekstiä lukiessani varma siitä, onko se kirjoitettu tosissaan vaiko huvitellen. Kauhu- ja fantasiasävyjä sisältävä teksti saisi kiusata lukijaa enemmänkin. Hämähäkkikammoiselle se lienee ahdistavaa luettavaa.

Mia Myllymäen Talven lapset on varmasti kokoelman kiellisesti upein novelli. Novellin kertoja jättää vaimonsa ja pienen lapsensa kotimökkiin lähtiessään avuksi ystävien kiukaan asennuksessa. Matka saa kuitenkin odottamattoman käänteen, kun moottorikelkalla ajaa Iisku eksyy outoon paikkaan ja tapaa kummallista väkeä, joiden olemassaolosta hän ei tiennyt. Novellin kieli oli kertakaikkisen kaunista ja jouduin lukemaan osan lauseista uudelleen ja uudelleen vain maistellakseni sanoja. Juoni ja loppuratkaisu olisivat minusta kaivanneet vielä jotakin koukkua, mutta kokonaisuutena teksti oli vallan erinomainen ja sopiva lopetus antologialle.

Suosittelen antologiaa luettavaksi kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneet tuoreista kotimaisen spefin kirjoittajista ja heidän teksteistään.