Helena Sinervo: Runoilijan talossa
Tammi 2004
240s.
Omasta hyllystä
Olen näin kesäiseen aikaan ollut hävettävän laiska kirjaamaan edes muutamaa riviä lukemistani kirjoista. Helena Sinervon Runoilijan talossa -kirjan nappasin omasta hyllystäni mukaani lähtiessäni heinäkuun alkupuolella kesän lomamatkalleni. Olen lukenut kirjan aikaisemminkin, niin ikään lentokoneessa kun joskus kävin Barcelonassa. Tällä kertaa matka ei suuntautunut niin etelään, mutta lyhyempikin lentomatka riitti ajaksi lukaista kirja uudelleen.
Runoilijan talossa on proosamuotoon kirjoitettu fiktiota ja faktaa sekoitteleva kertomus runoilija Eeva-Liisa Mannerista. Runoilija oli minulle teinivuosina tärkeä, ja tavoitan hänen runoissaan vieläkin sen lumon, johon rakastuin lukioikäisenä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Espanjaan, jossa Manner vietti aikaa ja viimeisteli ja kirjoitti runojaan.
Sinervo on tavoittanut teoksessaan Mannerin runojen kielen, joka on kauniisti polveileva, unenomainen. Toisaalta asia vähän häiritsi; tuli sellainen olo, että kyseessä ei ole Sinervon äänellä kirjoitettu teos vaan jäljitelmä, jonka on tarkoitus luoda se illuusio ja vaikutelma, että kertojana on nimenomaan Manner. Mutta tietysti siitähän kirjallisuudessa osittain on kysymyskin: luoda lukijalle mielikuvia kertojasta, häivyttää kirjailija taustalle. Jokin outo ristiriita Runoilijan talon aiheuttamassa fiiliksessä kuitenkin oli, enkä pysty ihan sitä tavoittamaan. Ehkä ongelma piili omalla kohdallani siinä, että olen lukenut Manneria niin paljon, ja Runoilijan talossa kuulosti Mannerilta mutta ei ollutkaan Manneria. Hämmentävää.
Runoilijan talossa on hieno ja mielenkiintoinen tapa lähestyä todellista henkilöhahmoa. Sinervon valitsema lähestymistapa on ehkä vähän riskaapeli, mutta ehdottomasti paljon mielenkiintoisempi kuin perinteinen elämänkerta. Tätä luki mielellään.
Suosittelen runouden ja kauniiden sanojen ystäville.
2 kommenttia:
Kuuntelin tämän äänikirjaversiona ja se oli todella hyvä. En enää muista lukijan nimeä, mutta hänellä oli sopiva ääni ja lukutyyli tähän kirjaan.
Tämä on jäänyt hyllyyn, sillä jotain hyvin aitoa ja särmikästä tässä oli. Kirja ansaitsisi todellakin uusintaluvun.
Lähetä kommentti