Aamu tuli niitylle,
hevoset syntyivät sumusta.
Miten hiljaisia ne olivat,
joku nojasi päätään herransa haarniskaan,
hengitys kohosi lämpimänä,
kostea silmä kiilsi hämärässä,
karva kuin nukka Kasbahin matonkutojien sormien jäljiltä,
turpa pehmeämpi kuin fallos.
Eeva-Liisa Manner
(kokoelmasta Näin vaihtuivat vuoden ajat)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti