Aino Kallas: Sudenmorsian
Otava 2007 (1928)
98s.
Kirjastosta
Mutta ne eivät kaikuneetkaan nyt niinkuin kutsu elikkä houkutus, vaan niinkuin vääjäämätön käsky, jota totella täytyy, vaikka se kuolemaan ja kadotukseen veisi.
(Kallas: Sudenmorsian, s.31)
Olen lukenut Sudenmorsiamen joskus kouluikäisenä, jolloin en muistaakseni tajunnut sen balladinomaista kieltä, vaan pidin sitä ainoastaan vähän outona ja tylsänä (se oli myös aikaa, jolloin kaikki vähääkään fantasiaan tai spefiin liittyvä oli minusta äärimmäisen epäilyttävää ja välttämisen arvoista). Marraskuinen sää houkutteli tarttumaan kuitenkin uudemman kerran Sudenmorsiameen.
Aino Kallaksen romaani on tarina "riivatusta rakkaudesta". Metsänvartijan vaimo Aalo ei voi vastustaa suden kutsua, vaan vetäää suden turkin päälleen ja juoksee ihmissutena metsään. Hän onnistuu salaamaan toisen elämänsä joksikin aikaa, mutta lopulta Priidik saa tietää vaimonsa taipumuksista. Aalon on juostava korpeen muiden susien mukana. Noituutta ja pahuutta ei katsota Hiidenmaalla hyvällä, vaan kurja on sutena juoksevan ja metsän hengen kanssa yhtyvän naisen kohtalo.
Sudenmorsian on kieleltään mielenkiintoinen, vanhahtava ja merkillinen, mutta teemaltaan kiehtova tarina. Kielletyn rakkauden teema on romaanissa vahvana esillä. Jollain tavalla Sudenmorsiamen voi hyvinkin laskea ns. paranormaalin romantiikan kotimaiseksi esikuvaksi! Itselleni Sudenmorsiamesta tulee hyvinkin elävästi mieleen Brönten Humiseva harju. Salaperäinen, mystinen tunnelma kantaa romaanin läpi.
Sudenmorsian on lyhyt pieni kirja, mutta se jää mieleen pitkäksi aikaa. Vaikuttava, mielenkiintoinen ja vähän hämmentävä. Samanhenkisiä romaaneja (mielellään kotimaisia!) saisi suositella minulle, jos jollekin tulee mieleen? Nämä sopivat nyt vallan mainiosta marraskuun iltoihin.
Suosittelen Sudenmorsianta kaikille mystisten, kauhuhenkisten tarinoiden ystäville.
7 kommenttia:
Oi, tämä on NIIN hieno, yksi ikisuosikeistani! Kallaksen kieli on minusta todella hienoa ja tämä tarina on taianomaisuudessaan joka kerta yhtä vaikuttava! Pidän paljon myös Kallaksen muista 1920-luvun teoksista, Barbara von Tisenhusenista ja Reigin papista, mutta kyllä tämä on paras!
Eikös Jenny Kangasvuon Sudenveren kanssa usein viitata myös Sudenmorsiameen?
http://www.risingshadow.fi/library/book/6447-sudenveri
Katja: Kallakselta ei olekaan tullut luettua muuta, paitsi joku novellikokoelma minulla on kotona, siihen pitää ehkä tutustua. Tämä oli kyllä hieno, yllätyin että tykkäsin siitä niin paljon.
Calendula: Joo, totta. Sudenveren olen lukenut, mutta mahtoiko siinä olla suoria viittauksia Kallakseen. En muista, pitäisi lukea uudelleen, mutta vaikuttava kirja joka tapauksessa. Jännä odotella mitä Kangasvuo julkaisee seuraavaksi!
Sudenmorsian on kiehtova taideteos ja erikoinen tapaus Suomen kirjallisuudessa. On hienoa, että sitä luetaan. Hyvä havainto tuo Humisevan harjun tunnelman samankaltaisuus.
Yleensä välttelen kauhuhenkisiä kirjoja, mutta tämä sai minut kyllä kiinnostumaan tästä. kiitos siis arviosta.
Elina: Taideteokseksi minäkin tätä nimenomaan kuvailisin! Vanhempiinkin kirjoihin pitäisi uskaltaa rohkeasti tarttua, eikä lukea vain uutuuksia. Oma kirjamakuni on muuttunut vuosien aikana, ja olen yrittänyt tarttua rohkeammin sellaisiin klassikoihin, jotka takakannen perusteella kuulostavat tylsältä.
Paula: Kiva kuulla, että tämä innosti! Kauhuteemoja on tässä niin niukalti, että uskallan kyllä suositella kirjaa sellaisellekin lukijalle, joka ei perinteisestä kauhusta niin kovasti innostu. Itsekään en varsinaisia kauhukirjoja oikeastaan lue.
Lähetä kommentti