Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa A Thousand splendid suns
(Otava 2008) 395s.

Tämä oli Jumalan vika. Jumala pilkkasi häntä. Jumala ei suostunut suomaan hänelle samaa kuin muille naisille. Hän tarjosi ensin houkuttelevasti sitä minkä tiesi tekevän Mariamin kaikkein onnellisimmaksi ja nykäisi sen sitten pois. (Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa, s.91)

Mariam on rikkaan miehen harami, äpärätytär, joka asuu äitinsä kanssa pienessä mökinröttelössä maaseudulla. Mariamin isä käy säännöllisesti tapaamassa tytärtään ja piirtää tälle kuvan maailmasta, joka vaikuttaa kiehtovalta ja ihanalta. Kun Mariam yrittää tavoittaa kuuta taivaalta, hän menettää senkin vähän, mikä hänellä on. Isän perhe ei halua äpärää kattonsa alle asumaan ja äiti kostaa Mariamille kaikkein kauheimmalla tavalla tyttären petollisuuden. Lopulta Mariam naitetaan itseään vuosikausia vanhemmalle miehelle, jonka ainoa toive on saada poika menetetyn lapsensa tilalle. 

Oli kenties järjetöntä haluta niin kipeästi olla lähellä ketään ihmistä tässä maassa, jossa luodit olivat silponeet hänen veljensä. Mutta Lailan ei tarvinnut kuin muistaa, miten Tariq oli käynyt proteesi koholla Khadimin kimppuun, kun se tuntui jo täysin järkevältä. (Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa, s.148)

Laila rakastaa lapsuudenystäväänsä Tariqia, mutta sota ja Afganistanin levottomat olot vetävät nuoret erilleen. Pommit tuhoavat Kabulia ja ihmiset menettävät rakkaimpiaan. Kaiken keskellä Lailan on suojeltava salaisuutta, jonka Tariq hänelle jätti ennen kuin he joutuivat eroon toisistaan. 

Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa on romaani kahdesta naisesta, joiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Romaani kuvaa viiltävästi Afganistanin oloja naisten näkökulmasta tarkasteltuna. Sitä, mitä Talebanien valta teki naisten oikeuksille, sekä sitä, miten julmasti mies voi kohdella naista, jos ei saa haluamaansa. Ja vaikka saisikin. Romaanin tapahtumat ovat surullisia ja järkyttäviä, mutta valitettavan tosia, vaikka tarina ei suoraan perustukaan tositapahtumiin. Se, että tällaisia asioita maailmassa tapahtuu, on kuitenkin fakta.

Olen lukenut romaanin joskus sen ilmestymisen aikoihin ja muistan, että jo silloin järkytyin siitä havainnosta, että Tuhat loistavaa aurinkoa kuvaa ihan oikeasti sitä maailmaa, jossa me kaikki elämme. Kyseessä ei ole menneisyys, ei pimeä keskiaika eikä fiktiivinen dystopiamaailma, vaan tosi. Vakuuttavimmin Hosseini pakottaa lukijan tajuamaan asian puhuessaan Titanic -elokuvasta ja sellaisista ilmiöistä, jotka länsimaalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa elänytkin ihminen tajuaa. Vuosiluvut ovat vain vuosilukuja, mutta konteksti kiinnittää todellisuuteen. Silloin kun minä katselin Titanicia silloisten luokkakaverieni kanssa kotibile-illassa, veti afganinainen hunnun kasvoilleen ja pyysi miestä saattajaksi päästäkseen kotioven ulkopuoliseen maailmaan. Omen teini-iän kriisit alkavat näyttää aika vähäpätöisiltä.

Khaled Hosseini kirjoittaa mielenkiintoisista ja pysäyttävistä aiheista. En malta odottaa hänen uutta romaaniaan, joka ilmestyy suomeksikin muistaakseni joskus toukokuun aikana. Nämä eivät ole kevyttä kivaa luettavaa, vaan kirjoja, jotka pakottavat ajattelemaan. Ja hyvä niin. Kaikelta ei pidäkään sulkea silmiään.

Afganistanin kauhujen alle on vähällä jäädä huomio siitä, miten Hosseini kuvaa tarinan keskiössä olevien naisten suhdetta. Ihmissuhdekertomuksenakin kirja on mielenkiintoinen. Se lähentää ja etäännyttää. Hosseinin kieli on kaunista, mutta ei liian korutettua. Kirja on nopea lukea, mutta sen sulatteleminen vaatii aikaa hetken jos toisenkin.

Suosittelen kirjaa luettavaksi jokaiselle, joka on kiinnostunut naisten asemasta maailmalla. Tämä on myös mielenkiintoinen kuvaus Afganistanista ja Kabulin kaupungista.