Isaacsonin ja hänen perheensä matka kulkee Mongolian karuissa maisemissa samaanin luota toiselle. Löytyisikö jostain parannus pojalle, ratkaisu perhettä vaivaaviin ongelmiin. Hevospoika on Rowanin ja samalla koko perheen kasvutarina, kertomus lujasta tahdosta löytää ratkaisu kysymyksiin.
Minä en oikein osaa sanoa, mitä kirjasta ajattelen. Se oli koskettava kertomus, toki, mutta samalla niin perinjuurin amerikkalainen saippuadraama siitä, miten jurtissaan asuvat villit parantavat autistisen pojan ihmeellisillä poppakonsteilla.
Toisaalta tarinassa oli myös paljon sellaista, jossa varmasti piilee totuus: autistisen pojan ja eläinten yhteyttä on vaikea lähteä kiistämään, sillä varmasti omassa maailmassaan kulkeva lapsi saa yhteyden sellaisiin olentoihin, jota on herkemmin virittyneitä samalle taajuudelle hänen kanssaan. En kuitenkaan lähtisi lukemaan tätä kertomusta parantamistaitoja epäileville skeptikoille, enkä seikkailua kaipaaville romantikoille. Pikemminkin tämä oli kertomus isästä, jolla on vahva halua auttaa perhettään ja poikaansa -parhaaksi katsomallaan tavalla.
Suosittelen Rupert Isaacsonin omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa romaania Hevospoika luettavaksi niille, jotka haluavat lukea erilaisen selviytymistarinan autismin maailmasta. Torey Haydenin romaanien ystäviinkin tämän voisin kuvitella uppoavan.
4 kommenttia:
Minä olen suuri Torey Hayden-fani joten tämä vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta. en ole ennen siitä kuullut joten kiitos kirjavinkistä!:)
Onpa mielenkiintoinen kansikuva. Suorastaan alkoi hymyilyttää. :)
Sanna: Tämä on mielestäni aika uusi kirja, eli et ole kauheasti myöhässä ;) Kannattaa kyllä lukea, jos tykkäät Haydenista.
tiinanen: Eikö olekin hauska! Kirjan keskellä on paljon muitakin valokuvia...
Minulla on tämä juuri lukusessa ja olen ihan lumottu! Uskoipa oireiden lievenemisen johtuvan sitten shamaaneista, hevosista tai mistä hyvänsä, tämä on ihanan toivoa-antava kurkistus autismiin ja siihen, että kannattaa uskaltaa yrittää!
Lähetä kommentti