Mazo de la Roche: Jalnan synty
WSOY 1960
402s.
Kesämökin kirjahyllystä
Äitini aloitti eräänä päivänä keskustelun dramaattiseen sävyyn. Hän katsoi minua pitkään, huokasi ja totesi: "On kaksi syytä, joiden takia säälin sinua. Ensimmäinen on se, että et ole lukenut Jalna-sarjaa ja toinen se, että et ole lukenut Angelica-sarjaa." En ole aivan varma, onko asia niin synkkä, tai ainakaan suoranaisen säälin aihe, mutta kumpainenkin kirjasarja löytyi kesämökin kirjahyllystä, joten päätin antaa niille mahdollisuuden (samoin kuin aikaisemmin Tuulen viemälle, jota ilman "kenestäkään naisesta ei voi kasvaa kunnollista ihmistä"). Jostain syystä olen näitä vältellyt, joskus ensimmäisiä sivuja kyllästyneenä selaillen. Ehkä aika ei ollut silloin sopiva.
Kuusitoistaosaisen Jalna-sarjan aloittava Jalnan synty (joka on itse asiassa julkaistu myöhemmin kuin muutama tarinan kronologiassa myöhemmin ilmestynyt osa) kertoo Philipin ja Adelinen matkasta Intiasta Britannian kautta Kanadaan, jonne he rakentavat Jalnaksi nimeämänsä talon. Adelina on tempperamenttinen ja oikukas nainen, joka viis veisaa tavoista ja sovinnaisuuksista. Hän ei välitä, vaikka paikalliset kuiskuttelevat hänen ystävyydestään laivalla tapaamansa, lähiseudulle muuttaneen avioliittoaan pakenevan miehen kanssa, ja marssii synnytyksensä lähestyessä päättäväisesti uuteen kotitaloonsa, vaikka sen rakennustyöt ovat vielä kesken. Adelina herättää ihastusta myös seudun miehissä, mutta varsinainen kolmiodraaman aines koetaan vasta, kun Daisy Vaugham yrittää vikitellä Philipiä; silloin Jalnan nuori emäntä näyttää kaapin paikan.
1800-luvun puoliväliin sijoittuva tarina on aikamoinen ajankuva siirtolaisuudesta, ja vaikka kirja oli ehkä vähän paikallaanpolkeva ja uuvuttava, toisaalta nautin sen tarjoamasta miljööstä ja hetken seikkailusta kokonaan toisenlaiseen maailmaan. Kirjasarjasta lukematta olevat 15 osaa kieltämättä hiukan kauhistuttavat, mutta äitini vakuutti, että seuraavat osat ovat "paljon mielenkiintoisempia" kuin ensimmäinen. Ehkäpä tartun niihin siinä vaiheessa, jos heinäkuun helteet uuvuttavat niin, etten jaksa raahautua kesäkylän pikkuiseen kirjastoon.
Jalna-sarja on ilmeisesti (Angelican ohella!) sellainen klassikko jonka "kaikki ovat lukeneet", tai joka ainakin "pitäisi lukea, hyvänen aika!". Olisi mielenkiintoista kuulla ovatko Vinttikamarin lukijat tarttuneet tähän, vai onko "sehän on yleissivistystä!" pelkkä urbaanilegenda vai täysin faktapohjainen väite.
10 kommenttia:
Luin tätä sarjaa joskus yläasteikäisenä (!) ehkä noin kuuden kirjan verran. Sellainen mielikuva on jäänyt, että Jalnat sopivat sellaisille, jotka eivät halua kirjoissa tapahtuvan mitään erikoista/kammottavaa. Ihmissuhteita ja perhedraamaa tietenkin. Vaikea Jalnoista on mieltänsä pahoittaa, mutta koko sarjan lukeminen yhteen pötköön ei varmaan ole kovin hyvä idea. :D
Jalnoja en ole koskaan lukenut. Angelicat sen sijaan on tullut joskus nuoruudessa luettua. Ne olivat silloin todella jännittäviä ja romanttisia, nyt luettuna vastaisivat kaiketi noita kaupoista saatavia romanttisia pokkareita. Joten tuskin olen jäänyt niin kovin paljosta paitsi ilman Jalna-sarjan kirjoja, jos ne ovat samaa luokkaa kuin Angelicat. Ne ovat aikansa chick-lit kirjoja ja sopivat hyvin juuri tilanteeseen, jossa aivoja lepuutetaan.
T. Täysin arkista
Jalna ei kuulosta tutulta, mutta Angelikat kyllä. Luin joskus kirjoja ja leffat olen nähnyt useampaan otteeseen. Nykyään en ehkä innostuisi tämän sarjan kirjoista kauheasti, mutta onhan niissä oma lumonsa. :)
Yhtään Angelicaa en ole lukenut, mutta Jalna -sarja vei minut mennessään varhaisteininä. Tuon ajan päiväkirjassani lukee, että 'Renny on niin ihana!' ja 'Jos joskus saan pojan, hänen nimensä olkoon Renny!.'
Tämä oli minulle eräänlainen Tuulen viemää, mutta Jalnoja en ole lukenut uudestaan, Tuulen viemää sen sijaan kylläkin ja myös jatko-osan Scarlett. Pitäisikin ruveta hiljentämään elämää ja lukea koko sarja uudestaan<3
Oih! Minä luin kaikki Jalnat putkeen eräänä kesänä ollessani muistaakseni yläasteella. Rakastin tätä sarjaa, enkä ole vielä uskaltanut ottaa uusintalukuun ettei kirjat menetä hienouttaan minun muistoissani ;).
Luulen, että tulen höperöksi jos luen nämä kaikki kerralla, mutta toisaalta koko sarjan ahmiminen voisi olla todellista arjen pakoa! Tavallaan kiva tunne, kun tietää ettei kirjoissa ole tulossa vastaan mitään piinaavaa tai kamalaa, vaan tämä on samalla historiallista mutta sillä lailla mukavasti hömppää.
Tästä ei ole taidettu tehdä koskaan tv-sarjaa tms?
Luulen, että tulen höperöksi jos luen nämä kaikki kerralla, mutta toisaalta koko sarjan ahmiminen voisi olla todellista arjen pakoa! Tavallaan kiva tunne, kun tietää ettei kirjoissa ole tulossa vastaan mitään piinaavaa tai kamalaa, vaan tämä on samalla historiallista mutta sillä lailla mukavasti hömppää.
Tästä ei ole taidettu tehdä koskaan tv-sarjaa tms?
En ole lukenut Angelikoja enkä Jalna kirjoja mutta lukulistalla ovat. Parhaillaan olen lukemassa Sarah Harrisonin Kedon kukat joka on historiallinen rakkausromaani. Rakastan vanhaan aikaan sijoittuvia rakkausromaaneja.
Jalnat ja Angelicat on tullut luettua silloin kauan kauan sitten nuorena teininä. Angelikat jäivät paremmin mieleen, ja muistan ne rohkeampina kirjoina joissa oli paljon seikkailua! Kannattaa kokeilla niin tiedät millaisista kirjoista on kyse ;-)
Angelikan nostin jo kesämökin yöpöydälle! Joten josko sitä kokeilisin seuraavaksi!
Lähetä kommentti