Kirsti Kuronen: Paha puuska

Kirsti Kuronen: Paha puuska

Karisto 2015

75s.

Arvostelukappale

Jatkan kirjasuman purkamista kertomalla Kirsti Kurosen teoksesta Paha puuska. Käsitteenä proosaruno tuntuu jotenkin vaaralliselta. Tylsää, ajattelen, mutta ei sittenkään. Minähän pidän runoista ja pidän proosasta, joten sen täytyy olla jotakin mielenkiintoista. Ja niinhän se olikin.

Paha puuska kertoo siitä, miten Lauri meni junan alle. Isosisko Hilla ei voi käsittää, miksi Lauri meni. Veli vaikutti onnelliselta ja eihän sillä mitään hätää pitänyt olla. Äkkiä veli kuitenkin oli poissa, eikä siihen löytynyt syytä eikä selitystä. Vastaukset alkavat kuroutua vähitellen Hillan ja lukijan eteen, mutta ikävä ei mene pois koskaan.

Paha puuska on todella mielenkiintoinen ja taidokas teos! Ensimmäisenä sitä ajattelee, että jaksaako kukaan nuori lukea plääh-proosarunoja, mutta Kuronen kietoo lukijan todella vahvaan otteeseen, eikä tarina päästä lukijaa helpolla. Kuronen kuvailee järisyttävän uskottavasti läheisensä menettäneen tyhjyyttä; sitä fiilistä, että kaikki kysymykset ovat jääneet avoimiksi ja ilman vastauksia. Voin todella yhtyä Kirsin Kirjanurkan kommenttiin siitä, että kannessa pitäisi olla varoitus nenäliinapaketin tarpeellisuudesta.

Kuronen tarttuu todella taidolla aiheeseen, jota olisi voinut käsitellä paljon tylsemmin. Periaatteessa teoksen juonessa toistuvat tutuntuntuiset seikat kuten vanhempien asumusero, päähenkilön syyllisyydentunteet ja keskustelut kuolleen veljen kanssa. Mutta vähän vaikea sanoa voiko menettäminen olla mitään muuta kuin kliseistä, siis pohjimmiltaan, jos nyt ylipäätään halutaan käyttää sellaista sanaa kuin klisee kuvaamaan sitä, miten asiat ovat maailmassa ja miten ihmiset kokevat ja tuntevat. Niin tahi näin, proosarunon rakenne antaa muuten tuttuja polkuja kulkevalle juonelle oman muotonsa. Tarina on juuri sellainen kuin sen kuuluukin olla.

Suosittelen Pahaa puuskaa kaikille niille, jotka ovat joskus kaivanneet, olleet surullisia ja menettäneet. Sekä niille jotka eivät ole.

(Edit: Tarkennuksena: itseasiassa Paha puuska ei tarkalleen ottaen ole proosarunoteos vaan runomuotoon kirjoitettu tarina! Käsiteviidakkoon eksyminen käy näköjään helposti, mutta sain vähän tarkennusta proosarunon käsitteeseen. Proosaruno on siis säkeisiin jakamatonta runoutta, kun taas Paha puuska on ennemminkin proosaa, joka on muotoiltu runon säejakoa noudatellen. Lost in Translation!)